Flygflottilj 19

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
F19:n Gloster Gladiator Mk.1 Kauhavalla 30. maaliskuuta 1940 lähdössä Ruotsiin talvisodan päätyttyä.
Brittiläisvalmisteinen kevyt 1930-luvun pommituskone Hawker Hart Keski-Ruotsin ilmailumuseossa Linköpingissä Suomen ilmavoimien tunnuksin.
F19 kävi ilmataisteluja mm. Polikarpov I-15bis:ä vastaan
F19:n pääkalusto: Gloster Gladiator I

Flygflottilj 19 (F19) (suom. Lentorykmentti 19) oli ruotsalainen vapaaehtoinen lento-osasto, joka osallistui Suomen talvisotaan. Yksikkö lensi Kemin Veitsiluotoon 10. tammikuuta 1940. Osastoa johti majuri Hugo Beckhammar. Laivueen kokoisen osaston vahvuus oli noin 270 henkilöä, joista kaksi oli naista.

Flygflottilj 19:n lähtöä valmisteltiin 8. joulukuuta - 28. joulukuuta 1939 talvisodan alettua 30. marraskuuta 1939 Suomessa ja Ruotsissa. Toisessa vaiheessa rakennettiin tukikohtia 29. joulukuuta 1939 - 11. tammikuuta 1940. Tämän jälkeen Flygflottilj 19 harjoitti taistelu- ja tiedustelutoimintaa Pohjois-Suomen ilmatilassa, minkä jälkeen se purettiin ja palautettiin Ruotsiin vastaamaan Ruotsin tehostuneesta valmiudesta, mikä oli seurausta Saksan hyökkäyksestä Tanskaan ja Norjaan.

Huollollisesti F 19 oli Suomen sotatalouden kannalta omavarainen, koska se sai polttoaineensa, ammuksensa ja varaosansa Ruotsista.

Osastolla oli 12 Gloster Gladiator I -hävittäjää sekä viisi Hawker Hart -tiedustelukonetta sekä joitain yhteistoimintakoneita. Lento-osasto piti tukikohtanaan Veitsiluodon lentokenttää Kemissä ja työkenttinään Rovaniemen Olkkajärven jäälentokenttä, Hirvasjärven, Kemijärven, Oulun, Vaalan ja Posion lentokenttiä.

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuu 1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 12. tammikuuta 1940 Gloster Gladiator I F:llä lentävä vänrikki Ian Iacobi ampui alas Märkäjärvellä 145 IAP:n Polikarpov I-15bis -hävittäjän. Tämä oli kaikkien aikojen ensimmäinen Ruotsin ilmavoimien lentäjän ilmavoitto. 145 IAP:n hävittäjät ampuivat alas Hawker Hart I Z:n Märkäjärvellä. Lentäjä vänrikki Fritz Färnström ja ampuja alikersantti Thure Hansson pelastuivat. Heidät löysi suomalainen partio 13. tammikuuta Räisälän kylän alueelta.[1]
  • Hawker Hart I X ja Hawker Hart I Y törmäsivät toisiinsa Märkäjärvellä viimeisen rynnäkköhyökkäyksen jälkeen Sallan eteläpuolella.[1] Y:n lentäjä luutnantti Per Sterner joutui vangiksi ja tähystäjä luutnantti Anders Zachau kuoli. X:n lentäjä vänrikki Arne Jung joutui vankeuteen, mutta ampuja ylikersantti Matti Sundsten selvisi. Sallan pataljoonan partio löysi hänet 16. tammikuuta nääntyneen ja väsyneen Sundstenin Märkäjärven eteläpuolelta.[1] Kolme neuvostoliittolaista I-15:ä tuhottiin kentälleen.[2] Per Sterner ja Arne Jung vapautuivat sotavankeudesta toukokuussa 1940.[1]
  • Hawker Hartit onnistuivat 12. tammikuuta 1940 pommittamaan neuvostoliittolaisia marssivia rivistöjä Märkäjärvellä melko hyvin tuloksin. Parakkeja ja ajoneuvokeskityksiä oli pommitettu tuleen. Osasto kokonaisuudessaan onnistui neljän I-15 -hävittäjän tuhoamisessa, joista kolme jäälle ja yksi ilmassa.
  • 17. tammikuuta neljä F19:n Gloster Gladiator -hävittäjää tiedusteli päivällä Neuvostoliiton 9. armeijan vetäytymistä Joutsijärveltä Sallan suuntaan Märkäjärven ja Sallan alueilla. Gloster Gladiator I F:llä lentänyt vänrikki Per-Johan Salwén Kuolajärvellä ja Gloster Gladiator I C:llä lentänyt vänrikki Roland Martin Märkäjärvellä ampuivat kumpikin alas yhden 145 IAP:n Polikarpov I-15bis -hävittäjän. Varmistus näihin kahteen ilmavoittoon saatiin vasta seuraavana päivänä suomalaisen radiotiedustelun siepattua venäläisten raportin kahden venäläiskoneen tuhoutumisesta.[3]
  • 22. tammikuuta kaksi F19:n Hart-konetta pommitti venäläisen 145. hävittäjälentorykmentin tukikohtaa Kairalassa.[4]
  • 23. tammikuuta hävittäjät partioivat Märkäjärven alueella estääkseen neuvostoliittolaisten matalahyökkäykset. Ilmataistelussa Gloster Gladiator I B putosi ja vänrikki J. Sjökvist sai surmansa.[5]

Helmikuu 1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. helmikuuta Gloster Gladiator I F:llä lentänyt vänrikki P-J Salwén pudotti neuvostoliittolaisen SB-2-pommikoneen Rovaniemen yläpuolella.[6]
  • 4. helmikuuta rykmentin koneet suorittivat yöhyökkäyksen Sallaan.
  • 18. helmikuuta kaksi Hawker Hart -konetta pommitti neuvostoliittolaisten Kairalan tukikohtaa Kuolajärvellä. Kolmen seuraavan päivän aikana osasto suojasi ruotsalaisen vapaaehtoisjoukon, Svenska Frivilligkårenin, siirtoa rautateitse Kemistä Kemijärvelle.[7]
  • 20. helmikuuta Gloster Gladiator -hävittäjä tavoitti DB-3-lentueen Vaalan lähistöllä ja vaurioitti yhtä. Oulussa Gloster Gladiator I E meni ympäri laskussa vaurioituen.[7]
  • 21. helmikuuta kahden Gloster Gladiator -hävittäjän partio kohtasi Rovaniemen läheisyydessä DB-3-laivueen, josta ampuivat alas yhden, vaurioittaen toista.[7]
  • 22. helmikuuta kaksi Hawker Hart -hävittäjää pommitti neuvostoliittolaisten ryhmityksiä Märkäjärvellä.[7]

Maaliskuu 1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 7. maaliskuuta Gloster Gladiator I:llä Vaalasta startannut vänrikki Einar Tehler pudotti kaksi neuvostoliittolaista SB-2-pommikonetta.[7]
  • 10. maaliskuuta Gloster Gladiator I:llä lentävä vänrikki Gideon Karlsson hyökkäsi Rovaniemen yläpuolelle lentäneitä kuutta nelimoottorista TB-3-pommikonetta vastaan. Yksi koneista vaurioitui ja joutui tekemään pakkolaskun Kemijärven itäpuolelle.[8] Pakkolaskeutuneen TB-3:n kaikista moottoreista löytyi Karlssonin ampumien luotien osumia. Rovaniemeä ei pommitettu.[1] Myöhemmin samana päivänä insinööriluutnantti Åke Hildingerin ohjaama Gloster Gladiator I D tuhoutui koelennolla syöksyen jäihin Veitsiluodossa. Lentäjä sai surmansa.
  • 11. maaliskuuta kaksi Hawker Hartia pommitti Märkäjärveä. Toinen osui polttoaineenkuljetusautoon, toinen ei löytänyt maalia.[9]


Lentokoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokone Rekisteri Tappio Voitto Voitto 2 Voitto 3 Ohjaaja Tähystäjä/Pommittaja
Gloster Gladiator I A
Gloster Gladiator I B 23.1. neuvostolentokone J. Sjöqvist
Gloster Gladiator I C 17.1. Polikarpov I-15bis
Gloster Gladiator I D 10.3. tuhoutui laskussa insinööriluutnantti Åke Hildinger
Gloster Gladiator I E 20.2. laskussa tai paloi lumimyrskyssä
Gloster Gladiator I F 12.1. Polikarpov I-15bis 17.1. Polikarpov I-15bis 1.2. SB-2
Gloster Gladiator I G
Gloster Gladiator I H
Gloster Gladiator I I 7.3. 2x SB-2 10.3. TB-3 laskeutumaan vänrikki Einar Theler/vänrikki Gideon Karlsson
Gloster Gladiator I J
Gloster Gladiator I K
Gloster Gladiator I L
Hawker Hart I M (täydennyskone)
Hawker Hart I R => N
Hawker Hart I X 12.1. törmäys Y:hyn vänrikki Arne Jung ylikersantti Matti Sundsten [1]
Hawker Hart I Y 12.1. törmäys X:ään luutnantti Per Sterner luutnantti Anders Zachau
Hawker Hart I Z 12.1. alasammuttu vänrikki F. Färnström korpraali Ture Hansson
Junkers F 13 SE-ACK/OH-SUO=>JU-120
Waco ZQC-6 SE-AHM/OH-SLA
Raab-Katzenstein RK-26 Tigerschwalbe

Lentokentät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tukikohta Aika Sijainti Kunta
Nora 17.1.1940−30.1.1940 Hirvasjärvi Kemijärvi
Nora 2 30.1.1940− Kemijoki Kemijärvi
Oskar 11.1.1940− Olkkajärvi Rovaniemi
Svea 18.1.1940− Ahola Posio
Ulrik 15.1.1940− Oulunlahti Oulu
Ulrik 2 2.3.1940− Nimisjärvi Vaala
Veitsiluoto 10.1.1940− Ajos Kemi

Lapin Lennosto ja Lapin Lennoston Kilta ovat tuoneet muistotaulut Ulrik- ja Ulrik 2- ja Veitsiluoto -tukikohtien paikoille 1990. Oskarille pystytettiin muistomerkki 12. tammikuuta 1990.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Falk, Greger: En krönika om F19 − F19:n kronikka. Tukholma: Svensk flyghistorisk förening, 1988. ISSN 0345-3413.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Huhtamo, Ari: Lentorykmentti 19 Talvisodassa Lapin taivaalla (PDF) (s. 6) Lapin nuija. 1/2000. Rovaniemi: Lapin reservipiirit. Viitattu 8.10.2009.
  2. Falk 1988 s. 188
  3. Falk 1988 s. 97−98
  4. Falk 1988 s. 102
  5. Falk 1988 s. 119
  6. Falk 1988 s. 121
  7. a b c d e f Falk 1988 s. 189
  8. Falk 1988 s. 129−135
  9. Falk 1988 s. 190

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]