Kansainvälinen siirtolaisjärjestö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
International Organization for Migration
Organisation internationale pour les migrations
Organización Internacional para las Migraciones
IOM-OIM.svg
Perustettu 1951
Tyyppi kansainvälinen järjestö
Toimiala siirtolaisuus
Päämaja Sveitsin lippu Geneve, Sveitsi
Jäsenet 146 jäsenvaltiota
13 tarkkailijavaltioita
Viralliset kielet ranska, englanti, espanja
Pääjohtaja William L. Swing
Sivusto www.iom.int


Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM (International Organization for Migration) työskentelee ihmisystävällisen ja järjestetyn siirtolaisuuden puolesta. Se avustaa toimillaan niin valtioita kuin siirtolaisiakin. Järjestö ei erottele siirtolaisia siirtolaisuuden syyn perusteella, vaan pyrkii auttamaan kaikkia olivat he sitten pakolaisia, tai minkä tahansa olosuhteiden vuoksi kotiseudultaan pois siirtyneitä ihmisiä. Kansainvälinen siirtolaisjärjestö hyväksyy kaikki erilaiset siirtolaisuuden syyt oli kyseessä sitten taloudelliseen hyötyyn, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kehitykseen liittyvät vaikuttimet hyödyntää ja turvata ihmisen oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen.

Kansainvälinen siirtolaisjärjestön toimintaan kuuluu kehitysyhteistyö, siirtolaisuuden vapauttaminen, siirtolaisuuden kehittäminen, ja vastentahtoisen siirtolaisuuden ennalta estäminen. Näitä toimia se pyrkii toteuttamaan mm. kansainvälisen siirtolaislainsäädännön avulla, lobbaamalla, ohjaamalla, suojaamalla siirtolaisten oikeuksia, terveyttä ja sukupuolten tasapainoa. Kansainvälinen siirtolaisjärjestö on myös järjestänyt siirtolaisille mahdollisuuden äänestää kotimaansa vaaleissa, kuten 2004 Afganistanin vaaleissa ja 2005 Irakin vaaleissa. Kansainvälinen siirtolaisjärjestö toimii läheisessä yhteistyössä hallitusten, valtioiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen siirtolaisjärjestö perustettiin vuonna 1951 Euroopan hallitusten välisenä siirtolaiskomiteana (Intergovernmental Committee for European Migration ICEM) auttamaan sodan siirtämien ihmisten uudestaan asuttamisessa. Toisen maailmansodan jälkeen arviolta 11 miljoonaa ihmistä oli joutunut pois kotoaan. Kansainvälinen siirtolaisjärjestö järjesti länes miljoonan kodittoman paluukuljetuksen 1950-luvulla. Järjestön luonne muuttui sodan jälkeen kotimatkojen järjestäjästä uusien siirtolaisten tuomiseksi Euroopan kasvaville työmarkkinoille. Vuonna 1989 järjestön nimeksi tuli International Organization for Migration (IOM).

Kansainvälinen siirtolaisjärjestön toiminta on keskittynyt ihmisen ihmiselle aiheuttamien hävitysten seurausten korjaamiseen: Unkari 1956, Tšekkoslovakia 1968, Chile 1973, Vietnamin venekansa 1975, Kuwait 1990, Somalia 1990, Kosovo ja Timor 1999, Afganistan 2002 ja Irak 2003. Myös luonnontuhot ovat aiheuttaneet siirtolaisuutta, kuten Aasian tsunami 2004 ja Pakistanin maanjäristykset 2005. Järjestön työsarka on kasvanut nopeasti ja suhteellisen pienestä järjestöstä on kasvanut 5 400 toimihenkilön järjestö, joka toimii yli sadassa maassa.lähde?

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen siirtolaisjärjestö on joutunut myös rasismin vastaisen kritiikin kohteeksi siirtolais- ja kansalaisjärjestöjen toimesta siksi, että järjestö on aktiivisesti osallistunut siirtolaisten palauttamiseen, rajatarkastuksiin ja työhön siirtolaisten pidätyskeskuksissa - kaikki käytäntöjä, joita pidetään inhimillisyyden vastaisina. Kuitenkaan nämä eivät kuulu Kansainvälinen siirtolaisjärjestön toimialueeseen. Järjestö tekee kuitenkin parhaansa hylättyjen pakolaisuutta etsivien ihmisten ja viisuminsa menettäneiden statuksen tunnustamiseksi. Toimiakseen järjestyn siirtolaisuuden puolesta Kansainvälinen siirtolaisjärjestö pyrkii aktiiviseen keskusteluun siirtolaisuuden ja sen säätelyyn liittyvien ongelmien johdosta ja vapaan siirtolaisuuden puolesta.

Kansainvälinen yleissopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Euroopassa asuu noin 13 miljoonaa unionin ulkopuolisen maan kansalaista, ja se on siirtolaisten merkittävimpiä kohdealueita, YK:n Kansainvälinen yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista on kuitenkin vielä ratifioimatta. Se on ainoa YK:n ihmisoikeussopimuksista, jota Suomi ei ole allekirjoittanut [1]. Yleissopimuksessa määritellään siirtolaisten perusoikeudet ilman maantieteellisiä, sukupuoleen tai ikään liittyviä rajoituksia. Euroopan maat ovat olleet haluttomia allekirjoittamaan sopimusta, koska se asettaa niin lailliset kuin laittomatkin siirtolaiset tasavertaiseen asemaan. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö, ILO, Punainen Risti, ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin aktiivisesti ajaneet sopimuksen ratifiointia [2]

Kansainvälinen siirtolaisjärjestö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisen siirtolaisjärjestö tarjoaa Suomen kiintiöpakolaisille kulttuurishokin välttämiseksi koulutusta jo ennen saapumistaan Suomeen [3]. Se toteutti myös Suomessa vuonna 2002 koulutettujen afganistanilaisten paluu- ja jälleenrakennusohjelman. Tavoitteena oli, että 30 afgaania lähtisi Suomesta kotimaahansa työhön. Lähtijöitä kertyi lopulta vain kuusi [4]. Syksyllä 2008 järjestö aloitti somalialaisten paluumuutto-ohjelman, jossa Suomessa koulutetut somalialaiset terveydenhuollon ammattilaiset kouluttavat terveydenhuollon ammattilaisia Pohjois-Somaliassa[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]