Mona Lisa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maalausta. Sanan muista merkityksistä katso Mona Lisa (täsmennyssivu).
Mona Lisa
Mona Lisa-restored.jpg
nimi Mona Lisa
alkuperäinen nimi La Gioconda
tekijä Leonardo da Vinci
valmistumisvuosi 1507
taiteenlaji maalaus puulevylle
korkeus 77 cm
leveys 53 cm
sijainti Louvre
paikkakunta Pariisi

Mona Lisa (tunnetaan myös nimillä ital. La Gioconda ja ransk. La Joconde) on Leonardo da Vincin puulevylle 1503 alkaen maalaama öljyvärimaalaus. Maailman tunnetuin maalaus esittää salaperäisesti hymyilevää naista. Ranskan kansalliskokoelmaan kuuluva maalaus sijaitsee Pariisin Louvressa kunniapaikalla Säätyjen salissa, jossa sen näkee noin kuusi miljoonaa henkeä vuosittain.[1]

Maalausta ihailtiin ja kopioitiin laajalti sen valmistumisesta lähtien. Sillä on ollut vaikutusta niin muotokuvien kehitykseen kuin muuhunkin taiteeseen. Se ei kuitenkaan ollut poikkeuksellisen tunnettu ennen 1800-luvun puoliväliä, jolloin symbolistitaiteilijat kiinnittivät siihen huomiota. He näkivät maalauksen ikuisen mystisen naisellisuuden ruumiillistumana.[2] Myöhemmin Marcel Duchamp kommentoi maalausta humoristisesti teoksessa LHOOQ (1917), jossa kuvaan on lisätty viikset, parta ja Duchampin signeeraus. Hänen jälkeensä kuvaa on käytetty vapaammin niin taiteessa kuin mainonnassakin.[3]

Maalauksesta tuli 1900-luvun loppuun mennessä maailmanlaajuinen ikoni, joka on esiintynyt sadoissa taideteoksissa ja vähintään kahdessa tuhannessa mainoksessa - 2000-luvun alussa se nähtiin uudessa mainoksessa joka viikko.[4]

Maalauksen mainetta ovat lisänneet myös varkaus- ja vahingoitusyritykset, koska uutisointi on tuonut maalaukset kaikkien tietoisuuteen.[5]

Aiheen kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalaus on muotokuvaksi suhteellisen suurikokoinen; sen koko vastaa ajan vauraampien taiteenystävien tilaamia maalauksia.[6] Maalauksen taustana on utuinen vuoristomaisema, jossa täysrenessanssin tapaan sovelletaan ilmaperspektiiviä syvyyden luomisessa. Lähellä olevat kohteet on maalattu lämpimillä sävyillä, kauempana on taas käytetty kylmiä sävyjä ja pehmennettyjä ääriviivoja.[3]

Renessanssimuotokuvissa yleensäkin pyrittiin kuvaamaan mallin persoonallisuutta, kun keskiajalla muotokuvat kuvasivat ideaalisia tyyppejä ilman maallisia tunteita kuten hymyä. Leonardo oli vahvasti mukana luomassa renessanssin realistista muotokuvausta, ja Mona Lisan merkitys perustuukin paljolti tapaan, jolla kohde on esitetty ja uudentyyppiseen tekniseen toteutukseen. Teknisiin uutuuksiin kuuluivat ilmaperspektiivin ohella sfumato eli utuinen maalaustapa, jossa sävyt liudentuvat toisiinsa pehmeästi.[3]

Leonardon tapa jättää tilaa mielikuvituksella sulauttamalla osa elementeistä näkymättömiin tai kuvata värien ja muotojen siirtymät hienovaraisesti ei ollut vielä tavallista. Maalauksissa oli pyritty realistisuuteen kuvaamalla yksityiskohdat mahdollisimman tarkasti ja voimakkaita ääriviivoja käyttäen, mikä teki kohteista usein patsasmaisia ja jäykkiä. Leonardo taas sai aikaan elävämpää ja myös realistisempaa jälkeä kuvaamalla osia maalauksesta melko epämääräisten varjoalueiden avulla. Uudella maalaustavalla oli myöhemmin paljon vaikutusta länsimaiseen realismia tavoittelevaan maalaustaiteeseen.[3]

Mona Lisan asu ja asento[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiskohta käsistä.

Leonardo kuvaa mallin muodikkaana ja menestyneenä, mahdollisesti paremmin toimeentulevana kuin hän oli todellisuudessa. Tummat vaatteet ja musta huntu olivat espanjalaisvaikutteista huippumuotia. Ne eivät kuvaa esimerkiksi surua, kuten jotkut tutkijat ovat esittäneet. Maalaus täytti myös 1400- ja 1500-lukujen vaatimukset siitä, kuinka hyveellinen nainen tuli kuvata. Naisen oikea käsi lepää vasemman päällä, mikä kertoo hänen olevan uskollinen vaimo.[6]

Hymy ja kasvonpiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mona Lisan hymy on eräs teoksen tulkintaan liittyvistä vakioaiheista. Hymy saatetaan nähdä esimerkiksi tylsistyneenä, ilkikurisena, tyytyväisenä tai hieman surumielisenä. Tekniikoita, joita Leonardo da Vinci käytti aikaansaadakseen tämän salaperäisen vaikutelman, ovat muun muassa suupielten ja silmäkulmien kevyt varjostus, joka estää havaitsemasta naisen ilmettä selvästi, sekä hienoinen epäsymmetria teoksen puoliskojen välillä. Esimerkiksi taustan vasen puoli on aavistuksen alempana kuin oikea, mikä saa Mona Lisan näyttämään pidemmältä katseen keskittyessä vasempaan puoliskoon.[7] Huulet toteutettiin neljälläkymmenellä lakkakerroksella, jotka Leonardo levitti käsin.[8]

Maalauksen Mona Lisalla ei ole näkyviä kulmakarvoja eikä silmäripsiä.[9]

Malli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rafaelin maalauksesta Aragonin Isabella tehty kopio.
Agostino Vespuccin sivuhuomautus, Heidelbergin yliopisto.
Salai Johannes Kastajana (n. 1514). Louvre.

Maalauksen malliksi on epäilty ainakin kymmentä eri henkilöä,[10] myös Leonardoa itseään.[11]

Yleisimmin mallin oletetaan olleen Lisa Gherardini, joka oli menestyneen firenzeläisen kangas- ja silkkikauppiaan Francesco di Bartolomeo di Zanobi del Giocondon vaimo.[12] Kuten muut varakkaat firenzeläiset perhe oli tilannut taidetta eri taiteilijoilta.[13] Muotokuva saatettiin tilata juhlistamaan lapsen syntymää tai perheen uuden kodin ostoa.[14]

Teoksen nimi on vuodelta 1550.[15] Giorgio Vasari kirjoitti: "Leonardo ryhtyi maalaamaan Francesco del Giocondolle muotokuvaa Mona Lisasta, hänen vaimostaan"[16] (ital. Prese Lionardo a fare per Francesco del Giocondo il ritratto di mona Lisa sua moglie).[17] Muotokuvan italiankielinen (La Gioconda) ja ranskankielinen (La Joconde) nimi johtuu Gherardinin miehensä mukaan saamasta nimestä,[18] suomeksi "iloinen" tai "joviaali".

Vuonna 2005 tuotiin julkisuuteen Heidelbergin yliopiston kirjaston kokoelmista löytynyt sivuhuomautus, joka tuki perinteistä näkemystä, jonka mukaan muotokuva esittää Lisaa.[19] Maike Vogt-Lüerssenin mukaan Heidelbergin yliopiston huomautuksessa mainitaan kyllä Gheraldinin käly Lisa del Giocondo, josta Leonardo on tehnyt piirustuksen 1503, mutta merkintä ei todista Lisa Gheraldinin olleen Mona Lisan mallina. Vogt-Lüerssenin mukaan henkilön asun kuviot paljastavat mallin Sforzan sukuun kuuluvaksi Aragonin Isabellaksi.[20]

Italialainen tutkija Carla Glori on tulkinnut maalauksen mallin olevan Bianca Giovanni Sforza. Tutkijan mielestä taustan silta on Bobbion kaupungin halki kulkevan Trebbiajoen ylittävä silta.[21]

Koska da Vinci maalasi teosta vuosien mittaan useammassa vaiheessa, on malleja ja inspiraation lähteitä oletettu olevan useita. Italialainen Silvano Vincenti väittää mallina olleen da Vincin miespuolisen oppipoika Salai eli Gian Giacomo Caprotti, jonka toisinaan arvellaan olleen myös hänen rakastajansa. Hoikka ja naisellisen näköinen Salai työskenteli da Vincin alaisuudessa muun muassa mallina kaksi vuosikymmentä, ja Vincenti sanoo hänen olleen myös Johannes Kastaja -maalauksen mallina. Tutkijan mukaan Mona Lisan nenä ja suu muistuttavat kovasti Salaita, joskin osa kasvojen piirteistä voi olla kotoisin muualta. Hän on tutkinut myös maalaukseen kätkettyjä merkkejä ja symboliikkaa, ja sanoo löytäneensä siitä kirjaimet S ja L sekä luvun 72.[11]

Maalauksen vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leonardo da Vinci alkoi maalata muotokuvaa vuonna 1503. Hänellä ei tuona keväänä ollut lainkaan tuloja, mikä voi olla osasyy tilauksen vastaanottamiseen.[22][23] Kuitenkin myöhemmin samana vuonna hänen oli todennäköisesti pakko viivyttää työskentelyään Mona Lisan kanssa, koska sai maksun Anghiarin taistelun aloittamisesta. Uusi tilaus oli arvokkaampi, ja sen tuli sopimuksen mukaan olla valmis helmikuuhun 1505 mennessä.[24]

Vuonna 1506 Leonardo piti muotokuvaa valmistumattomana.[16] Hänelle ei maksettu työstä, eikä hän toimittanut sitä asiakkaalleen.[25]

Leonardo siirtyi Ranskaan Frans I:n pyynnöstä ottaen Mona Lisan mukaansa.[26] Osa Leonardon maalauksista matkusti hänen kanssaan koko elämänsä ajan, ja saattaa olla, että hän maalasi Mona Lisan valmiiksi vuosia myöhemmin Ranskassa,[18] erään arvion mukaan vuoteen 1516 mennessä.[27]

Maalaus oli mukana monilla Leonardon matkoilla, kunnes hän myi sen 1516 Frans I:lle. Maalaus oli sijoitettuna Fontainbleaun jälkeen Ludwig XIV:n kokoelmissa Versaillesissa. Ranskan vallankumouksen jälkeen se on ollut Louvressa. Napoleon piti sitä syrjäyttämiseensä asti makuuhuoneessaan.[3] Maalaus on sittemmin ollut Ranskassa lukuunottamatta lyhyitä vierailujaksoja muissa maissa.[26][28]

Vierailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodesta 1963 Mona Lisa vieraili Yhdysvalloissa. Teoksen lainasi Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy ja Yhdysvaltain kansa. Lainaaja oli Ranskan kulttuuriministeri André Malraux. Lainauksen järjestelyt hoiti Valkoinen talo. Presidentille ja hänen vaimolleen sekä Yhdysvaltain ylimmille hallintoelimille ja diplomaattikunnalle järjestettiin oma yhden päivän kestänyt katselutuokio. Teos oli esillä tammi-helmikuussa Washingtonin National Galleryn läntisen kuvanveistosalin keskellä, ja sitä vartioivat Yhdysvaltain laivaston sotilaat yötä päivää. Suosion takia katsojien täytyi jonottaa sisäänpääsyä jopa kaksi tuntia.[29]

Helmi-maaliskuussa maalaus oli esillä myös Metropolitan taidemuseossa New Yorkissa. Yhdysvaltain-vierailun aikana teoksen näki 1,6 miljoonaa katsojaa.[29]

Vuonna 1974 Mona Lisa matkusti Tokion Kansallismuseoon ja sen jälkeen Puškinin museoon Moskovassa, ja se sai yli kaksi miljoonaa katsojaa.[30]

Varkaudet ja vahingonteot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mona Lisan varkaus Louvresta vuonna 1911 ja sen matkat Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan 1960- ja 1970-luvuilla vaikuttivat maalauksen ikoniseen asemaan ja kuuluisuuteen.[31]
Mona Lisa panssarilasin takana.

Tunnettu maalaus on joutunut monien vahingontekojen ja varkauksien kohteeksi. Se oli kaksi vuotta kateissa 1911 varkauden jälkeen, kunnes se löytyi firenzeläisestä hotellista.[3] Maalauksen varastanut Vincenzo Peruggia yritti tuolloin myydä sitä antiikkiliikkeelle. Mies pidätettiin, ja Uffizin galleria ilmoitti löytymisestä Ranskaan.[32] Sitä ennen siitä oli tehty myös kuusi väärennöstä.

Maalaus oli löytymisen jälkeen näytteillä Italiassa muutamaan otteeseen ennen Pariisiin palauttamista.[3]

Maalauksen alaosan päälle heitettiin happoa 1956, mikä vaati usean vuoden restauroinnin. Nykyisin se on suojattu ilmastoidulla kehikolla ja luodinkestävällä lasilla.[3] Siitä oli apua elokuussa 2009, kun museovieras heitti maalausta keramiikkamukilla. Panssarilasi esti vauriot.[33]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bob Chaundy: Faces of the Week 29.9.2006. BBC News. Viitattu 23.4.2008.
    Claudine Canetti: The world's most famous painting has the Louvre all aflutter Actualité en France, Ranskan ulkoministeriö. Viitattu 23.4.2008.
  2. Pater, Walter & Beaumont, Matt: Studies in the History of the Renaissance, Oxford University Press, 2010, p.xvi. ISBN 0199535078
  3. a b c d e f g h Leonardo da Vinci: Mona Lisa, Jyväskylän yliopisto, taidehistoria. Viitattu 5.2.2011.
  4. Sassoon 2001, tiivistelmä ja s. 16
  5. Web Museum Leonardo da Vinci: La Joconde
  6. a b Zöllner 1993, s. 12
  7. E. H. Gombrich: Maailman taiteen historia. Suom. Sakari Saarikivi. Porvoo: WSOY, 1980.
  8. 40 lakkakerrosta loi Mona lisan hymyn Tieteen kuvalehti. 29.12.2010. Viitattu 22.7.2014.
  9. High resolution image hints at 'Mona Lisa's' eyebrows CNN.com. Viitattu 2.5.2010. (englanniksi)
  10. Penelope Debelle: Behind that secret smile 25.6.2004. The Age. Viitattu 23.4.2008.Bruce Johnston: Riddle of Mona Lisa is finally solved: she was the mother of five 8.1.2004. Telegraph.co.uk. Viitattu 23.4.2008.Charles Nicholl (Donald Sassoonin teoksen Mona Lisa: The History of the World's Most Famous Painting arvostelu): The myth of the Mona Lisa 28.3.2002. Guardian Unlimited. Viitattu 23.4.2008.
    Bob Chaundy: Faces of the Week 29.9.2006. BBC News. Viitattu 23.4.2008.
  11. a b Taidesalapoliisi: Mona Lisa oli mies Iltasanomat 3.2.2011.
  12. Monnalisan kuvan tekijä. Naisten ääni, 01.11.1910, nro 22, s. 8-11. Kansalliskirjasto Viitattu 22.07.2014.
  13. Müntz 1898, s. 154
  14. Zöllner 1993, s. 9
  15. Zöllner 1993, s. 4
  16. a b Kenneth Clark, lainaus Vasarin tekstin käännöksestä: Mona Lisa Maaliskuu 1973. The Burlington Magazine, numero 115. Viitattu 23.4.2008.
  17. Giorgio Vasari, Gaetano Milanesi: Le vite de' più eccellenti pittori, scultori ed architettori, no. IV [1550, rev. ed. 1568] 1879. G.C. Sansoni.
  18. a b Martin Kemp: Leonardo Da Vinci: The Marvellous Works of Nature And Man, s. 261–262. Oxford University Press, 2006. ISBN 0-1928-0725-0.
  19. Mona Lisa – Heidelberger Fund klärt Identität Heidelbergin yliopiston kirjasto. Viitattu 23.4.2008.
  20. Who is "Mona Lisa"? – Historical Facts and Speculations Maike Vogt-Luerssen. Viitattu 13.12.2010 (englanniksi).
  21. Italialaistutkija uskoo selvittäneensä Mona Lisan henkilöllisyyden HS.fi. 10.1.2011. Viitattu 10.1.2011.
  22. Zöllner 1993, s. 7
  23. Roger D. Masters: Fortune is a River: Leonardo da Vinci and Niccolò Machiavelli's Magnificant Dream of Changing the Course of Florentine History (online notes for Chapter 6) 15.6.1998. Free Press via Dartmouth College (dartmouth.edu).
  24. Müntz 1898, s. 136
  25. Zöllner 1993, s. 6
  26. a b Camille Gizzarelli: The Mona Lisa Bella Online. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  27. Mona Lisa 1503-16 University of the Arts, London. Viitattu 23.4.2008.
  28. Sassoon 2001, s. 8
  29. a b Past Exhibitions, Mona Lisa by Leonardo da Vinci National Gallery of Art Washington D.C.. (englanniksi)
  30. Mona Lisa Timeline Treasures of the World. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  31. Sassoon 2001, s. 14–16
  32. Howard Chua-Eoan: Stealing the Mona Lisa, 1911 Time. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  33. Henry Samuel: Woman attacks Mona Lisa The Telegraph. 11.8.2009. News, World: Telegraph Media Group Limited. Viitattu 11.1.2011. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sassoon, Donald: Mona Lisa: Maailman tunnetuimman maalauksen tarina. (Mona Lisa: The history of the world’s most famous painting, 2001.) Suomentanut Ruth Jakobson. Helsingissä: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7108-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mona Lisa.