Hannibal (romaani)

Hannibal
Hannibal
Alkuperäisteos
Kirjailija	Thomas Harris
Kieli	englanti
Genre	trilleri
Kustantaja	Delacorte Press
Ulkoasu	1999
Suomennos
Suomentaja	Raimo Salminen
Kustantaja	Gumerrus
Julkaistu	2000
Sivumäärä	547
ISBN	951-20-5655-0
Sarja: Hannibal Lecter
Edeltävä	Uhrilampaat
Seuraava	Nuori Hannibal
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Hannibal (engl. Hannibal) on Thomas Harrisin kolmas Hannibal Lecter -aiheinen teos, joka julkaistiin vuonna 1999 ja suomennettiin vuonna 2000. Kirjasta on tehty Ridley Scottin ohjaama samanniminen elokuva.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

On kulunut seitsemän vuotta Hannibal Lecterin katoamisesta, kun Clarice Starling epäonnistuu huumeratsiassa ja tappaa lapsea kantavan naisen itsepuolustukseksi. Tekonsa takia Starling joutuu mediamyllyn pyöritykseen. Lecter, joka asuu Italian Firenzessä lähettää Sterlingille kirjeen, jossa esittää pahoittelunsa tapahtuneesta ja pyynnön, että Sterling kertoisi enemmän elämästään. Pian FBI haluaa hänen lähtevän jälleen sarjamurhaajan perään. Starling tapaa Baltimoren mielisairaalan johtajan, Barney Matthewsin, joka kertoo Claricelle lisätietoa Hannibal Lecteristä. Samanaikaisesti Hannibalin ainoa eloonjäänyt uhri, Mason Verger aikoo käyttää Sterlingiä syöttinä kostaakseen Hannibalille.

Henkilöitä

• Hannibal Lecter
• Clarice Starling
• Mason Verger: Hannibalin ainoa eloonjäänyt uhri, joka haluaa kostaa Lecterille.
• Margot Verger: Masonin sisar, joka työskentelee henkivartijana. Hän on myös kehonrakentaja.
• Rinaldo Pazzi: Italialainen poliisi, joka haluaa kiinniottaa Lecterin löytöpalkkion toivossa.
• Paul Krendler: Starlingin arkkivihollinen.
• Barney Matthews: Baltiomoren mielisairaalan johtaja, joka auttaa Mason Vergeriä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Vastaanotto

Romaani on saanut teoksen lopusta huolimatta paljon myönteistä palautetta. Kirjailija Stephen King kuvasi teosta seuraavasti: "Ne jotka ovat odottaneet Thomas Harrisin uutuutta haluavat ainoastaan tietää, onko se yhtä hyvä kuin Punainen lohikäärme tai Uhrilampaat. On ilo vastata kielteisesti: ei, se ei ole yhtä hyvä. Se on parempi!" Suomessa Helsingin Sanomien Maarit Piippoinen kuvasi teosta paikoittain kielellisen herkulliseksi.