Kansainvälinen yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
YK:n Kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista allekirjoittaneet ja ratifioineet valtiot.
  Allekirjoittaneet ja ratifioineet
  Vain allekirjoittaneet
  Allekirjoitus puuttuu
Karttoja vertaamalla näkee, että Kansainvälistä yleissopimusta siirtotyöläisten oikeuksista ei hyväksytä suurimmissa siirtolaisia vastaanottavissa maissa. Kuvassa siirtolaisten osuus koko väestöstä eri maissa:
yli 50 % 20–50 % 10–20 % 4–10 % 1–4 % alle 1 % ei tietoja


Kansainvälinen yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista on sopimus siirtolaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista. Se allekirjoitettiin 18. joulukuuta 1990.

Siirtotyöläiset ovat erityisen haavoittuva työntekijäryhmä, sillä heiltä usein puuttuu monet tärkeät asuinmaan kansalaisille kuuluvat oikeudet. Siirtotyöläisyys että työelämän normien kiertäminen on yhä globaalissa taloudessa yhä yleisempää. Tilanteen parantamiseksi YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin yleissopimus kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta. Yleissopimuksessa määritellään siirtolaisten perusoikeudet ilman maantieteellisiä, sukupuoleen tai ikään liittyviä rajoituksia. Sopimus astui voimaan 2003.

Ihmisoikeussopimus, jota Suomi ei ratifioinut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan maat ovat olleet haluttomia allekirjoittamaan sopimusta, koska se asettaa niin lailliset kuin laittomatkin siirtolaiset tasavertaiseen asemaan. Se on ainoa YK:n ihmisoikeussopimuksista, jota Suomi ei ole allekirjoittanut [1]. Kansainvälinen siirtolaisjärjestö, ILO, Punainen Risti, ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin aktiivisesti ajaneet sopimuksen ratifiointia [2]

Erityisryhmien oikeuksia koskevat yleissopimukset, kertoo puutteista yhdenvertaisten oikeuksien toteutumisessa. "Lasten, vammaisten, vähemmistöjen, siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia sekä rotusyrjinnän ja naisten syrjinnän poistamista koskevat erillissopimukset kertovat haavoittuvien ryhmien oikeuksien toteutumisen ongelmallisuudesta" [3].

Siirtolaisuuden globaalit vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 siirtolaisten määrä maailmassa arvioitiin 185 –192 miljoonaksi. Tämä merkitsee arviolta kolmea prosenttia maailman väestöstä. Luku vastaa Brasilian väestöä. Euroopan unionin alueella arvioidaan olevan EU:n ulkopuolisia siirtolaisia 13 miljoonaa. Lähes kaikki maat ovat huolissaan siirtolaisuuden vaikutuksista, oli se sitten maastamuuttoa, läpikulkua, tai maahanmuuttoa. Siirtolaisuudesta on tullut globalisaation näkyvä piirre.

“On aika tarkastella lähemmin siirtolaisuuden ulottuvuuksia. Sen vaikutukset koskevat satoja miljoonia ihmisiä, sen vaikutukset näkyy niin lähtijän kotimaassa, läpikulkumaissa kuin määränpäähäässä. Meidän pitäisi paremmin ymmärtää siirtolaisuuden syitä ja moniulotteisia vaikutuksia kehitykseen.” [4]

Kansainvälinen yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista suojaa siirtotyöläisen oikeuksia. Sen painopiste on siirtolaisuudessa ja ihmisoikeuksissa. Tämä on noussut yhä tärkeämmäksi lainsäätäjien puheenaiheksi. Kansainvälinen yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista asettaa siirtolaisuudelle moraalisen pohjan, ja toimii kaikissa maissa herättäjänä, ohjeena ja siirtolaisten oikeuksien esille tuojana.

Sopimuksen tavoitteena on lujittaa siirtolaisten ihmisoikeuksia. Siirtolaisia ei pidä nähdä vain työläisinä, sillä he ovat myös ihmisiä. Sopimus ei tuo uusia oikeuksia siirtolaisille, vaan päämääränä on saada hänelle yhdenveroinen kohtelu muiden työläisten kanssa. Sopimus on innovatiivinen, sillä se olettaa, että siirtolainen on oikeutettu samaan minimimäärään suojaa kuin muutkin. Sopimus hyväksyy sen tosiasian, että laillinen siirtolainen on oikeutettu laajempaan turvaan, kuin siirtolainen ilman dokumentteja, mutta se painottaa, että kaikilla siirtolaisilla on ihmisoikeudet, liikkui hän papereitten kanssa tai ilman.

Sopimus pyrkii eliminoimaan hämärät liiketoimet siirtolaisuuden ympäriltä ja kehottaa valtioita toimimaan harhaanjohtavaa informaatiota vastaan, joka saa ihmiset lähtemään matkaan ilman papereita ja kehottaa rankaisemaan ilman dokumentteja liikkuvien siirtolaisten välittäjiä ja työnantajia.

Allekirjoitukset ja ratifiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista vaati 20 ratifikaatiota. Se tuli voimaan kun El Salvador ja Guatemala ratifioivat sopimuksen 14. maaliskuuta 2003. Sopimuksen ovat ratifioineet (maaliskuu 2007): Argentiina, Algeria, Azerbaidžan, Belize, Bolivia, Bosnia ja Hertsegovina, Burkina Faso, Chile, Filippiinit,Itä-Timor, Ecuador, Egypti, El Salvador, Ghana, Guatemala, Guinea, Honduras, Kap Verde,Kirgistan, Kolumbia, Lesotho, Libya, Mali, Mauritania, Mexico, Marokko, Nicaragua, Peru, Senegal, Seychellit, Sri Lanka, Syyria, Tadžikistan, Turkki, Uganda ja Uruguay.

Lisäksi monet maat ovat allekirjoittaneet sopimuksen. Tämä merkitsee, että hallitukset ovat osoittaneet aikeensa vahvistaa sopimus. Allekirjoittajamaita ovat Bangladesh (1998), Komorit, Guinea-Bissau, Paraguay, São Tomé ja Príncipe, Sierra Leone (2000), Togo (2001), Kambodža, Gabon, Indonesia, Liberia, ja Serbia ja Montenegro (2004).

Useimmat sopimusmaista ovat siirtolaisten lähtömaita kuten Meksiko, Marokko ja Filippiinit. Näille maille sopimuksen tavoitteena on suojella ulkomailla asuvia kansalaisia. Filippiineillä sopimus allekirjoitettiin sen jälkeen kun useita maan kansalaisia oli kohdeltu ala-arvoisesti ulkomailla. Nämä maat toimivat myös siirtolaisten läpikulku ja kohdemaina ja sopimuksen mukaisesti kaikkien maiden pitää suojella yhtä lailla maassaan toimivia siirtolaisia.

Siirtolaisia vastaanottavat länsimaat eivät ole ratifioineet sopimusta, vaikka valtaosa siirtolaisista elää Euroopassa ja Pohjois- Amerikassa.[5] Muutkaan tärkeät siirtolaisia vastaanottavat maat kuten Australia, Persianlahden Arabimaat ja Intia eivät ole ratifioineet sopimusta.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.ihmisoikeudet.net/oikeus-tyohon
  2. ETSK-INFO: Siirtolaisten oikeuksia koskevan Euroopan laajuisen yleissopimuksen ratifiointi Kesäkuu 2004
  3. Ihmisoikeudet - paluu velvollisuuksiin, ei paluuta keskiajalle
  4. YK:n pääsihteeri Kofi Annan, from his report on strengthening the Organization, 9.11.2002
  5. "Sixty per cent of the world ’s migrants currently reside in the more developed regions and 40 per cent in the less developed regions." International Migration 2002, Population Division, Department of Economic and Social Affairs, United Nations, 2002.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]