Humalanvieras

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Humalanvieras
Cuscuta europaea (on Urtica dioica).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Solanales
Heimo: Kiertokasvit Convolvulaceae (Humalanvieraskasvit Cuscutaceae [1])
Suku: Humalanvieraat Cuscuta
Laji: europaea
Alalaji: europaea
Kolmiosainen nimi
Cuscuta europaea ssp. europaea
L.
Katso myös
 Commons-logo.svg Humalanvieras Commonsissa

Humalanvieras eli nokkosvieras (Cuscuta europaea ssp. europaea) on luonnonvaraisena Euroopassa ja Aasiassa elävä lehtivihreätön loiskasvi. Lajia tavataan myös Suomesta.

Aikaisemmin laji luokiteltiin humalanvieraskasveihin, jotka nykyään luetaan kiertokasvien heimoon.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksivuotisen humalanvieraan varsi on paksuhko, haarova ja sen väri vaihtelee punaisesta lähes valkoiseen. Saavutettuaan sopivan isäntäkasvin humalanvieras kasvattaa laajoja, jopa 150 cm pitkiä ja takkuisen sotkuisia kasvustoja. Kasvin lehdet ovat hyvin pieniä ja suomumaisia. Kukinto on tiheä, 1–1,5 cm leveä sykerö. Vaatimattomien kukkien väri vaihtelee vaaleanpunaisesta valkoiseen. Humalanvieras kukkii heinä-elokuussa. Kukkien runsaus riippuu isäntäkasvin kunnosta.[2][3]

Humalanvieraskasvustoa Ruohoseljassa

Humalanvieras on täysloinen, eli se ottaa kaiken ravintonsa isäntäkasvista. Humalanvieraan siemenen idettyä se kasvattaa sirkkavarren, joka alkaa kasvaessaan. Kasvin turvattua ravinnonsaannin isäntäkasvistaan, sen tyviosa ja sirkkajuuret kuihtuvat pois.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humalanvieras kasvaa lähes koko Euroopassa pohjoisimpia ja läntisimpiä osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu yhtenäisenä Venäjän kautta Kaukasukselle ja Keski-Aasiaan. Lajia on tavattu laajalta alueelta Aasiaa sekä Afrikasta, Australiasta ja Pohjois-Amerikasta.[4] Suomessa humalanvieras on muinaistulokas. Levinneisyysalue keskittyy seuduille, jotka olivat pysyvästi asuttuina jo keskiajalla. Lajia tavataan Etelä-Suomessa noin Pori-Tampere-Lappeenranta -linjan eteläpuolella sekä Vaasan seudulla.[3]

Suomen etelärannikolla kasvaa humalanvierasta hennompi ja pienikukkaisempi alalaji merenrantavieras (Cuscuta europaea ssp. halophyta).[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humalanvierasta tavataan kulttuuriympäristöissä pihoilla ja pihapiireissä, kyläpientareilla, puronvarsipensaikoissa ja joenvarsiruohostoissa. Humalan (Humulus lupulus) ollessa tärkeä viljelykasvi humalanvieras oli harmillinen rikka. Nykyään humalanvieras loisii tavallisesti nokkosella (Urtica dioica), mutta myös monilla muilla, enimmäkseen monivuotisilla ruohoilla kuten sinimailasella (Medicago sativa).[2][5] Nokkosen yleisyydestä huolimatta humalanvieras on Suomessa harvinaistunut.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Piirainen, Mikko: Humalanvieras. Teoksessa Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 175.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen luono: Kasvit 2. Weilin+Göös, 1995.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 346
  3. a b c d Pirainen 2008, s. 175.
  4. Den virtuella floran: Nässelsnärja (ruots.) Viitattu 21.7.2009.
  5. Suomen luonto: Kasvit 2, Weilin+Göös 1995.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]