Gerald Durrell

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gerald Durrellin patsas Jerseyn eläintarhalla

Gerald (Gerry) Durrell (7. tammikuuta 192530. tammikuuta 1995) oli brittiläinen eläintarhanpitäjä, luonnontutkija ja -suojelija ja kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten lukuisista eläinaiheisista kirjoistaan, mutta hän myös perusti nykyisen Durrellin villieläintensuojelusäätion (Durrell Wildlife Conservation Trust) sekä Jerseyn eläintarhan, joka keskittyy uhanalaisten eläinlajien suojeluun. Kirjailija Lawrence Durrell oli Gerald Durrellin vanhempi veli ja esiintyy monissa hänen kirjoistaan kutsumanimellään Larry.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Durrellin vanhemmat olivat suvultaan brittiläisiä mutta molemmat Intiassa syntyneitä. Gerry Durrell itsekin syntyi Intiassa kuopukseksi nelilapsiseen perheeseen. Perheen isän kuoleman jälkeen Durrellit muuttivat vuonna 1928 Englantiin ja edelleen vuonna 1935 Kreikkaan Korfun saarelle. Vuodet Korfulla jättivät nuoreen Gerryyn lähtemättömät jäljet ja olivat hänen muistoissaan aina onnellista, aurinkoista aikaa. Hän tutustui lääkäri-luonnontieteilijä Theodore Stephanidekseen ja kiinnostui syvästi kaikenlaisista eläimistä ja niiden käyttäytymisestä. Hän piti lemmikkeinä laajaa valikoimaa saaren eläimistöä linnuista kaloihin, käärmeisiin ja hyönteisiin. Myöhemmin hän muisteli humoristiseen sävyyn niin perheensä kommelluksia kuin korfulaisia eläin- ja ihmisystäviäänkin kolmessa kirjassa, joista on suomennettu Eläimet ja muu kotiväkeni sekä Eläimellistä menoa Korfussa.

Lähestyvä toinen maailmansota pakotti Durrellit palaamaan vuonna 1939 Korfulta Englantiin. Lähes täysin muodollista koulutusta vaille jäänyt Gerry Durrell halusi työskennellä eläinten parissa: hän haaveili työstä eläintarhassa tai villieläinten keräämisestä viidakoista eläintarhoja varten. Lemmikkieläinliikkeessä ja maatilalla työskentelyn jälkeen hänen onnistui vuonna 1945 päästä eläintenhoidon harjoittelijaksi Whipsnaden eläintarhaan. Vuonna 1947 hän lähti ensimmäiselle eläintenkeräysmatkalleen nykyiseen Kameruniin. Seuranneiden vuosikymmenten aikana hän teki monia tällaisia matkoja lähinnä Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan ja keräsi eläinten ohella hyvin laajalti niiden käsittelyyn ja hoitoon liittyvää kokemusta ja tietotaitoa. Kerätyt eläimet päätyivät aluksi eläimiä tilanneiden englantilaisten eläintarhojen kokoelmiin. Pian Durrell alkoi kuitenkin suunnitella oman eläintarhan perustamista. Hän ei tahtonut erota eläinyksilöistä joihin oli matkalla jo ehtinyt kiintyä, eikä hän myöskään ollut tyytyväinen senaikaisten eläintarhojen pitoon ja toimintaperiaatteisiin. Omalle eläintarhalle löytyi lopulta vuonna 1958 paikka Jerseyn saarelta, jossa se edelleen sijaitsee. Vuonna 1963 perustettiin Jerseyn villieläintensuojelusäätiö huolehtimaan sekä eläintarhan rahoituksesta ja ylläpidosta että yleisemminkin uhanalaisten eläinlajien suojelutyöstä.

Durrellin kirjailijanura käynnistyi jo vuonna 1951. Hän oli juuri mennyt naimisiin lähes täysin rahattomana, ja sekä vaimo että isoveli Lawrence kannustivat häntä kirjoittamaan kokemuksistaan eksoottisilla matkoillaan ja eläinten parissa. Tuloksena oli Kamerunin matkasta kertova Arkillinen eläimiä (1953, suom. 1973), joka oli välitön menestys. Durrellin kertojanlahjat olivat heti ilmeiset. Vaikka hän ei koskaan suuresti kirjoittamisesta nauttinutkaan, runsaslukuiset pääosin omaelämäkerralliset eläinkirjat olivat hänelle jatkossa koko ajan tärkeä tulonlähde. Vuonna 1956 julkaistusta humoristisesta Korfun-vuosien muistelukirjasta Eläimet ja muu kotiväkeni tuli jättimenestys ja lukijoiden kestosuosikki. Tämä kirja myös edisti suuresti Durrellin uraa niin kirjailijana kuin eläintensuojelutyössäkin.

Durrell kiinnitti muuhun maailmaan nähden jo hyvin aikaisessa vaiheessa huomionsa uhanalaisiin eläinlajeihin ja näiden suojelun tärkeyteen. Hän koki tämän elämäntehtäväkseen ja haki asialle huomiota ja julkisuutta monenlaisin keinoin: kirjoittamalla kirjoja, filmaamalla matkoillaan materiaalia televisio-ohjelmia varten ja esiintymällä ja luennoimalla ahkerasti ympäri maailmaa. Hän oli hyvin vetovoimainen esiintyjä ja otti yleensä eläimiä mukaansa. Myös Jerseyn eläintarhan ensisijainen tehtävä oli uhanalaisten lajien auttaminen: vaikka tarha on aina ollut avoinna yleisölle, eläinten viihtyminen ja etu ovat aina etusijalla yleisön viihdyttämiseen nähden. Durrellin matkojen tavoitteet vaihtuivat ennen pitkää eläinten keräilystä tiedon ja filmimateriaalin keräämiseen, paikallisväestön valistamiseen ja uhanalaisten eläinlajien paikallisten suojeluohjelmien perustamiseen ja tukemiseen.

Durrell tunsi eläimet hyvin ja arvosti niitä elävinä olentoina ja yksilöinä. Hän ei kuitenkaan suhtautunut niihin järin sentimentaalisesti eikä romantisoivasti. Hän tiesi pitkän ja laajan eläintenpitokokemuksensa perusteella, että eläimet viihtyivät vankeudessa hyvin jos niiden kaikista perustarpeista vain pystyttiin pitämään huolta. Hän teki aina lujasti töitä löytääkseen jokaiselle vangitulle ja tarhatulle eläimelle oikeanlaiset olosuhteet ja ravinnon ja pitääkseen ne terveinä ja tyytyväisinä. Hän piti kuitenkin ainoana oikeutuksena villieläinten eläintarhassa pitoon niiden suojelua sukupuutolta; eläintarhan tuli auttaa lajeja säilymään ja uhalaisten eläinten lukumääriä kasvamaan. Kun lajin elinolot ja suojelu alkuperäisessä elinympäristössä saataisiin taas kuntoon, eläimet tuli palauttaa luontoon.

Gerry Durrellin ensimmäinen vaimo Jacqueline (Jacquie) muutti erilleen vuonna 1976 ja avioliitto purkaantui lopullisesti vuonna 1979, taustalla lähinnä Durrellin omistautuminen työlleen ja kasvavat alkoholiongelmat. Hänen toinen vuonna 1979 solmittu avioliittonsa yhdysvaltalaisen eläintieteilijä Lee Durrellin kanssa kesti Gerry Durrellin kuolemaan vuonna 1995 saakka. Lapsia hänellä ei koskaan ollut.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Durrellin kirjallinen tuotanto on erittäin laaja ja suomennettu vain pieneltä osin. Hän kirjoitti niin omaelämäkerrallisia eläinkirjoja, luonto-oppaita, romaaneja, lyhyiden tarinoiden kokoelmia kuin lastenkirjojakin. Osan myöhäisimmistä kirjoistaan hän kirjoitti yhdessä toisen vaimonsa Lee Durrellin kanssa. Ensimmäinen vaimo Jacqueline Durrell puolestaan kirjoitti avioliiton aikana kaksi omaelämäkerrallista kirjaa (Beasts in My Bed, 1967 ja Intimate Relations, 1976), joissa eläimet ja Gerald Durrell esiintyivät tiiviisti.

Suomennetut kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Takahe (Two in the Bush, 1966), WSOY 1971
  • Eläimet ja muu kotiväkeni (My Family and Other Animals, 1956), 1. painos Otava 1972, useita myöhempiä painoksia eri kustantajilta
  • Arkillinen eläimiä (The Overloaded Ark, 1953), Otava 1973
  • Vyötiäisten maassa (The Drunken Forest, 1956), Otava 1974
  • Kaikki kuninkaan eläimet (The Bafut Beagles, 1954), Otava 1975
  • Eläimellistä menoa Korfussa (Birds, Beasts and Relatives, 1969), 1. painos Otava 1976 (julkaistu myös ainakin yhteispainoksena kirjan Eläimet ja muu kotiväkeni kanssa, Otava 1997)
  • Löytöretki luontoon (A Practical Guide for the Amateur Naturalist, 1982), Karisto 1982
  • Ihmeellinen lentoretki maapallon ympäri (The Fantastic Flying Journey: An Adventure in Natural History, 1987), Otava 1988
  • Tehtävä Madagaskarissa (The Aye-Aye and I, 1992), julkaistu lyhennettynä sarjassa Katoava maailma, Valitut Palat 1997

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Douglas Botting: Gerald Durrell – The Authorized Biography, 1999

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]