Julien Gracq

Wikipedia

Julien Gracq (oik. Louis Poirier; 29. heinäkuuta 1910 Saint-Florent-le-Vieil, Maine-et-Loire, Ranska – 22. joulukuuta 2007 Anges, Maine-et-Loire) oli ranskalainen kirjailija. Hän julkaisi muun muassa romaaneja ja runoteoksia.

Gracq ammensi tuotantoonsa vaikutteita surrealismista ja saksalaisesta romantiikasta. Hän kävi koulua Henri-IV-lyseossa. Hänet hyväksyttiin vuonna 1930 École Normale Supérieureen.

Gracqin tuotannossa näkyi surrealismin vaikutus, ja siihen ihastui surrealistien oppi-isä André Breton, mutta Gracq ei kuitenkaan liittynyt surrealisteihin

Gracqille myönnettiin teoksesta Le rivage de Syrtes vuoden 1951 Prix Goncourt, josta hän kieltäytyi, koska ei pitänyt siitä, että kirjailijat oli kohotettu mediapersooniksi. Viimeisen teoksensa, esseekokoelman Carnets du grand chemin (1992) hän kirjoitti kun muistivaikeudet ja nivelvaivat haittasivat jo työtä. Hän eli korkeaan 97 vuoden ikään.

[muokkaa] Teokset

Au château d'Argol, romaani (1938)
Un beau ténébreux, romaani (1945)
Liberté grande, ruonoja (1946)
André Breton, quelques aspects de l'écrivain, essee (1948)
Le Roi pêcheur, näytelmä (1948)
La Littérature à l'estomac, pamfetti (1950)
Le Rivage des Syrtes, romaani (1951) : Goncourt-palkinto, josta hän kieltäytyi.
Prose pour l'étrangère, 63 kappaleen painos, HC (1952)
Un balcon en forêt, romaani (1958)
Préférences, esseitä (1961) : uudesti julkaistuna La Littérature à l'estomac
Lettrines I, « vihkot » (1967)
La Presqu'île, novelleja (1970)
Lettrines II, « vihkot » (1974)
Les Eaux étroites, kertomus (1976)
En lisant en écrivant, « vihkot » (1980)
La Forme d'une ville, essee (1985)
Autour des sept collines, « vihkot » (1988)
Carnets du grand chemin, « vihkot » (1992)
Entretiens, keskustelunide (2002)

Hänen kootut teoksensa (Œuvres complètes) (vuoteen 1992 saakka) on julkaistu kahtena niteenä Bibliothèque de la Pléiade -kirjastossa vuosina 1989 ja 1995.