Maakaasuhuippu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maakaasuhuippu noudattaa Hubbertin käyrää, joka kuvaa maakaasun tuotantoa. Huippupisteessä saavutetaan tuotantomaksimi, jonka jälkeen maakaasua ei kyetä tuottamaan enää yhtä paljon kuin aikaisemmin

Maakaasuhuippu on hetki, jolloin maakaasuntuotannon maksimi saavutetaan ja jonka jälkeen tuotanto alkaa väistämättä vähentyä geologisten ja fysikaalisten syiden vuoksi. M. King Hubbertin vuonna 1956 kehittämää Hubbertin teoriaa voidaan soveltaa öljyntuotannon lisäksi maakaasun tuotantoon. Täytyy huomioida, että maakaasuhuippu ei tarkoita maakaasun loppumista vaan maakaasuntuotantomaksimin saavuttamista, jonka jälkeen maakaasua ei kyetä tuottamaan enää yhtä paljon kuin aikaisemmin.lähde?

Öljyasiantuntija Matthew Simmonsin mukaan maakaasuhuippu tulee olemaan vakava ongelma, pääasiassa maakaasun kaasumaisen olomuodon vuoksi. Maakaasulähteen paine ei pysy yllä kuten öljylähteen, mikä aiheuttaa lähteen nopeamman ehtymisen.[1] Maakaasun tuotanto ja kulutus tapahtuvat tavallisesti lähempänä toisiaan kuin öljyn tapauksessa, sillä maakaasua kuljetetaan pääsääntöisesti putkissa. Merikuljetuksissa käytetään nesteytettyä maakaasua, jossa maakaasun olomuoto on nestemäinen. Esimerkiksi Japani tuo maakaasua meriteitse. Merikuljetusten määrä on kasvussa.[2]

Maakaasuhuipun seurausten lieventäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakaasuhuipun seurauksia voi lieventää vähentämällä maakaasun kysyntää, parhaassa tapauksessa hyvissä ajoin ennen maakaasuhuippua. Maakaasu on kuitenkin fossiilista polttoaineista eniten energiaa sisältävä ja puhtaimmin palava, joten sitä hyödynnettäneen sähköntuotannossa kivihiilen sijasta mahdollisimman pitkään.[3] Joka tapauksessa markkinat ohjaavat siirtymään vaihtoehtoihin hinnan noustessa riittävästi, mutta markkinaratkaisu voi olla hidas ja sillä voi olla siirtymävaiheessa inflaatiota edistäviä vaikutuksia.

Lämmitys ja ruonlaitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämmitysjärjestelmä voidaan vaihtaa esimerkiksi kaukolämpöön, sähkölämmitykseen tai sitä hyötysuhteeltaan parempaan lämpöpumppujärjestelmään. Käyttövettä voidaan lämmittää sähkön lisäksi myös aurinkoenergialla, aurinkopaneelein tai aurinkolämmöllä, ainakin kesäkuukausina. Ruoanlaitossa voidaan siirtyä esimerkiksi sähköliesiin ja -uuneihin. Sähkötoimisiin laitteisiin siirtymisen seurauksena energiankulutus lisääntyy, sillä maakaasulla lämmittäminen on kokonaishyötysuhteeltaan paljon tehokkaampaa kuin voimalaitoksessa syntyvän lämmön muuttaminen sähkön kautta takaisin lämmöksi. Tämän seurauksena sähkönkulutus kasvaa.lähde?

Toisaalta voimalaitoksissa voidaan tuottaa energiaa myös esimerkiksi uusiutuvilla energialähteillä tai ydinvoimalla.

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisuudessa maakaasun tärkeitä käyttökohteita ovat vedyn, ammoniakin ja typpilannoitteiden valmistus.[4] Vetyä, ammoniakkia ja typpilannoitteita voidaan valmistaa elektrolyysillä vedestä tai nykyisellä valmistustekniikalla biokaasun metaanista.

Sähköntuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakaasu palaa fossiilisista polttoaineista puhtaimmin ja tuottaa pienimmät hiilidioksidipäästöt. Päästötavoitteiden vuoksi maakaasun käyttöä sähköntuotannossa on lisätty voimakkaasti esimerkiksi Itämeren alueen maissa.[5]. Maakaasun korvaamiseen sähköntuotannossa soveltuvat kivihiili, ydinvoima, sekä erilaiset uusiutuvat energiat, kuten muun muassa vesivoima, tuulivoima, aurinkoenergia, geoterminen energia ja bioenergia (mukaan lukien biokaasu). Maakaasun korvaaminen kivihiilellä tuottaisi suuremmat hiilidioksidipäästöt, mutta kehitteillä on hiilidioksidin talteenottotekniikoita, joissa hiilidioksidin pääsy ilmakehään estetään.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]