Joseph Franklin Rutherford

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Jehovan todistajat

Järjestö
Jehovan todistajien historia
Jehovan todistajien eskatologia
Raamatuntulkinta
Vartiotorniseura
Hallintoelin
Kuri seurakunnissa
Jehovan todistajien tavat
Suhtautuminen vereen
Betel-koti
Vanhimmisto
Kokoukset ja konventit
Julistaminen ovelta ovelle

Henkilöitä
Charles Taze Russell
Joseph Franklin Rutherford
Nathan Homer Knorr
Frederick William Franz
Milton G. Henschel
Don A. Adams

Kirjoja
Jehovan todistajien julkaisutoiminta
Uuden maailman käännös

Lehtiä
Vartiotorni
Herätkää!
Valtakunnan palveluksemme

Muut
Valtakunnansali
Luettelo oppimuutoksista
Raamatuntutkijat
Jehovan todistajat Suomessa
Syytteet lasten hyväksikäytöstä
Jehovan todistajista eriytyneitä liikkeitä

 n  k  m 

Joseph Franklin Rutherford

Joseph Franklin Rutherford (8. marraskuuta 18698. tammikuuta 1942) oli Vartiotorniseuran kolmas presidentti. Häntä edelsi Charles Taze Russell ja seurasi Nathan Homer Knorr. Rutherfordin aikana Russellin perustamista löyhistä raamatuntutkijoiden ryhmistä muodostettiin kiinteä järjestö, Jehovan todistajat. Useatselvennä pitävät Rutherfordia Jehovan todistajien oikeana perustajana.

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rutherford syntyi köyhään maanviljelijäperheeseen Morganin piirikunnassa, Missourissa. Hänen perheensä oli baptisteja. Rutherfordin isä salli poikansa koulunkäynnin vain, mikäli hän kustantaisi sen itse ja palkkaisi vielä tilalle rengin tekemään ne työt, jotka häneltä jäivät tekemättä. Rutherford otti lainan ja elätti itseään opiskeluaikanaan kiertävänä kirjaesittelijänä. Hän opiskeli lakitiedettä. Opiskelujensa jälkeen hän toimi tuomari El L. Edwarsin oppilaana ja oikeuden kirjurina Boonvillessä, Missourissa. Hän toimi myös erikois- tai sijaistuomarina samassa Missourin 14. tuomiopiirissä. Vaikka tämä sijaisuus kesti vain neljä päivää - joista kahtena ei oikeudessa ollut esillä yhtäkään juttua - hänestä on myöhemmin käytetty nimitystä "tuomari Rutherford" ("Judge Rutherford").

Liittyminen Raamatuntutkijoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1894 Rutherford sai käsiinsä Russellin kirjoittamien Raamatun tutkielmien kolme ensimmäistä osaa. Hän tuli vakuuttuneeksi sanoman oikeellisuudesta. Rutherford kastettiin raamatuntutkijoiden jäseneksi vuonna 1906, ja jo seuraavana vuonna 1907 hänestä tuli Siionin Vartiotorni- ja Traktaattiseuran lainopillinen neuvonantaja. Russellin kuoltua 1916 hänen johtamansa raamatuntutkijat joutuivat hajaannuksen tilaan. Vartitorniseurassa puhkesi valtataistelu, jonka seurauksena osakkeenomistajat valitsivat Rutherfordin 6. tammikuuta 1917 Russellin seuraajaksi Vartiotorniseuran presidenttinä. Russell ei melkoisella varmuudella ollut kaavaillut Rutherfordia seuraajakseen; testamentissaan hän oli antanut tälle varajäsenyyden Seuran johtokunnassa. Rutherfordin valintaa seurasi raamatuntutkijoiden liikkeen hajaantuminen; valintaan tyytymättömät perustivat omia ryhmittymiä. Rutherford puolestaan korvasi johtokunnasta eronneet jäsenet omilla kannattajillaan, mikä takasi Vartiotorniseuran taloudellisen johdon keskittymisen hänen omiin käsiinsä.

Rutherfordin valta kasvaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian valintansa jälkeen Rutherford julkaisi Russellin Raamatuntutkielmien seitsemännen osan, "The Finished Mystery" (suomenkielinen käännös on nimeltään "Täyttynyt salaisuus"). Teos, joka sisälsi Ilmestyskirjan, Hesekielin ja Laulujen laulun yksityiskohtaisen kommentaarin, esiteltiin Russellin kuolemanjälkeen julkaistuna teoksena, jonka olivat saattaneet painokuntoon kaksi Vartiotorniseuran nuorta virkailijaa, George F. Fisher ja Clayton J. Woodworth. Monet raamatuntutkijat kieltäytyivät kuitenkin hyväksymästä teosta Russellin kirjoittamaksi, heidän mielestään se oli Rutherfordin laatima väärennös. Lisäksi kirja sisälsi harvinaisen voimakkaita ja suorasanaisia hyökkäyksiä kristillisiä kirkkoja ja niiden papistoa vastaan. Kristilliset kirkot olivat raivoissaan kirjan julkaisusta, ja ne vaativat sen kieltämistä. Valtiovallan edustajat taas sanoivat kirjan lietsovat sodanvastaisuutta ja kehottavan kieltäytymiseen aseista. Ensimmäisen maailmansodan riehuessa tätä pidettiin hyvin pahana asiana.

Täyttyneen salaisuuden julkaisemista seurasi vainon aalto. Sen huipentumana Rutherford ja joukko muita Vartiotorniseuran johtavia virkailijoita pidätettiin. Heitä syytettiin vakoilusta vihollisen (eli Saksan) hyväksi sekä vehkeilystä Yhdysvaltain sotaponnistuksia vastaan. Rutherford tovereineen tuomittiin 1918 kahdeksaksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen, jota kärsimään heidät lähetettiin Atlantaan, Georgiaan. Sodan päätyttyä vetoomustuomioistuin kuitenkin totesi, ettei Rutherfordille ja hänen kumppaneilleen ollut annettu tasapuolista ja puolueetonta oikeudenkäyntiä. Tuomio kumottiin 14. toukokuuta 1919, ja vangitut vapautettiin.

Rutherford kumppaneineen katsottiin siis syyttömiksi, ja heidän maineensa palautettiin. Tämän osoittaa jo se, että Rutherford oli kuolemaansa 1942 saakka Yhdysvaltain asianajajaliiton jäsen – entiselle tuomitulle tämä olisi ollut mahdotonta. Vuosina 1939–1942 hän edusti Vartiotorniseuraa neljässätoista jutussa Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa. Joukossa oli kaksi suullista käsittelyä, Schneider v. State of New Jersey (1939) ja Minersville School District v. Gobitis (1940). Missään vaiheessa hänen oikeuttaan toimia asianajana ei asetettu kyseeseen.

Rutherfordin terveys kärsi kovin vankeusaikana. Hän sai keuhkovian, mikä teki hänen oleskelunsa talvisessa New Yorkissa, missä Seuran päämaja sijaitsi, hyvin vaikeaksi. Tämän johdosta hän vietti yleensä talvet San Diegossa, Kaliforniassa. Siellä hänen käytössään oli talo, jolle oli annettu nimi Beth Sarim eli Ruhtinaiden talo. Rutherford antoi talon olemassaololle myös teologisen selityksen. Hän selitti Vanhan testamentin aikojen "vanhojen arvokkaiden" eli patriarkkojen, profeettojen ja vanhurskaiden israelilaisten nousevan kuolleista jo ennen Harmageddonia. Beth Sarim oli hänen mukaansa valittu patriarkkojen ja kuningas Daavidin asunnoksi, kun he nousisivat kuolleista. Rutherfordin kuoleman jälkeen talo myytiin vähin äänin 1948.

Seuran johtajiston ollessa vankeudessa Vartiotorniseuran toiminta lamaantui. Kirjallisuutta ei voitu julkaista ja saarnaamistyö hiipui. Rutherfordin palattua takaisin hän aloitti työn uudelleenorganisoinnin. Hän aloitti uudelleen Vartiotornin julkaisun, ja saarnaamistyö aloitettiin uudelleen. Saarnaamistyön kannalta keskeisiä olivat Rutherfordin koollekutsumat suuret kokoukset eli konventit. Ensimmäinen suuri konventti järjestettiin keväällä 1919 Cedar Pointissa, Ohiossa. Siellä Rutherford selitti jokaisen kristityn tehtävänä olevan sovituksen sanan vieminen maailmaan. Lisäksi hän ilmoitti Vartiotornin rinnalle tulevasta uudesta aikakauslehdestä nimeltä "The Golden Age" (suomeksi "Kultainen aika", nykyisin Herätkää!). Vuosina 1922-1928 Rutherford järjesti seitsemän suuren konventin sarjan, joissa kussakin hyväksyttiin julistus, joissa kirkot, valtiot ja Kansainliitto tuomittiin ankarin sanoin Saatanan juoniksi ja luomuksiksi. Jehovan todistajat pitävät niitä nykyään Ilmestyskirjan 8:1-9 ja 11:15-19 mainittuina pasuunanpuhalluksina.

Rutherford julkaisi vuonna 1920 kirjasen "Millions Now Living Will Never Die" (suomeksi "Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät koskaan kuole"). Siinä hän esitti vanhatestamentilliseen riemuvuosijärjestelmään perustuvan laskelman, jonka mukaan Jumalan valtakunnan piti saapua voimassaan vuonna 1925. Samaa Rutherford esitti myös seuraavana vuonna julkaistussa kirjassaan "The Harp of God" (suomeksi "Jumalan harppu"), joka oli raamatuntutkijoiden opin systemaattinen esitys sekä ensimmäinen Rutherfordin julkaisema kirja. Tämä sai aikaan Jehovan todistajien keskuudessa voimistuneen julistus- ja käännyttämistyön. Raamatuntutkijoiden määrä kasvoi vuoteen 1925 25.000:sta 100.000:een. Vuoteen 1925 asetettujen toiveiden rauettua tyhjiin jäsenmäärä kääntyi ensi alkuun laskuunselvennä.

Teokratian luominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rutherford oli jo 1917 varmistanut itselleen Vartiotorniseuran taloudellisen ja hallinnnollisen johdon. Hän ei kuitenkaan saanut julkaista mitä tahansa Vartiotorniseuran nimissä. Russell oli testamentissaan määrännyt, että kaikki Seuran julkaisema materiaali piti ensin hyväksyä viisimiehisessä julkaisukomiteassa, jonka jäsen Rutherfordkin oli. Hän oli kuitenkin jatkuvissa kahnauksissa komitean kanssa, ja vuonna 1925 hän hajotti sen komitean asettua vastustamaan hänen kirjoittamaansa opillisesti käänteentekevää artikkelia "Birth of the Nation" ("Kansakunnan synty"). Täten Rutherford sai täyden määräysvallan myös opillisissa kysymyksissä.

Artikkelissa Rutherford määritteli uudelleen Vartiotorniseuran aseman. Russellille Vartiotorniseura oli ollut oikeudellinen järjestö, jonka tehtävänä oli olla yksittäisten raamatuntutkijoiden ja heidän seurakuntiensa "palvelijatar". Sen tehtävä oli julkaista kirjallisuutta ja tukea raamatuntutkijoiden toimintaa tarjoamalla heille esimerkiksi oikeudellista apua. Artikkelissa Rutherford selitti, että raamatuntutkijat olivat tosiasiassa kansakunta, "Jumalan oma kansa", ja Vartiotorniseura oli tämän Jumalan kansakunnan näkyvä ilmaus. Täten Rutherford Vartiotorniseuran presidenttinä itse asiassa selitti olevansa seurakunnan presidentti, sen näkyvä johtaja.

Rutherford selitti lisäksi, että Jumalan kansalla on vain yksi kutsumus: saarnata "hyvää sanomaa Kristuksen läsnäolosta ja Jumalan valtakunnan tulemisesta". Jo 1919 hän oli selittänyt, että jokaisen kristityn raamatuntutkijan tehtävä on saarnata Matteuksen 24:14 täyttymykseksiselvennä. Tämän saarnaamistyön tarkoituksena oli, paitsi kutsua niin monta kuin mahdollista pelastukseen, myös julistaa Jumalan kunniaa ja tuomiota häviämässä olevalle maailmalle. Täten raamatuntutkijoiden saarnaamistyö oli Rutherfordin mukaan sinällään lopun ajan merkki. Rutherford "voimaperäisti" järjestön tulkinnan mukaan saarnaamistyötä huomattavasti. Hän lähetti raamatuntutkijat kaduille ja kirkkojen oville, vaati heitä kulkemaan talosta taloon ja kehotti heitä levittämään "Kultaista aikaa" ja kirjoittamiaan kirjoja. Myös äänilevyille painettuja Rutherfordin puheita käytettiin todistustyössä. Työn tehostamiseksi hän määräsi seurakuntiin virkailijat, joiden tehtävänä oli organisoida saarnaamistyötä ja raportoida siitä. Näin vielä sangen itsenäiset paikallisseurakunnat sidottiin kiinteästi Vartiotorniseuran päämajan yhteyteen. Rutherford piti myös lukuisia radioesitelmiä ja perusti Vartiotorniseuralle oman radioaseman.

Monet Russellin aikana mukaan tulleet raamatuntutkijat vierastivat kuitenkin saarnaamistyötä. He panivat enemmän painoa Russellin korostamalle luonteen kehittämiselle eli pyhitykselle. Toukokuun 1. päivän 1926 Vartiotornissa Rutherford hylkäsi koko luonteen kehittämisen käsitteen (se oli hänen mielestään "tekojen vanhurskautta"). Vuoden 1927 tammikuun 1. päivän Vartiotornissa hän tuomitsi jyrkästi "luomusten palvonnan", viitaten selvästi Russellin kunnioittamiseen. Seuraavan kuun 1. päivän lehdessä hän teki lopullisen pesäeron Russellin tuomitsemalla ajatuksen, jonka mukaan Russell olisi ollut Jeesuksen ennustama "uskollinen ja ymmärtäväinen orja". Russellin mielestä kaikki "hengestä siinneet" muodostivat yhdessä tämän orjaluokan, jonka näkyvä ilmaus oli jälleen kerran Vartiotorniseura. Täten Rutherford kiisti ajatuksen Russellin roolista Jumalan tahdon erityisenä tulkkina.

Raamatuntutkijoiden seurakunnat olivat kuitenkin vielä suhteellisen itsenäisiä. Niitä johtivat demokraattisesti valitut vanhimmat. Vuonna 1932 Rutherford kuitenkin romutti koko vanhinjärjestelmän, väittäen sitä epäraamatulliseksi. Seurakuntien vanhimmat erotettiin ja heidän tilalleen tulivat Vartiotorniseuran nimittämät seurakuntien palvelijat. Täten Russellin ajan itsenäisistä seurakunnista oli muodostunut tiukan keskitysti johdettu ja hierarkkinen järjestelmä, jossa kaikki valta oli keskittynyt Vartiotorniseuralle ja viime kädessä Rutherfordille itselleen.

Eräs ilmaus vallan keskittymisestä oli Rutherfordin vuonna 1931 käyttöön ottama uusi nimi, Jehovan todistajat. Se erotti hänen johtamansa järjestön omaksi liikkeekseen, ja toi samalla ilmi järjestön tarkoituksen: todistaa Jumalasta. Samalla Rutherford myös selitti, että Jehovan todistajat olivat Jehova Jumalan itsensä johtama järjestö, kyseessä oli siis teokratia.

Oppimuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rutherford oli organisaattori, joka muokkasi ja kehitti Russellin luomaa oppikäsitystä. Osa muutoksista oli todennäköisesti pakon sanelemia, kuten lopun aikoja koskevien, vääriksi osoittautuneiden tulkintojen muuttaminen. Osa taas pyrki luomaan Rutherfordin johtamalla liikkeelle omaa teologista profiilia. Oppikäsityksensä Rutherford esitteli, paitsi Vartiotornin artikkeleissa, myös vuosien 1921 ja 1941 välillä julkaisemassa kahdessakymmenessä kirjassa.

Tärkeimmät opilliset muutokset Russelliin verrattuna ovat seuraavat:

  • 1927 Rutherford selitti 1. helmikuuta Vartiotornissa, että "uskollinen ja ymmärtäväinen orja" ei ollut yksilö (Charles Taze Russell), vaan voideltujen kristittyjen joukko.
  • Samana vuonna joulun ja syntymäpäivien vietto kiellettiin pakanallisina.
  • 1928 selitettiin, että Gizan pyramideillä ei ole mitään tekemistä Jumalan tarkoituksien kanssa. Kheopsin pyramidi ei suinkaan ollut syntynyt Jumalan hengen ohjauksessa, vaan sen oli suunnitellut Saatana.
  • Rutherford selitti 1. ja 15. kesäkuuta 1929 Vartiotornissa, että Roomalaiskirjeen 13:1 mainitsemat "esivallat" ovat Jehova Jumala ja Jeesus Kristus, eivät maalliset hallitukset, kuten Russell ja perinteinen teologia olivat esittäneet. Rutherfordin mukaan Jehovan todistajien tuli maksaa veronsa ja totella "vanhurskaita" lakeja, mutta periaatteessa he eivät olleet yhdenkään maallisen hallituksen alaisia. He muodostivat Jumalan oman kansan, jota Jehova Jumala itse johti.
  • Rutherford muutti vähitellen kaikki Russellin aikalaskelmat. Jeesuksen näkymättömän läsnäolon alku siirrettiin vuodesta 1874 vuoteen 1914. Samana vuonna Jeesus kruunattiin Rutherfordin mukaan myös taivaalliseksi kuninkaaksi (Russellin mukaan jo vuonna 1878) ja alkoivat "viimeiset päivät". Russellin mukaan viimeiset päivät olivat alkaneet jo 1799. Lisäksi pyhien "ylöstempaaminen" eli näkymätön ylösnousemus siirrettiin vuodesta 1878 vuoteen 1918 (tosin muitakin vuosilukuja esitettiin). Rutherfordin mukaan Harmageddon tulisi, ennen kuin se sukupolvi, joka on nähnyt vuoden 1914 ja tajunnut sen merkityksen, kuolee.
  • 1931 Rutherford otti käyttöön nimen "Jehovan todistajat". Samalla hän selitti, että Jehovan todistajien tehtävä oli "Jehovan nimen kunniaan saattaminen" julistamalla hänen oikeuttaan hallita. Jehova-nimen käyttäminen Jumalasta tuli tärkeäksi Jehovan todistajien tunnusmerkiksi. Russellkin oli käyttänyt Jumalasta nimeä Jehova, mutta enemmänkin satunnaisesti. Hän ei käyttänyt tätä nimeä enemmän kuin Yhdysvaltain protestantit keskimäärin.
  • Samalla Rutherford muutti muutoinkin Russellin odotuksia lopun ajoista. Kun Russell oli odottanut valtaosan ihmiskunnasta selviävän hengissä Harmageddonista ja elävän ikuisesti, Rutherford selitti nyt, että kaikki muut paitsi Jehovan todistajat tultaisiin tuhoamaan. Hänen mukaansa Jehova Jumala saattaisi täten oman nimensä kunniaan.
  • 1932 Rutherford selitti Vindication ("Puolustus")-kirjan toisessa osassa, että lihallisilla juutalaisilla ei ole roolia Jumalan pelastussuunnitelmassa. Hänen mukaansa Ilmestyskirjan 144 000 viittaavat "hengellisiin israelilaisiin" eli hengestä siinneihin kristittyihin. Rutherford otti voimakkaasti etäisyyttä Russellin kristillisestä siionismista. Seuraavina vuosina Rutherfordin kannanotot juutalaisiin muuttuivat selkeän negatiivisiksi.
  • Vuonna 1935 Rutherford selitti, että Ilmestyskirjan 7. luvun "suuri joukko" ei ole toisarvoinen taivaallinen luokka, kuten Russell oli esittänyt. Kyseessä oli hänen mukaansa luokka, jolla oli "maallinen toivo", jotka siis toivoivat saavansa elää ikuisesti maan päällä. He eivät olleet "hengestä siinneitä".
  • Samana vuonna Rutherford piti radioesitelmän "Salute the Flag!", jossa hän kielsi Jehovan todistajia tervehtimästä lippua, nousemasta seisomaan kansallislaulun aikana tai ottamasta ylipäänsä osaa kansallisiin seremonioihin. Tulevina vuosina tämä tuli johtamaan Jehovan todistajien vastaisiin mellakoihin ja kieltoihin sekä useissa maissa suoranaiseen vainoon.
  • Ristin käyttö uskonnollisena symbolina kiellettiin vuonna 1936. Rutherfordin mukaan Jeesus naulittiin suoraan paaluun eikä ristiin, sitä paitsi ristin symboli oli hänestä pakanallinen.

Rutherfordin henkilökohtainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rutherfordin läheiset ystävät saattoivat kuvailla häntä hauskaksi ja joviaaliksi seuramieheksi.lähde? Yleinen mielikuva hänestä oli kuitenkin toisenlainen. Vartiotorniseuran päämajan Betelin työntekijät ja jopa hänen läheiset työtoverinsa ovat kuvailleet häntä kovaksi, ankaraksi ja häikäilemättömäksi mieheksi, jonka loukkaavuuteen saakka suorasukaiset puhuttelut ja ojennukset olivat pelättyjä "Beetel-perheen" keskuudessa. Tuomari Rutherford käytti usein karkeaa ja rahvaanomaista kieltä, ja vastustajiaan kohtaan hän saattoi jopa käyttäytyä uhkaavasti. Hän oli selkeästi vallanhimoinen, ja vastarinnan hän musersi häikäilemättä. Toisaalta Rutherford oli Jehovan todistajien mielestä myös periaatteistaan kiinni pitävä mies, tehokas organisoija sekä taitava puhuja.

Rutherford oli jo nuorena solminut avioliiton, ja liitosta Mary-vaimon kanssa hänellä oli yksi poika, Malcolm. Rutherfordin tultua Vartiotorniseuran presidentiksi hänen ja Maryn välit viilenivät ja katkesivat lopulta kokonaan, vaikka pariskunta ei koskaan ottanutkaan virallista avioeroa. Syytä välien katkeamiseen ei tiedetä, mutta todennäköisesti Rutherfordin kiivaalla ja ankaralla luonteella oli osuutta asiaan. Mahdollisesti myös Rutherfordin runsas alkoholin käyttö on vaikuttanut asiaan.lähde?

Jehovan todistajat ovat tehneet parhaansa salatakseen Rutherfordin alkoholiongelmat, mutta siitä kertovat todisteet ovat yksinkertaisesti liian selvät, jotta ne voitaisiin jättää huomiotta. Monet Beetel-perheen jäsenistä ovat kertoneet hänen alkoholinkäytöstään, ja sekä Vartiotorniseuran erotettu lakimies Olin Moyle että Kanadan työstä vastuussa ollut maanpalvelija Walter Salter ovat kertoneet yksityiskohtia Rutherfordin alkoholinkäytöstä sekä niistä suurista alkoholimääristä, joita Rutherfordin käyttöön kuljetettiin kieltolain aikaan Kanadasta. Myös San Diegossa, jossa Rutherford vietti talvensa, tiedettiin hänen käyttävän suuria määriä alkoholia.lähde?

Rutherfordin viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rutherfordin viimeisiä vuosia leimasivat kansallismielisyyden nousu, Euroopassa jalansijaa saaneet fasismi ja kansallissosialismi sekä toisen maailmansodan syttyminen vuonna 1939. Yhdysvalloissa Korkein oikeus totesi vuonna 1940 niin kutsutussa Minersville School District v. Gobitis -jutussa, että kunnallisilla kouluilla on oikeus erottaa Jehovan todistajien lapset, jotka kieltäytyvät tervehtimästä lippua. Samalla Korkein oikeus syytti todistajia epäisänmaallisuudesta ja saksalaismielisyydestä. Päätös johti väkijoukkojen väkivaltaisiin mellakoihin Jehovan todistajia vastaan. Kansallissosialistisessa Saksassa Jehovan todistajien toiminta kiellettiin kokonaan ja heitä vainottiin ankarasti, samoin kuin useissa muissakin Euroopan maissa.

Rutherford, joka tuohon aikaan oli jo vakavasti sairas, näki maailmansodassa välittömästi edessä olevan Harmageddonin tunnusmerkit. Hän ennusti, että fasismi saa haltuunsa koko maailman, Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Yhdysvaltoja myöten, ja että fasistit aloittavat Jehovan todistajien maailmanlaajuisen vainon, joka päättyy Jumalan väliintuloon ja pahojen ihmisten tuhoon. Vuonna 1941 hän kirjoitti Vartiotornissa, että aikaa Harmagedonniin on enää muutama kuukausi, ilmiselvästi uskoen siihen itsekin.

Rutherford toimi Vartiotorniseuran presidenttinä aina kuolemaansa asti. Hän menehtyi syöpään Beth Sarimissa, San Diegossa 8. tammikuuta 1942. Hänen seuraajakseen valittiin Nathan Homer Knorr. Rutherfordin noustessa Vartiotorniseuran johtoon hänen johdossaan oli noin 20 000 raamatuntutkijaa. Hänen kuollessaan Jehovan todistajia oli noin 115 000.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Charles Taze Russell
Vartiotorniseuran presidentti
19161942
Seuraaja:
Nathan Homer Knorr