Svenska Frivilligkåren

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osasto Roininen ja Svenska Frivilligkåren Sallassa.
Svenska Frivilligkårenin komentaja kenraaliluutnantti Ernst Linder ja hänen esikuntapäällikkönsä everstiluutnantti Carl August Ehrensvärd Torniossa.

Svenska Frivilligkåren (SFK) oli ruotsalaisista ja norjalaisista koostunut vapaaehtoisjoukko talvisodassa. Joukon perustaminen alkoi Tukholmassa 30. marraskuuta, kun siellä avattiin ensimmäinen värväystoimisto. Tammikuussa 1940 eri puolille Ruotsia oli avattu 125 värväystoimistoa. Tavoitteena oli värvätä noin 7500 miestä. Joukon johtajana toimi ruotsalainen kenraali Ernst Linder, joka oli tuolloin 71-vuotias.[1] Hänen esikuntapäällikkönään oli everstiluutnantti Carl August Ehrensvärd. Joukko muodostui kolmesta ryhmästä. Ryhmä I:n komentaja oli evrstiluutnantti Magnus Dyrssen, ryhmä II:n komentaja everstiluutnantti Viking Tamm ja ryhmä III:n komentaja eversti Martin Ekström.

Vapaaehtoisjoukko sijoittui Kemi-Tornion seudulle. Ensimmäiset vapaaehtoiset, esikunta ja ilmatorjuntaryhmä, saapuivat Tornioon 21. joulukuuta, jossa heidät sijoitettiin Tornion ja Haaparannan välisen rautatiesillan suojaksi. Tornion kautta miehiä lähetettiin Kemiin. Tammikuun loppupuolella vapaaehtoisia oli noin 4 600. Suurin osa oli sijoitettuna Kemiin, noin 900 miestä Tornioon ja pari sataa Haaparantaan. Joukot olivat hyvin varustettuja, mutta koulutukseltaan puutteellisia.[2]

Helmikuun alussa ensimmäiset joukot lähetettiin Rovaniemen kautta Kemijärvelle. Helmikuun puolessa välissä suomalaisten rintamajoukot Sallassa Märkäjärven suunnalla alettiin korvata vapaaehtoisilla. Svenska Frivilligkåren, sen ryhmä I ja II, otti rintamavastuun Sallassa 28. helmikuuta 1940. Ennen ruotsalaista vapaaehtoisjoukkoa vastasi rintamalohkosta osasto Roininen.

Svenska Frivilligkårenia tuki niin ikään vapaaehtoinen lentorykmentti 19, Flygflottilj 19. Rauhan tullessa 13. maaliskuuta 1940 oli vapaaehtoisjoukon vahvuus 8 552 miestä, joista 727 norjalaisia. Svenska Frivilligkårenin tappiot talvisodassa olivat 26 kaatunutta, 39 haavoittunutta ja 10 kadonnutta. Ensimmäisenä ruotsalaisena SFK:n sotilaana kaatui ryhmä I:n komentaja everstiluutnantti Magnus Dyrssen jouduttuaan tykkitulen surmaamaksi. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sutela, Pauli: Kemissä, Peräpohjolassa ja Lapissa sotavuosina 1939-1945. Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu. Kemi: Länsi-Pohjan Kirjapaino Oy, 2002. ISBN 952-90-4853-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sutela, 2002, s.106-107
  2. Sutela, 2002, 122-126
  3. Sutela, 2002, s.129
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Svenska Frivilligkåren.


Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.