Richard Heinberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Richard Heinberg
Richard Heinberg discusses energy at University of Toronto - (Snake Oil) - 01.jpg
Syntynyt 21. lokakuuta 1950
Ammatit kirjailija,
toimittaja
Kansallisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tyylilajit Tietokirjallisuus
Aiheet Öljyhuippu, Kestävä kehitys, Hengellisyys
Ensiteokset The Party's Over: Oil, War, and the Fate of Industrial Societies
Sivusto http://richardheinberg.com/
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Richard Heinberg (s. 21. lokakuuta 1950) on yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja, joka on kirjoittanut laajasti ekologisista kysymyksistä sekä öljyhuipusta. Hän on kirjoittanut yksitoista kirjaa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskeltuaan kaksi vuotta yliopistossa Heinbergistä tuli marraskuussa 1979 Immanuel Velikovskyn henkilökohtainen avustaja, ja Velikovskyn kuoleman jälkeen hän yhdessä Velikovskyn lesken kanssa toimitti loppuun hänen käsikirjoituksiaan. [1][2] Vuonna 1992 hän alkoi julkaista omaa vaihtoehtoista uutiskirjettään nimeltään Museletter. Hän aloitti vuonna 1998 opetustyön kalifornialaisessa yliopistossa New College of California

Heinberg julkaisi 1990-luvulla kirjoituksia ekologisista kysymyksistä ja piti International Society for the Comparative Study of Civilizations -seuran tilaisuudessa Daytonissa, Ohiossa kesäkuussa 1995 puheen aiheesta "A Primitivist Critique of Civilization".[3] Hän käsitteli sivilisaatiokriittisessä puheessaan niitä tapoja, joilla "me, kuten näyttää, olemme tappamassa planeettaamme."

Ekologisten näkökulmansa myötä Heinberg siirtyi 2000-luvulla öljyhuippua koskevien kysymysten pariin. Hänen teoksensa The Party's Over vuodelta 2003 saavutti laajan yleisön ja nosti hänet yhdeksi tunnetuimmista aihetta käsittelevistä kirjailijoista. Seuraavana vuonna hän piti loppupuheenvuoron yhdysvaltojen ensimmäisessä öljyhuippua ja siihen liittyviä yhteiskuntaratkaisuja koskevassa konferenssissa. Hänen puheensa otsikkona oli "Beyond the Peak" (Huipun jälkeen).

Helmikuussa 2007 Heinberg esiintyi Euroopan parlamentin talousvaliokunnalle sekä toimi Yhdysvaltojen energiaministeriön asettaman kansallisen öljy-neuvoston neuvonantajana öljyhuippuun liittyvissä kysymyksissä. Lokakuussa 2007 hän esitteli samoja kysymyksiä Uuden-Seelannin parlamentin jäsenille. Vuonna 2008 Heinberg toimi Oaklandin kaupungin pormestarin nimittämänä Öljyriippumaton Oakland 2020 -työryhmässä[4], jonka tehtävänä oli kartoittaa polkua, jota seuraamalla kaupunki voisi voimakkaasti vähentää riippuvaisuuttaan maaöljystä.

Nykyisin Heinberg toimii Post Carbon Instituten vanhempana tutkijana Santa Rosassa, Kaliforniassa. Hän myös asuu Santa Rosassa. Hän toimi tiedekunnan jäsenenä New College of California -yliopistossa ja piti siellä kurssia kulttuurista, ekologiasta ja kestävyydestä, kunnes se suljettiin maaliskuussa 2008. Hän on myös viulisti, kuvittaja sekä taittaja. Hän on naimisissa Janet Baroccon kanssa.

Heinberg toimittaa uutiskirjettä Museletter[5], joka on sijoitettu yhdysvaltalaisen Utne Magazinen parhaiden vaihtoehtoisten uutiskirjeiden listalle. Heinberg on esiintynyt useissa dokumenteissa, joihin kuuluvat The End of Suburbia, Yhdestoista hetki, Crude impact, Oil, Smoke & Mirrors, Chasing God, What a Way to Go: Life at the End of Empire, The Great Squeeze, The Power of Community: How Cuba Survived Peak Oil, A Farm for the Future sekä Ripe For Change.

Heinberg on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa vaaditaan uutta tutkintaa syyskuun 11. päivän iskuista. Hän vahvisti tukensa vetoomukselle vuonna 2009.[6]

Heinberg on ehdottanut kansainvälistä protokollaa öljyhuipun hallintaa varten, jonka tarkoituksena olisi pehmentää öljyhuipun vaikutuksia.[7] Protokollan käyttöönotto merkitsisi sitä, että öljyntuojamaat vähentäisivät tuontiaan vuosittain tietyn prosenttiosuuden samalla kun tuottajamaat vähentäisivät vientiään saman osuuden verran. Colin Campbellin ehdottama Uppsalan Protokolla[8] viittaa hyvin samaan suuntaan.

Kirjallinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkittuaan kymmenen vuotta maailman mytologiaa Heinberg julkaisi vuonna 1989 ensimmäisen kirjansa, Memories and Visions of Paradise: Exploring the Universal Myth of a Lost Golden Age.[9] Laajennettu toinen laitos julkaistiin vuonna 1995.[10] Hänen seuraava kirjansa, Celebrate the Solstice: Honoring the Earth's Seasonal Rhythms through Festival and Ceremony.[11], julkaistiin vuonna 1993.

Heinberg käsitteli 1990-luvun loppupuolen kirjoissaan ihmiskunnan ja luonnon välistä suhdetta.

Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 2003 ilmestynyt The Party's Over: Oil, War, and the Fate of Industrial Societies. Kirjassa hän käsitteli maailmanhistoriaa ja teollistumista ekologisesta näkökulmasta. Hän päätteli 1900-luvun talouskasvun perustuneen suurimmalta osalta maaöljyn hyödyntämiselle. Maaöljy on uusiutumaton luonnonvara ja sen tuotanto on alisteinen M. King Hubbertin vuonna 1956 määrittelemälle tuotantohuipulle. Elintason kasvu oli Heinbergin mukaan maaöljylle perustunut juhla, ja huippua seuraava tuotannon lasku on "juhlan loppu". Huipun todennäköinen seuraus on yhteiskunnallinen romahdus. Hän rakensi näkemyksensä monilta osin William R. Cattonin sekä Joseph Tainterin teorioille.

Vuoden 2004 kirjassaan Powerdown: Options and Actions for a Post-Carbon World Heinberg arvioi yhteiskuntien erilaisia mahdollisia vastauksia öljyhuipun todellisuuteen. Hän toivoi kehityksen johtavan kulutuksen tietoiseen vähentämiseen ja yhteiskuntien yksinkertaistamiseen, mutta pelkäsi etenkin Yhdysvaltain reaktion olevan ajautuminen resurssisotiin.

Toukokuussa 2011 Heinberg julkaisi yhdennentoista kirjansa The End of Growth, joka tarkastelee kasvun päättymistä ensisijaisesti talouden ja taloushistorian näkökulmista. Kirjassaan Heinberg olettaa, että suuret instituutiot ja talouden toimijat ovat kykenemättömiä ohjaamaan muutosta. Sopeutumisen kasvun jälkeiseen yhteiskuntaan on lähdettävä yksilöistä, perheistä ja paikallisyhteisöistä. Hän kannattaa toimintaa, jossa paikalliset pienet toimijat vähentävät riippuvuuttaan teollisista järjestelmistä ja ryhtyvät, paitsi tuottamaan omia elämän välttämättömyyksiään, rakentamaan todellisia yhteisöjä.[12]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Contributors. Kronos VI(2), talvella 1981.
  2. Sammer, Jan. The Velikovsky Archive. Aeon VI(2), joulukuu 2001.
  3. http://www.primitivism.com/primitivist-critique.htm
  4. http://www.oaklandnet.com/Oil/default.html
  5. http://heinberg.wordpress.com/
  6. Rossmeier, Vincent (syyskuu 11., 2009). "Would you still sign the 9/11 Truth petition?". Salon. Viitattu syyskuu 11., 2009. 
  7. Oil Depletion Protocol
  8. Protocol of Uppsala
  9. Los Angeles: Tarcher. 282 s. ISBN 0874775159.
  10. Wheaton: Quest Books. 294 s. ISBN 083560716.
  11. Wheaton: Quest Books. 199 s. ISBN 0835606937.
  12. Richard Heinberg's THE END OF GROWTH: Adapting to Our New Economic Reality, Reviewed by Frank Kaminsky, viitattu 10.9.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: