Energiaorja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Energiaorja (engl. Energy Slave) on metafora, jolla fossiilisten polttoaineiden polttamisesta ihmisen käyttöön vapautunutta energiaa verrataan ihmisen lihasvoimaan. Käsitettä käytetään yleensä perusteltaessa fossiilisten polttoaineiden suurta merkitystä öljykauden moderneille teollisuusyhteiskunnille. Perusajatuksena on, että pelkällä ihmisen lihasvoimalla on mahdotonta saavuttaa nykyaikaista tuotannon määrää ja elintasoa.

Energiaorjan määrittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termin energiaorja otti vuonna 1944 ensimmäisenä käyttöön yhdysvaltalainen arkkitehti ja visionääri Buckminster Fuller, joka laski yhden miestyövuoden tarkoittavan 150 000 naulajalan päiväkulutusta 250 päivän ajan, eli yhteensä 37,5 miljoonaa naulajalkaa. Tähän lukuun hän päätyi vähentämällä sotilaiden energiankulutuksesta kerätyistä tiedoista heidän elimistönsä normaaliin ylläpitoon tarvittavan energian, jolloin jäljelle jäi työskentelyyn suunnattava nettoenergia.[1]

William R. Catton määrittelee energiaorjan teoksessaan Overshoot: The Ecological Basis of Revolutionary Change siten, että yksi energiaorja vastaa 121 litraa bensiiniä. Tämän määrän polttaminen vapauttaa yhtä paljon energiaa kuin keskimääräinen aikuinen ihminen kykenee saamaan elimistöönsä vuoden aikana syömästään ruoasta. Siten 121 litralla bensiiniä voi tehdä yhtä paljon työtä kuin kuin ihmisorja kykenisi tekemään vuoden aikana olettaen, että polttomoottorin ja ihmisruumiin hyötysuhde on sama.[2]

Dave Hughes ottaa energiaorjan määritelmän lähtökohdaksi sen, että keskiverto ihminen kykenee lihasvoimalla pitkäkestoisessa työssä tuottamaan tarpeeksi energiaa 100 W:n hehkulampun valaisemiseen. Yksi öljybarreli sisältää energiaa 1700 kWh. Tehden 8 tunnin työpäivää 5 päivänä viikossa, sekä pitäen normaalit lomat, ihmiseltä kuluisi 8,6 vuotta tuottaa yhtä monta kilowattituntia kuin öljybarreli sisältää. Tehtäessä 12 tunnin työpäiviä 7 päivänä viikossa ilman lomia aika lyhenisi 3,8 vuoteen.[3]

Energiaorjien määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman energiankulutus öljykiloina henkeä kohden maittain vuonna 2003. Suomi kuuluu eniten energiaa kuluttavien maiden joukkoon. Yksi energiaorja jatkuvasti ympäri vuorokauden käytössä tarkoittaa noin 83 kg:n vuosikulutusta.

Buckminster Fuller laski koko maailman vuoden 1950 energiankulutukseksi 80,17 triljoonaa naulajalkaa, josta hän oletti vain 4 %:n hyötysuhteen vuoksi nettotyön olevan 3,2 triljoonaa naulajalkaa. Tämä tarkoitti, mikäli miestyövuoden oletetaan vastaavan 37,5 miljoonaa naulajalkaa, 85,5 miljardia koneellisesti tuotettua miestyövuotta. Jokaisella maailman silloisesta 2,25 miljardista asukkaasta oli siis keskimäärin 38 energiaorjaa käytössään.[4] Energiaorjat eivät kuitenkaan jakautuneet maailman ihmisille tasapuolisesti, vaan siinä missä pohjoisamerikkalaisilla oli käytössään jopa 347 energiaorjaa henkeä kohden, Väli-Amerikassa vastaava luku jäi alle yhteen. Historiallisena vertailuna Fuller esitti, että keskimääräisellä amerikkalaisella perheellä oli vuonna 1820 käytössään yhteensä vain yksi energiaorja, kun vuonna 1950 amerikkalaisen perheen yhteenlaskettu energiaorjien määrä oli 1735.[5]

Keskimääräinen kanadalainen kuluttaa öljyä vuodessa 24,7 barrelia. Tästä Dave Hughes laskee, että jokaisella kanadalaisella on käytössään noin 204 energiaorjaa. Hughesin näkemyksen mukaan tämä on suunnaton määrä energiaa yhden ihmisen käytössä. Nykyihmisellä on enemmän orjia käytössään kuin roomalaisilla tai Egyptiläisillä rikkaillakaan taloilla koskaan oli, ja orjia on viisi kertaa enemmän kuin keskimääräisellä 1800-luvun yhdysvaltalaisella plantaasilla.[3]

Suomalainen kuluttaa öljyä vuorokaudessa keskimäärin noin 6 litraa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella suomalaisella on keskimäärin pelkästään öljyn muodossa 24 energiaorjaa ympäri vuorokauden.[6]lähde? Jos Suomen koko energiankulutus otetaan huomioon, samalla kaavalla laskien oli vuonna 2008 jokaisella suomalaisella käytössään 77 energiaorjaa ympäri vuorokauden.[7] Kahdeksan tunnin työvuoroilla tämä vastaisi jo 231 orjaa.

Energiaorjat ihmisen arjessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 brittiläinen TV-yhtiö teetti kokeen, jossa omakotitalon koko energiantarve katettiin viereisessä talossa olevien 100 vapaaehtoisen polkupyöräilijän lihasvoimalla. Talossa asunut perhe ei tiennyt asiaa, vaan käytti talon sähkölaitteita normaaliin tapaan luullen sähkön tulevan yleisestä jakeluverkosta. Uunin lämmittäminen vaati 24 pyöräilijän ja leivänpaahdin 11 pyöräilijän panoksen. Kun television työntekijät kertoivat perheelle, että teeveden lämmittäminen oli kuluttanut osan pyöräilijöistä voimat loppuun, he eivät voineet uskoa korviaan. Kokeen lopuksi monet pyöräilijöistä luhistuivat, ja jotkut eivät kyenneet kävelemään moneen päivään. Yhden talon sähköjen tuottaminen yhden päivän ajan oli liikaa 100 hyväkuntoiselle ihmiselle.[3]

Yllä mainitun kokeen tarkoituksena oli osoittaa, kuinka vahvasti moderni elämäntapa rakentuu energiaorjien varaan. Erityisen merkittävä energiaorjien rooli on teollisessa tuotantojärjestelmässä ja logistiikassa. Esimerkiksi 60 tonnin painoisen ajoneuvoyhdistelmän vetoon vaaditaan vähintään 300 kW:n (noin 402 hv:n) tehoinen moottori, mikä vastaa 3 000 aikuista ihmistä. Energiaorjien hyödyntäminen merkitsee siis sitä, että teollisuusmaissa merkittävä osa työstä ja tuotannosta tehdään fossiilisten polttoaineiden voimalla.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Buckminster Fuller (1972), Utopia or Oblivion: The Prospects of Humanity, s. 152.
  2. William R. Catton, Jr. (1980), Overshoot: The Ecological Basis of Revolutionary Change.
  3. a b c The Tyee: You and Your Slaves -artikkeli
  4. Energy Slave, Paul Taylor 2001.
  5. World Energy Map, Paul Taylor 2001.
  6. Suomalaisten suhde öljyyn -kirjoitus Kaikenhuipun blogissa
  7. Energiankäyttö Suomessa - Motiva

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]