HMAS Nizam

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMAS Nizam
HMAS Nizam
HMAS Nizam
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company
Kölinlasku 27. heinäkuuta 1939
Laskettu vesille 4. heinäkuuta 1940
Palveluskäyttöön 8. tammikuuta 1941
Palveluskäytöstä 17. lokakuuta 1945
Tekniset tiedot
Uppouma 1760 t (kuiva)
2550 t (max)
Pituus 108,66 m
Leveys 10,87 m
Syväys 4,98 m (max)
Koneteho 40000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 226
Aseistus 6 x QF 4,7"/L45 (120 mm) Mk XII -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 x QF 2 naulan (40 mm/L39) Mk VIII -ilmatorjuntatykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena
2x nelipiippuista 0,5" Vickers Mk III -ilmatorjuntakonekivääriä
1 x .303" Lewis kaksipiippuinen ilmatorjuntakonekivääri
10 x 21" (533 mm) PR Mk II -torpedoputkea Mk IX ja Mk IX** torpedoille
30 x syvyyspommia

HMAS Nizam (viirinumero G38) oli Australian laivaston N-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Aluksen omistajana toimi koko sen palvelusuran Britannian Kuninkaallinen laivasto.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: N-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 15. huhtikuuta 1939 John Brown and Companyltä Clydebankistä osana vuoden 1939 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 27. heinäkuuta työnumerolla 564 ja alus laskettiin vesille 4. heinäkuuta 1940. Alus otettiin palvelukseen 19. joulukuuta päällikkönään komentajakapteeni Max J. Clark miehistön koostuessa australialaisista. Alus valmistui 8. tammikuuta 1942 määrättynä 7. hävittäjälaivueeseen.[1] Aluksen sopimuksen mukaiset valmistuskustannukset ilman aseita ja varastoja olivat 400963 puntaa ja 16 shillinkiä.[2]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oltuaan Greenockissa koeajoissa HMAS Nizam saapui 23. tammikuuta 1941 Scapa Flow'hun, jossa se liittyi Kotilaivastoon miehistön koulutuksen ajaksi. Alus törmäsi taistelulaiva HMS Royal Oakin hylkyyn, jolloin sen potkurit vaurioituivat ja se joutui palaamaan John Brown and Companyn telakalle korjattavaksi. Se palasi palvelukseen 6. helmikuuta. Suojattuaan joukkojenkuljetussaattuetta alus palasi Scapa Flow'hun 16. helmikuuta ollen koulutuksessa aina 7. maaliskuuta saakka, jolloin se palasi valmistajan telakalle havaittujen vikojen korjaamiseksi. Alus lähti 21. maaliskuuta Clydestä suojaten joukkojenkuljetussaattueen Gibraltarille, jossa se jatkoi kouluttautumista yhdessä Force H:ssa. Nizam lähti 31. maaliskuuta Gibraltarilta suojatakseen Highland Monarchin Freetownin ja St. Helenan kautta Simonstowniin, jonne ne saapuivat 17. huhtikuuta. Nizam jatkoi HMAS Napierin kanssa matkaansa Durbanin, Mombasan, Adenin ja Suezin kautta liittyäkseen Välimeren laivaston 7. hävittäjälaivueeseen. Punaisella merellä alus raivasi miinoja Australiasta joukkoja Lähi-itään kuljettaneiden RMS Queen Maryn ja RMS Queen Elizabethin reitiltä.[3][4]

Välimeren laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavuttuaan Aleksandriaan 4. toukokuuta 1941 alus suojasi yhdessä Välimeren laivaston alusten kanssa Queen Elizabethin läntiseltä Välimereltä Aleksandriaan. HMAS Nizam tulittti Scarpantoa yhdessä HMS Ilexin, HMS Jervisin ja HMS Havockin kanssa. Kommando sotilaiden noustua alukselle Aleksandriassa alus kuljetti heidät Kreetalle Soudanlahdelle, jossa alukselle siirrettiin maista haavoittuneita ja tukikohtajoukkojen miehiä kuljetettavaksi Aleksandriaan. Seuraavien kahden edestakaisen Aleksandrian ja Kreetan välisellä matkalla alus evakuoi joukkoja Kreetalta. Viimeisellä matkalla aluksella oli 698 sotilasta ja HMAS Napierilla 705 miestä, joista pääosa oli australialaisia.[3]

Nizamin komentosillalta keulaan kesäkuussa 1941.

Alus teki operaatiosta vapauduttuaan huoltomatkan Tobrukiin, jonka jälkeen se seuraavat kolme viikkoa oli Syyrian rannikolla tukemassa maajoukkojen taistelua Vichyn Ranskan joukkoja vastaan. Alus oli Beirutinlahdella yhdessä HMS Naiadin, HMS Phoeben, HMS Jaguarin ja HMS Kingstonin kanssa, jolloin ne joutuivat 23. kesäkuuta tulitaisteluun kahden pakoon pyrkivän Vichyn Ranskan laivaston hävittäjän kanssa. Syyrian taisteluiden päätyttyä alus palasi Tobrukin kuljetuksiin tehden kaikkiaan neljätoista edes takaista matkaa.[3]

Alus törmäsi 14. elokuuta Tobrukin satamassa hylkyyn, jolloin sen keula vaurioitui pahoin. Aluksen viereen osui 17. syyskuuta ilmahyökkäyksessä pommi sen poistuessa Tobrukista, jolloin aluksen öljypumppu vaurioitui. HMS Kingston otti liikuntakyvyttömän aluksen hinaukseen vieden sen kauemmas rannikolta, jossa miehistö korjasi vian. Aleksandriaan palattuaan alus siirrettiin telakalle korjattavaksi.[3]

Loka- ja marraskuussa alus suojasi Maltalle matkaavia saattueita. Matkojen yhteydessä alus osallistui Sollumin ja Bardia pommituksiin. Alus oli mukana matkalla, jossa HMS Barham tuhoutui 25. marraskuuta torpedoiden osuttua. Alus osallistui taistelulaivan eloonjääneiden pelastamiseen ja kuljetti heidät Aleksandriaan.[3]

Alus oli mukana yhdeksän hävittäjän kuljettaessa Syyrian rannikolta Haifasta Kyprokselle Famagustaan 30000 intialaissotilasta, jotka korvasivat saarella olleet brittijoukot, jotka kuljetettiin Haifaan. Operaatio kesti viisi vuorokautta.[3]

Joulukuussa alus oli mukana suojaamassa Aleksandriasta Maltalle voimakasta laivasto-osastoa, jonka mukana matkasi HMS Breconshire. Italian laivasto oli saman aikaisesti merellä, mutta osastot eivät kohdanneet toisiaan.[3]

Itäisessä laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1942 Nizam, HMAS Napier ja HMAS Nestor lähtivät Välimereltä Singaporeen. Adeniin saavuttuaan alukset hajaantuivat. Nizam ja Nestor saattoivat Hurricane -koneita kuljettaneen lentotukialus HMS Indomitablen Jaavalle, jonne koneet lensivät ennen rannikon näkemistä. Tehtävän aikana Välimereltä saapuneet alukset liitettiin Itäiseen laivastoon, jonka tukikohta oli Trincomaleessa. Alus oli viisi viikkoa telakalla Bombayssä.[3]

Alus liittyi laivastoon Mombasassa. Helmi-maaliskuussa se suojasi saattueita kuten Trincomaleesta Australiaan matkaavia joukkojen siirtoja. Maaliskuun lopulla alus osallistui laivaston mukana tuloksettomaan keisarillisen Japanin laivaston etsintään Intian valtamerellä. Vierailtuaan Bombayssä ja palattuaan Mombasaan Nizam ja Napier siirtyivät Välimerelle, jossa ne suojasivat Aleksandriasta Maltalle matkaavaa saattuetta kesäkuussa.[3]

Syyskuussa Diego Suarezin antauduttua alus saapui Madagascarin rannikolle liittyen siellä olevaan laivastoon. Välittömästi se liitettiin länsirannikolle joukkoja kuljettavan saattueen suojaksi. Majunga antautui 10. syyskuuta, jolloin Nizam siirtyi osaston mukana Tamataveen. Kaupunki antautui 18. syyskuuta ja samana päivänä matkalla Durbaniin Nizam ja HMS Hotspur valtasivat Vichyn Ranskan lipun alla purjehtineen kauppa-aluksen Marshall Gallenin, joka oli paennut Madagascarilta. Kauppa-alus kuljetettiin Durbaniin. Kaksi päivää myöhemmin alukset kohtasivat toisen Vichyn Ranskan kauppa-aluksen Antral Pierren, jonka miehistö upotti aluksensa ennen sen valtausta.[3]

Nizam siirrettiin Simonstownissa telakalle, mistä se palasi palvelukseen 28. joulukuuta 1942. Tammikuussa 1943 C. H. Brooks vastaanotti aluksen päällikkyyden. Alus saapui 4. tammikuuta Kilindiniin, josta se lähti partiomatkalle Intian valtamerelle helmikuussa Itäisen laivaston alusten mukana. Alus pelasti sukellusveneiden upottamien MV Sebastion Cermanon 13. heinäkuuta ja Cornish Cityn 31. heinäkuuta miehistöt. Alus lähti 26. heinäkuuta Durbanista Diego Garcian kautta Australiaan ja se saapui 13. elokuuta Geraldtoniin, josta se jatkoi edelleen Melbourneen telakalle.[3]

Alus palasi palvelukseen lokakuussa aloittaen Intian valtamerellä saattueiden suojaamisen. Alus joutui sukellusveneen maaliksi 17. lokakuuta, mutta kumpikin torpedo kyettiin väistämään. Marraskuussa alus palasi Itäiseen laivastoon Kilindiniin ja se oli joulukuussa Adenissa suojaamassa saattueita.[3]

Itäisen laivaston siirtyessä uudelleen käyttöönotettuun Trincomaleehen Nizam ja Napier liittyivät laivastoon 27. tammikuuta 1944. Alukset saapuivat Trincomaleehen 6. helmikuuta. Nizam lähti laivaston mukana 8. maaliskuuta Bengalinlahdelle ja se osallistui 19. huhtikuuta tehtyyn iskuun Sabangiin Sumatralla. Toukokuusta marraskuuhun alus suojasi laivaston aluksia Intian valtamerellä, kunnes se palasi Melbourneen telakalle.[3]

Brittiläisessä Tyynenmeren laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itäisen laivaston, joka oli muodostunut Britannian kuninkaallisen laivaston suurimmaksi laivastoksi, nimi vaihtui marraskuussa Tyynenmeren laivastoksi. Nizam oli telakalla Melbournessa 3. marraskuuta 1944 - 31. tammikuuta 1945. W. F. Cook vastaanotti aluksen päällikkyyden 1. helmikuuta ja Port Phillipin lahdella järjestettyjen koeajojen jälkeen alus lähti 9. helmikuuta Fremantleen.[3]

Alukseen osui 11. helmikuuta noin kello 22 kaksitoista merimailia Cape Leeuwinin majakasta suuri aalto, joka aiheutti sen kallistumisen. Kymmenen miestä lensi yli laidan, mutta etsinnöistä huolimatta veteen joutuneita ei löytynyt. Aluksen vauriot pakottivat sen viipymään Fremantlessa aina 7. maaliskuuta saakka. Alus saapui 14. maaliskuuta Sydneyyn, jossa se liittyi sisaraluksiinsa. Nizam, Napier ja Norman lähtivät 1. huhtikuuta Manukseen, jonne ne saapuviat 7. huhtikuuta. Alukset lukuun ottamatta Napieria saapuivat 13. huhtikuuta Leytenlahdelle, jossa ne liittyivät Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon.[3]

Aluksella todettiin 25. huhtikuuta polio ja se asetettiin karanteeniin, joten alus oli palveluskelvoton. Toukokuussa alus sai luvan toimia taisteluosasto 57:n (engl. Task Force 57) tukiryhmän (engl. Logistic Support Group) mukana ja se siirtyi operaatio alueelle. Tukiryhmä palasi 18. toukokuuta Leytenlahdelle ja Nizam lähti 23. toukokuuta Manuksen kautta Sydneyyn, jonne se saapui 4. kesäkuuta. Konehuoneessa havaittujen vikojen korjaamisen jälkeen alus lähti 28. kesäkuuta paluumatkalle Manuksen kautta Milnenlahdelle, jonne se saapui 4. heinäkuuta.[3]

Alus liittyi 9. heinäkuuta HMAS Napierin, HMS Strikerin, HMS Arbiterin ja Glenarthneyn muodostamaan Task Unit 112.2.6:een. Se lähti osaston mukana palvelusalueelle ja ne liittyivät 19. heinäkuuta HMS Indefatigablen ja sitä suojanneiden HMS Wranglerin ja HMS Wakefulin muodostamaan osastoon. Alukset liittyivät 20. heinäkuuta TF57:ään. Strikerin siirrettyä kalustonsa laivaston lentotukialuksille Nizam saattoi sen takaisin Manukseen, jonne osasto saapui 27. heinäkuuta.[3]

Alus saattoi 1. elokuuta Arbiterin TF37:n luo lähelle Saipania. Nizam tarkasti japanilaisen sairaalalaivan Kirumarun, joka oli matkalla Jokosukasta Marcussaarelle. Sairaalalaiva sai jatkaa matkaansa. Nizam liittyi 7. elokuuta TF37:ään, jonka mukana se siirtyi Japanin rannikolle kuten myös Yhdysvaltain 3. laivasto. Lentotukialusten lentokoneet hyökkäsivät 9.-10. elokuuta kohtaamatta merkittävää vastarintaa. 12. elokuuta kello 10.40 saatiin tieto, että Japani oli hyväksynyt antautumisehdot. Suunnitellut hyökkäykset peruutettiin. HMS Indefatigablen koneet jatkoivat 13. elokuuta hyökkäyksiä Tokion alueelle, kunnes 15. elokuuta Tyynenmeren alueen komentaja keskeytti sotatoimet. Kello 11.20 annettiin yleinen määräys lopettaa sotatoimet Japania vastaan.[3]

Nizamilta lähetettiin 20. elokuuta kaksi upseeria ja yhdeksäntoista miestä USS Simsille. Alus siirtyi27. elokuuta TF37:n mukana Tokionlahdelle. Allekirjoitusseremonian aikana 2. syyskuuta alus oli partioaluksena Tokionlahdella kuljettaen sotilashenkilöstöä alueella.[3]

Nizam ja HMNZS Gamba siirrettiin 12. syyskuuta Yhdysvaltain 5. laivaston mukana Wakayamaan. Alukselta lähetettiin osasto vastaanottamaan vapautuneita australialaisia sotavankeja, joiden joukossa oli neljä HMAS Perthiltä pelastunutta. Alus joutui 17. syyskuuta taifuunin riepottamaksi, mutta se selviytyi ilman suurempia vaurioita. Nizam ja Gamba palasivat 19. syyskuuta Tokiossa TF37:ään ja 24. syyskuuta alus vapautettiin palaamaan Australiaan.[3]

Alus matkasi Guamin, Manuksen ja Jomardin salmen kautta Sydneyyn, jonne se saapui 5. lokakuuta kello 10. Alus poistettiin Australian laivastosta 17. lokakuuta ja se otettiin samana päivänä palvelukseen Britannian kuninkaallisessa laivastossa nimellä HMS Nizam. Aluksen australialainen miehistö siirrettiin HMAS Quadrantille, jonka brittimiehistö siirtyi Nizamille. Alus siirrettiin Britteinsaarille, jossa se romutettiin 1956.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMAS Nizam.
  • Cassells, Vic: Australia's Naval Heritage: The Destroyers Their Battles and Their Badges. Sydney: Kangaroo Press, 2000. ISBN 0-7318-0893-2. (englanniksi)
  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Langtree, Christopher: The Kelly's - British J, K & N Class Destroyers of World War II. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-166-X. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Naval-history.net - HMAS Nizam
  2. Cassells, Vic s. 66
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Australian laivasto - HMAS Nizam
  4. English, John s. 139