Max Payne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Max Payne
Maxpayne.jpg
Kehittäjä Remedy Entertainment
Julkaisija Gathering of Developers (Windows)
Rockstar Games (PlayStation 2, Xbox, Game Boy Advance)
Feral Interactive (Macintosh)
Ohjaaja Petri Järvilehto
Tuottaja George Broussard
Scott Miller
Käsikirjoittaja(t) Sami Järvi
Taiteilija(t) Sami Vanhatalo
Säveltäjä(t) Kärtsy Hatakka
Kimmo Kajasto
Pelisarja Max Payne
Versio 1.05
Julkaisupäivä
23. heinäkuuta 2001
Lajityyppi kolmannen persoonan ammuntapeli
Pelimuoto yksinpeli
Ikäluokitus ESRB: M
OFLC: MA15+
Alusta Microsoft Windows, PlayStation 2, Xbox, Game Boy Advance, Macintosh
Jakelualusta CD, DVD, pelikasetti
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Max Payne on suomalaisen Remedy Entertainmentin kehittämä kolmannen persoonan ammuntapeli, jonka tuottivat 3D Realms ja Rockstar Games. Gathering of Developers julkaisi Max Paynen alun perin Microsoft Windowsille vuonna 2001, mutta myöhemmin samana vuonna Rockstar Games julkaisi pelin myös PlayStation 2:lle ja Xboxille. Vuonna 2002 Feral Interactive julkaisi Macintosh-version, ja peli ilmestyi 16. joulukuuta 2003 Game Boy Advancelle Rockstarin julkaisemana. Max Payne julkaistiin myös Androidille ja iOS-laitteille vuonna 2012.

Max Paynen tarinan päähenkilö on samanniminen New Yorkin poliisilaitoksessa NYPD:ssä työskentelevä poliisi, jonka vaimo ja vauvaikäinen tytär joutuvat Valkyr-nimiseen huumeeseen addiktoituneiden narkomaanien murhaamiksi. Perheenjäseniensä kuoleman jälkeen Max ryhtyy Yhdysvaltain huumevirasto DEA:n agentiksi ja yrittää saada tietoja Valkyrin alkuperästä, mutta kesken tutkimusten hänet lavastetaan rikolliseksi ja syylliseksi työtoverinsa Alex Balderin murhaan. NYPD:n ja New Yorkin alamaailman jahtaama Max päättää lähteä kostoretkelle perheensä ja työtoverinsa murhannutta rikollisjärjestöä vastaan.

Max Payne sai peliarvostelijoilta hyvän vastaanoton. Peli voitti monia alan palkintoja, muun muassa Bafta-palkinnon vuoden parhaasta PC-pelistä. Vuonna 2003 pelille julkaistiin jatko-osa nimeltä Max Payne 2: The Fall of Max Payne. Elokuvayhtiö 20th Century Fox on tehnyt peliin pohjautuvan elokuvan,[1] jonka ensi-ilta oli vuonna 2008.

Sisällysluettelo

Pelaaminen [muokkaa]

Max Payne on kolmannen persoonan näkökulmasta kuvattu toimintapeli, joka tuli tunnetuksi ensimmäisenä bullet time -erikoistehostetta hyödyntäneenä videopelinä. Bullet timessa pelimaailma pelaajahahmon ympärillä hidastuu, minkä ansiosta pelaaja kykenee tähtäämään ja ampumaan vihollisia tavallista tehokkaammin. Bullet time -tilan kesto on kuvattu peliruudun alakulmassa nähtävässä palkissa, joka latautuu itsestään pelaajahahmon poistuessa takaisin ”normaalitilaan”. Pelin asevalikoima koostuu kokonaan oikeista aseista.

Pelin tekoäly pohjautuu pitkälti ennalta määriteltyihin komentoihin, minkä takia pelaajahahmon kohtaamat viholliset kykenevät suorittamaan vain niille ohjelmoituja liikkeitä. Viholliset kuitenkin kestävät paljon enemmän osumia kuin Max. Pelaajahahmon hankkimat terveyspakkaukset eivät paranna häntä välittömästi, vaan terveyspakkauksia voi käyttää valitsemanaan hetkenä.

Max Paynen juonenkuljetus on tehty tietokoneanimoitujen välinäytösten sijasta film noir -tyylisen sarjakuvaromaanin muodossa etenevällä kerronnalla. Sarjakuvan ruutujen hahmot ovat Remedyn työntekijöitä, koska rajallisen budjetin seurauksena pelitalo ei voinut palkata oikeita näyttelijöitä sarjakuvaa varten.

Tarina [muokkaa]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Asetelma [muokkaa]

Remedyllä on tapana antaa peliensä päähahmoille nimiä jotka kertovat pelin luonteesta jotakin. Esimerkiksi Maxin sukunimi Payne (suom. tuska, ahdistus) viestii päähahmon tuskasta jonka tämä on joutunut kestämään perheensä murhan ja alamaailmaan astumisen jälkeen. Samalla tavalla pelin Alan Wake sankarin sukunimi Wake (herääminen) tarkoittaa sitä että tämä ikäänkuin herää unestaan pimeiden ja ahdistavien kauhuräiskintä osuuksien jälkeen valoiseen päivään.lähde?

Pelin tarina on saanut todennäköisesti vaikutteita vuoden 1979 elokuvasta Mad Max, sillä molemmat kertovat tarinan Max-nimisestä poliisista jonka perhe joutuu gangstereiden tappamaksi ja Max lähtee kostoretkelle joka päättyy huonosti. Lisäksi sekä Max Paynessä että Mad Max -trilogiassa on paljon viittauksia mytologiaan ja taruihin, Mad Maxissa antiikin Kreikkaan ja Max Paynessa viikinkien uskomuksiin. Suurimpana erona pelin ja elokuvan välillä on erilainen miljöö.lähde?

Max Paynen tarina sekä hahmojen ja tapahtumapaikkojen nimet sisältävät lukuisia viittauksia skandinaaviseen mytologiaan. Peli sijoittuu loppumattomalta vaikuttavaan lumimyrskyyn, mikä on allegoria skandinaavisesta myyttisestä maailmanlopusta ragnarökistä. Pelissä myös seikkaillaan yökerhossa, jonka nimi on Ragnarock. Pelin keskeinen elementti on Valhalla-sotilasprojektissa luotu Valkyr-huume; skandinaavisessa jumaltarustossa valkyyriat veivät taistelussa kaatuneiden sotureiden sielut paikkaan nimeltä Valhalla. Max Paynen työtoveri Alex Balder on nimitetty Balder-jumalan mukaan ja senaattori Alfred Wodenin sukunimi on anglosaksinen väännös Odin-jumalan nimestä; Balder-jumalan tavoin petturi tappaa Alex Balderin ja Wodenilla on Odinin tavoin yksi silmä. Pelin pääkonnan yhtiö on aasojen mukaan nimitetty Aesir Corporation ja Wodenin salaseura kokoontuu rakennuksessa nimeltä Asgard Hall. Pelissä on nähtävissä myös viittauksia Suomeen, kuten esimerkiksi erään yökerhon seinillä esiintyvät kuvitteellisen Suomi Vodka -juoman mainokset, sekä Aesir Corporationin pääkonttorista löytyvät Alvar Aalto -nojatuolit.

Juoni [muokkaa]

Tarinankerronnassa käytetään myös sarjakuvapaneeleja.

Kolme vuotta sitten Max oli New Yorkin poliisilaitoksessa NYPD:ssä työskentelevä poliisi. Kolme narkomaania, joilla oli addiktio design-huumeseen nimeltä ”Valkyr”, murhasivat hänen vaimonsa Michellen ja vauvaikäisen tyttärensä. Perheensä kuolemasta järkyttyneenä Max siirtyi Yhdysvaltain huumevirasto DEA:n palvelukseen ja vannoi selvittävänsä Valkyr-huumeen alkuperän.

Max tekeytyy gangsteriksi päästäkseen rikollispäällikkö Angelo ”Don” Punchinellon rikollisjärjestöön, joka oli ollut vastuussa Valkyrin myynnistä New Yorkin alamaailmalle. Tunnistamaton tappaja ampuu Alex Balderin, joka oli ollut ainoa DEA-agentti, joka tiesi totuuden Maxin henkilöllisyydestä ja aikeista. Max saa tietää olevansa etsintäkuulutettu Alexin murhasta ja on poliisin mukaan Punchinellon rikollisjärjestölle työskentelevä gangsteri. Ragnarock-nimisessä yökerhossa Max tapaa palkkamurhaaja Mona Saxin, joka kertoo Punchinellon olevan syyllinen hänen perheensä kuolemaan. Max tekee rynnäkön Punchinellon kartanoon, jossa Punchinello kertoo olleensa vain pelinappula Valkyrin myynnissä. Yhtäkkiä toimistoon saapuu agentteja, jotka ampuvat Punchinellon. Agentteja johtava nainen antaa Maxille yliannostuksen Valkyristä ja jättää hänet kuolemaan.

Ennen kuin nainen poistuu kartanosta, hän mainitsee sanat ”Cold Steel”. Max yhdistää sanat hylättyyn tehtaaseen nimeltä Cold Steel, jonka yhteydestä hän löytää Yhdysvaltain armeijan huippusalaisen bunkkerin, jossa oltiin tehty salaisia ihmiskokeita. Bunkkerin tietokoneista Maxille paljastuu, että Valkyr oli ollut alun perin vuonna 1991 aloitetussa armeijan Valhalla-projektissa kehitetty stimulantti, jonka oli ollut tarkoitus nostaa sotilaiden taistelutahtoa. Projekti kuitenkin lopetettiin vuonna 1995, koska Valkyr muutti käyttäjänsä aggressiiviseksi ja vainoharhaiseksi tappajaksi. Max saa myös selville, että syyttäjänvirastossa työskennellyt Michelle Payne oli saanut vahingossa haltuunsa tietoja Valhalla-projektista, minkä seurauksena narkomaanit oltiin lähetetty Maxin kodille tappamaan Michelle. Max kuitenkin menettää todistusaineistonsa, kun bunkkerin itsetuhomekanismi käynnistyi.

Max saa selville että hänen työtoverinsa B.B. oli ottanut lahjuksia rikollisilta, tappanut Balderin, lavastanut Maxin poliiseille rikolliseksi ja paljastanut hänen henkilöllisyytensä Punchinellon rikollisjärjestölle. Max kostaa Balderin kuoleman tappamalla B.B.:n, minkä jälkeen hän saa soiton senaattori Alfred Wodenilta. Max tapaa Asgard Hall -rakennuksessa Wodenin johtaman Inner Circle -salaseuran jäsenet. Woden kertoo Maxille, että Punchinellon kartanolla ollut nainen oli ollut Aesir Corporationin toimitusjohtaja Nicole Horne, joka oli jatkanut laittomasti Valhalla-projektia ja oli ollut vastuussa Valkyrin myynnistä Punchinellon kautta. Maxille selitetään, että Horne oli määrännyt Maxin perheen kuoleman. Woden pyytää Maxia tappamaan Hornen ja vastapalveluksena hänen salaseuransa voisi suojella häntä murhasyytöksiltä. Asgard Halliin saapuvat Hornen kommandot kuitenkin tappavat kaikki salaseuran jäsenet Wodenia lukuunottamatta.

Max pakenee palkkasotilailta Asgard Hallista ja saapuu Manhattanilla Aesir Corporationin päämajana toimivan pilvenpiirtäjän Aesir Plazan juurelle. Max tapaa hississä Monan, joka paljastaa työskentelevänsä Hornelle. Horne on käskenyt häntä tappamaan Maxin, mutta Mona on alkanut kuitenkin pitää hänestä eikä suostu siihen. Hornen turvamiehet ampuvat Monaa, mutta tyhjä hissi vihjaisee hänen selvinneen hengissä. Horne yrittää paeta helikopterilla, mutta Max ampuu pilvenpiirtäjän radiomaston teräskaapelit poikki, jolloin romahtava radiomasto murskaa allensa helikopterin, tappaen Hornen. NYPD pidättää kostoretkensä päättäneen Maxin. Häntä katsomaan tulleessa väkijoukossa on myös hymyilevä Alfred Woden, jolle Max hymyilee takaisin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kehitys [muokkaa]

Max Payne juonenkuljetus on tehty tietokoneanimoitujen välinäytösten sijasta film noir -tyylisen sarjakuvaromaanin muodossa etenevällä kerronnalla. Sarjakuvan ruutujen hahmot ovat Remedyn työntekijöitä, koska rajallisen budjetin seurauksena pelitalo ei voinut palkata ”aitoja” näyttelijöitä sarjakuvaa varten. Pelaajahahmo Max Paynen ulkomuoto on mallinnettu pelin käsikirjoittajan Sami Järven pohjalta, ja Poets of the Fall -yhtyeen laulaja Marko Saaresto lainasi oman ulkonäkönsä venäläisgangsteri Vladimir Lemille. Myös muita hahmoja on tunnistettavissa, kuten Olli Tukiainen Vinnie Gognittina ja Matias Myllyrinne Alex Balderina. Saaresto otti osaa peliin myös piirtämällä pelissä nähtävät Captain Baseball Bat Boy -sarjakuvastripit ja ääninäyttelemällä pelin taustalla pyörivissä televisiosarjoissa. Remedy kuitenkin pystyi värväämään peliin ammattiääninäyttelijöitäkin, kuten Max Paynen ääninäyttelijän James McCaffreyn, joka sittemmin tuli tunnetuksi Asema 62 -televisiosarjasta.

Pelin ympärillä nähtiin myös lieveilmiö, kun 1990-luvulla julkisuudessa ollut vapaapainija Maxx Payne uhkasi haastaa Remedyn oikeuteen nimensä käyttämisestä ilman lupaa, koska hän oli käyttänyt nimestään myös lyhennettyä versiota ”Max Payne”.[2]

Ääninäyttelijät
Hahmo Ääninäyttelijä
Max Payne James McCaffrey
Michelle Payne Haviland Morris
Alex Balder Chris Phillips
Nicole Horne Jane Gennaro
B.B. Adam Grupper
Jim Bravura Peter Appel
Joey Finito
Virgilio Finito		 Tye Alexander
Vinnie Gognitti Joe Dallo
Kyra Silver Chelsea Altman
Angelo "Don" Punchinello Joe Ragno
Candy Dawn Joanie Ellen
Rico Muerte Joe Maruzzo
Alfred Woden John Randolph Jones
Jack Lupino Jeff Gurner
Mona Sax Julia K. Murney
Frankie "The Bat" Niagara Bruce Kronenberg
Vladimir Lem Dominic Hawksley

Soundtrack [muokkaa]

Max Paynen soundtrackin sävelsivät Kärtsy Hatakka ja Kimmo Kajasto.[3] Useimmat kappaleista ovat ambient-tyylisiä, mutta mukana on myös pelin toimintakohtauksissa kuultuja rock-tyyppisiä kappaleita.

Max Paynen alkuperäinen soundtrack
  1. Max Theme
  2. Max Theme (Short)
  3. Graphic Novel
  4. Byzantine Power Game
  5. Flesh of Fallen Angels
  6. Just Forget About It
  7. Killer Suits
  8. Men in Blue
  9. Mr. Big
  10. Ms. Valkyr
  11. Nightmare
  12. Ragna Rock
  13. Whack Him
  14. Cop Chase
  15. Max Payne E3 2000

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ Max Payne Filming Soon IGN.net. (englanniksi)
  2. ↑ Maxx Payne haastoi suomalaiset pelintekijät oikeuteen Digitoday.fi.
  3. ↑ Jouni Lahtinen: Max Payne Original Soundtrack (englanniksi)

Aiheesta muualta [muokkaa]

Remedy Entertainment
Videopelit:  Death Rally  · Max Payne  · Max Payne 2: The Fall of Max Payne  · Alan Wake  · Alan Wake’s American Nightmare
Elokuvat:  Max Payne (elokuva)  · Max Payne: Payne & Redemption (lyhytelokuva)
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Max_Payne&oldid=13205189