Ilmaperspektiivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilmaperspektiivi korostuu korkealla paikalla.
Hudson River -koulukuntaan kuuluneen Gifford Sanford Robinsonin maalaus vuodelta 1880.

Ilmaperspektiivi tarkoittaa ilmakehän vaikutusta, kun kohdetta katsotaan kauempaa. Kun katsojan ja kohteen välinen etäisyys lisääntyy, kontrasti kohteen ja sen taustan välillä vähenee, samoin kohteen yksityiskohdat. Kohteen väri muuttuu vähemmän värikylläiseksi ja se siirtyy kohti taustan väriä, maisemassa usein kohti sinistä.

Maalauksessa ilmaperspektiivillä eli väriperspektiivillä tarkoitetaan etäisyysvaikutelman tai syvyysilluusion luomista väreillä. Kaukaisemmat kohteet kuvataan vaaleammilla ja kylmemmillä sinisävyisillä väreillä kuin etuala.[1] Ilmaperspektiiviä on käytetty alankomaalaisessa maalaustaiteessa 1400-luvulta lähtien. Muun muassa Leon Battista Alberti ja Leonardo da Vinci ovat kirjoittaneet sen käytöstä. Da Vinci käytti ilmaperspektiiviä monissa maalauksissaan, kuten Mona Lisa ja Neitsyt Maria, Jeesuslapsi, lammas ja Pyhä Anna.


Suomessa kansallisromanttisessa ja kultakauden maisemaalauksessa ilmaperspektiiviä on käytetty usein, esimerkiksi Eero Järnefelt Maisema Kolilta ja Raatajat rahanalaiset -maalauksissaan.

Optinen ilmiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmaperspektiivi syntyy, kun valo siroaa ilmamolekyyleistä ja ilman epäpuhtauksista. Sirontaa on enemmän, kun etäisyys lisääntyy. Valon aallonpituus vaikuttaa sironnan voimakkuuteen niin, että sininen valo siroaa enemmän kuin punainen, joten ilmaperspektiivi näkyy usein sinertävänä. Mitä kauempana ne sijaitsevat, sitä enemmän ilmaa ja siten myös sironnutta valoa on niiden ja katsojan välissä ja sitä vaaleammilta ja sinisemmiltä ne näyttävät.[2]

Ilmaperspektiivi vähentää näkyvyyttä kauas. Tosin napaseutujen puhtaassa ja kuivassa ilmassa näkyvyys voi olla jopa satoja kilometrejä. Kauas näkemisen raja tulee kuitenkin 300 kilometrin tuntumassa vastaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Broby-Johansen, R.: ”Väriperspektiivi”, Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 214. Helsinki: Tammi, 1977.
  2. a b Hannu Karttunen: Ilmaperspektiivi astro.utu.fi

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]