Hannibal Lecter

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hannibal Lecter
Anthony Hopkins Hannibal Lecterinä  elokuvassa Uhrilampaat.Hopkins voitti roolistaan Oscarin.
Anthony Hopkins Hannibal Lecterinä elokuvassa Uhrilampaat.
Hopkins voitti roolistaan Oscarin.
Luoja(t) Thomas Harris
Ammatti psykiatri
Näyttelijä(t) Brian Cox (Psykopaatin jäljillä)
Anthony Hopkins (Uhrilampaat, Punainen lohikäärme, Hannibal)
Gaspard Ulliel & Aaran Thomas (lapsena) (Nuori Hannibal)
Mads Mikkelsen (Hannibal (televisiosarja))

Hannibal Lecter on Thomas Harrisin luoma kuvitteellinen psykopaatti ja sarjamurhaaja, joka esiintyy kirjoissa Punainen Lohikäärme, Uhrilampaat, Hannibal ja Nuori Hannibal sekä niihin perustuvissa elokuvissa. Hän on sivistynyt ja älykäs psykiatri, joka tapettuaan ihmisen valmisti hänestä itselleen aterian. Kirjojen mukaan hänestä käytettiin lehdistössä lempinimeä Kannibaali-Hannibal (engl. Hannibal the Cannibal).[1]

Elokuvissa Lecteriä ovat näytelleet Brian Cox (nimellä Hannibal Lecktor), Anthony Hopkins ja Gaspard Ulliel.

Vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Nuori Hannibal[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nuori Hannibal

Kreivi Hannibal Lecter syntyy romaanin Hannibal mukaan Liettuassa vuonna 1933 vauraaseen aristokraattiperheeseen. Hänen isänsä on balttilainen kreivi ja äitinsä kuuluisan milanolaisen Visconti-suvun jälkeläinen. Hannibalin sanotaan olevan myös taiteilija Balthusin serkku. Hänellä on nuorempi sisko Mischa. Jo nuorena Hannibal osoittaa älyllistä lahjakkuutta. Hän muun muassa opiskeli itse lukemaan neljävuotiaana. Lecterin ollessa kahdeksanvuotias, perheen metsästysmajalla sotilaskone syöksyy maahan tappaen hänen vanhempansa ja talon palvelijat. Lecter ja hänen siskonsa vangitaan. Sisko joutuu kannibaalisotilaiden uhriksi, mutta Hannibal itse pääsee pakenemaan. Myöhemmin hän kostaa murhaajille kokemansa kauhut.

Hannibal selviää hirveästä talvesta, mutta keväällä neuvostoliittolaiset sotilaat löytävät hänet. Hannibalin kotilinnasta tehdään neuvostoliittolainen orpokoti, jonne Hannibalkin joutuu. Kun hänen setänsä, taiteilija Robert Lecter Ranskasta, tulee hakemaan häntä pois, on Hannibal jo ehtinyt iskeä haarukan erikoisopettajansa käden läpi.

Ranskassa Hannibal elää yhdessä setänsä Robertin ja tämän japanilaisen vaimon Murasakin kanssa. Robert kuolee sydänkohtaukseen ja Hannibal jää yksin Murasakin kanssa. Ollessaan kolmetoistavuotias vuonna 1946 Hannibal tappaa ensimmäistä kertaa ihmisen. Eräs lihakauppias on loukannut rouva Murasakia, ja Hannibal kostaa loukkauksen tappamalla kauppiaan.

18-vuotiaana, vuonna 1951 Hannibal pääsee opiskelemaan lääketiedettä nuorimpana henkilönä koskaan Ranskassa. Samaan aikaan hän alkaa jäljittää ja poistaa päiviltä sotarikollisia, jotka osallistuivat hänen sisarensa murhaan, sekä suorittaa gastronomisia kokeilujaan. Samalla hän rakastuu Murasakiin, mutta Hannibalin todellisen luonnon paljastuttua tämä ei enää halua olla missään tekemisissä Hannibalin kanssa. Niinpä Hannibal lähtee Yhdysvaltoihin.

Baltimore, Maryland, 1975[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutettuaan Yhdysvaltoihin 1970-luvulla Lecter avaa psykiatrisen klinikan Baltimoressa, Marylandissa. Kirjoissa tätä ajanjaksoa Hannibalin elämästä ei kuvata, vaan ainoastaan mainitaan toistuvasti ohimennen. Lecteristä tulee johtava hahmo Baltimoren seurapiireissä, kunnes hänet tuomitaan yhdeksän ihmisen murhista vuonna 1975.[2] Elokuvissa tuomitsemisen ajankohta on siiretty 1980-luvun puolelle.

Hannibalin uhreilta oli poistettu muun muassa haima, josta Hannibal teki ateriansa. Vain kaksi hänen uhreistaan selvisi hengissä.[2]. Kirjassa Hannibal heidän henkilöllisyyksikseen paljastuvat miljonääri Mason Verger ja tämän sisko Margot. Lisäksi FBI:n agentti Will Graham, joka sai Lecterin kiinni, kärsi vammoja. Kirjassa Punainen lohikäärme kerrotaan, kuinka Lecter ehti ennen pidätystä viiltää Grahamin vatsan auki mattoveitsellä, mutta hänet onnistuttiin pelastamaan.[1] Lecterin pidätys on esitetty elokuvan Punainen Lohikäärme alussa.

Oikeudessa valamiehistö totesi Lecterin mielenvikaiseksi ja hänet siirrettiin vankimielisairaalaan. Näin Lecter vältti kuolemantuomion. Hänen vaarallisuutensa kuitenkin tiedettiin alusta alkaen, sillä hänen kanssaan noudatettiin äärimmäistä varovaisuutta.

Punainen lohikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Punainen lohikäärme

FBI:n profiloija Will Graham, joka alun perin pidätti Lecterin, pyytää tältä apua Francis Dolarhyde -nimisen sarjamurhaajan nappaamisessa. Lehdistö käyttää Dolarhydesta nimitystä Hammaskeiju, mutta hän itse suosii nimeä Punainen lohikäärme. Graham saa tietää Dolarhyden ihailevan Lecteriä ja lähettäneen tälle kirjeen nimimerkillä ”Salainen ihailija”. Lecterin pitäisi vastata viestiin National Tattler -lehden palstalla salakielisenä. Hänen käyttämäänsä kirjakoodia ei kuitenkaan pystytä murtamaan ennen lehden joutumista painettavaksi ja viesti julkaistaan sellaisenaan epäilyksien välttämiseksi. Kun seuraavana päivänä koodi saadaan murrettua, käy ilmi, että Lecter on antanut Dolarhydelle Grahamin osoitteen. Rangaistukseksi tästä vankimielisairaalan johtaja Chilton takavarikoi Lecterin kirjat.

Elokuvissa Psykopaatin jäljillä ja Punainen lohikäärme Graham onnistuu nappaamaan Dolarhyden (Psykopaatin jäljillä -elokuvassa Dollarhyde) ilman suuria vahinkoja, mutta kirjassa Dolarhyde viiltelee hänen kasvonsa pahasti. Viimeinen maininta Lecteristä kirjassa on, kun FBI:n osaston johtaja Jack Crawford löytää Lecterin Grahamille lähettämän kirjeen, jossa hän kertoo ajattelevansa tätä usein ja heidän molempien saaneen rangaistuksensa. Lecterin rangaistus oli kirjojen menettäminen. Uhrilampaissa Grahamin kerrotaan elävän edelleen Floridassa vahvasti alkoholisoituneena.

Uhrilampaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Uhrilampaat

FBI:n osastonjohtaja Jack Crawford lähettää opiskelija Clarice Starlingin laatimaan Lecterin psykologista profiilia. Kesken haastattelun käy ilmi, että Lecterillä on tietoja uudesta sarjamurhaajasta, joka käyttää itsestään nimeä Buffalo Bill. Lecterin vartijana toimii tuolloin asiansa osaava Barney Matthews, joka ei huolellisuutensa ansiosta ole antanut Lecterille tilaisuutta yrittää pakoa. Lecterin ja Starlingin väliset keskustelut muodostuvat kirjan aikana merkittäväksi osaksi tutkimusta. Lecter vaatii, että Starling paljastaa hänelle tietoja omasta elämästään vastineeksi hänen tiedoistaan Buffalo Billistä.

Vankimielisairaalan johtaja Chilton uskoo olevansa Lecteriä älykkäämpi ja yrittää hankkia itselleen ylennyksen. Buffalo Bill kidnappaa osavaltion kuvernöörin tyttären, jonka jälkeen Chilton lupaa tälle saavansa Lecterin paljastamaan murhaajan henkilöllisyyden. Lecter viedään pois sairaalasta väliaikaiseen selliin, jonka turvatoimet ovat joustavammat. Hän saa käsirautansa auki kehittämällään tiirikalla, tappaa kaksi vartijaansa ja onnistuu pakenemaan Etelä-Amerikkaan. Hänen antamansa tiedot auttavat kuitenkin Starlingia pidättämään Buffalo Billin, eli oikealta nimeltään Jame Gumbin. Viimeisenä kirjassa Lecter soittaa Starlingille onnitellakseen tätä.

Hannibal[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hannibal (elokuva)

Pakonsa jälkeen Hannibal muuttaa Firenzeen ja käyttää nimeä tohtori Fell. Hän surmaa firenzeläisen historiallisen kirjaston Biblioteca Capponin kuraattorin ja saa itselleen tämän viran. Hannibal muuttaa kasvojensa muotoa silikonilla, kampaa hiuksensa eri tavalla kuin ennen ja alkaa käyttää silmälaseja.

Rikas sianlihatehtailija ja Lecterin entinen uhri Mason Verger lupaa hänestä kolmen miljoonan dollarin palkkion. Firenzen poliisipäällikkö Pazzi saa vihiä Lecteristä ja päättää ilmoittaa hänestä Vergerille, eikä poliisille. Kun poliisipäällikkö kerää todisteita kuraattorin todellisesta henkilöllisyydestä, yksi ihminen kuolee. Lopulta Lecter aavistaa ansan ja toisen pakonsa yhteydessä tappaa kolme ihmistä, muun muassa Pazzin. Tämän jälkeen hän matkustaa takaisin Yhdysvaltoihin tavatakseen vaikeuksiin joutuneen Clarice Starlingin.

Yhdysvalloissa Vergerin miehet saavat Lecterin kiinni, kun tämä on viemässä Starlingille syntymäpäivälahjaa. Verger aikoo syöttää Lecterin erityisesti tehtävää varten koulutetuille sioilleen. Starling kuitenkin saapuu Vergerin kartanoon ja vapauttaa Lecterin. Lecter neuvoo Vergerin siskoa Margotia, jonka tyttöystävälle Mason ei ole suostunut antamaan siemennestettä lasta varten, tappamaan Masonin ja lupaa ottaa syyn tästä omille niskoilleen.

Lecter pelastaa tajunsa menettäneen Starlingin ja ottaa hänet vangikseen seuraaviksi kuukausiksi. Heidän välilleen muodostuu rakkaussuhde ja he tappavat yhdessä Starlingia vihaavan FBI-johtaja Krendlerin. Kirjan Hannibal lopussa he ovat Buenos Airesissa katsomassa oopperaa. Barney Matthews näkee sattumalta heidät siellä ja lähtee kauhuissaan nopeasti pois Argentiinasta.

Elokuvaversiossa kirjaa on muutettu runsaasti. Mason Vergerin sisko Margot ja Lecterin entinen vartija Barney Matthews, joilla on kirjassa merkittävä rooli, ovat kokonaan poistettu. Loppua on muutettu siten, että Lecter pääsee karkuun, mutta joutuu hylkäämään Starlingin, joka ei halua lähteä hänen mukaansa.

Hannibal (televisiosarja)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiosarjassa Lecteriä esittää tanskalainen Mads Mikkelsen.

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lecterin suosikkimusiikkia ovat Bachin Goldberg-muunnelmat, jotka soivat hänen pakonsa taustalla Uhrilampaissa.
  • Lecter on hienostunut ja sivistynyt mies sekä etevä piirtäjä ja taidehistorian tuntija. Hän tuntee hyvin viinit, rakastaa kalliita autoja ja on myös loistava kokki. Toisaalta hänen esteettiset ja moraaliset katsantonsa ovat verraten jyrkkävalöörisiä, eikä hän oleta oikeuslaitoksen tai yhteiskunnan toteuttavan näillä aloilla selväpiirteistä oikeutta.
  • Lecterillä on toisessa kädessään ylimääräinen keskisormi, mikä on hyvin harvinaista. Pakonsa jälkeen hän poistatti sormen, mikä käy ilmi kirjassa Hannibal. Hänellä on sormestaan muistona toisessa kädessään viides rystynen. Elokuvissa ylimääräistä sormea ei ole.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lecter on nähty seuraavissa elokuvissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thomas Harris: Punainen lohikäärme. Suom. Risto S. Valassaari. Weilin+Göös, 1981. ISBN-951-35-2910-X. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Punainen lohikäärme, s. 10
  2. a b Punainen lohikäärme, 58-59