Borenius Asianajotoimisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Borenius Asianajotoimisto Oy
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1911
Toimitusjohtaja Casper Herler[1]
Puheenjohtaja Samuli Simojoki[1]
Kotipaikka Helsinki, Suomi[1]
Toimiala Asianajotoimistot
Liikevaihto 48,9 milj. € (2021)[1]
Tilikauden tulos 15,7 milj. € (2021)[1]
Henkilöstö 170 (2021)[1]
Kotisivu www.borenius.com

Borenius Asianajotoimisto Oy on yksi Suomen suurimmista liikejuridiikkaan erikoistuneista asianajotoimistoista.[2] Borenius on perustettu vuonna 1911.

Yhtiön palveluksessa on noin 170 henkilöä Suomessa.[1] Yhtiöllä on pääkonttori Helsingissä, toimisto Tampereella ja toimipisteet New Yorkissa ja Lontoossa.[3] Hallituksen puheenjohtajana toimii Samuli Simojoki ja toimitusjohtajana Casper Herler.[4]

Toimiston osakkaat ovat Suomen Asianajajaliiton jäseniä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1911–1950[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1911 Kaarlo Viktor Holma (tunnettiin myös etunimellä Cajus) ja Ludvig Ilmari Palmén perustivat yhdessä toimiston Helsinkiin. Palmén & Holma palveli asiakkaita perhe- ja perintöoikeudellisissa sekä vakuutusoikeudellisissa asioissa osoitteessa Aleksanterinkatu 44.[5]

Vuonna 1915 Ilmari Palmén jätti yhtiön ja hänen tilalleen tuli Heikki Borenius vanhempi, ja toimiston nimeksi muutettiin Holma & Borenius.[6]

1920-luvulla yhtiö keskittyi pääasiassa perhe- ja perintöoikeudellisiin toimeksiantoihin. Kaarlo Holma jättäytyi sivuun yhtiöstä 1920-luvun alussa siirtyessään pankkialalle ja politiikkaan, mutta palasi takaisin vuonna 1924. Heikki Borenius vanhempi oli aktiivinen Lakimiesliiton ja Asianajajaliiton toiminnassa.[7]

Kaarlo Holma jätti yhtiön vuonna 1930.[8] Tämän jälkeen Heikki Borenius vanhempi vaihtoi toimiston nimeksi Asianajotoimisto Heikki Borenius ja toimiston maine kasvoi erityisesti siviilioikeudellisten toimeksiantojen myötä toimiston keskittyessä edelleen perhe- ja perintöoikeudellisiin, mutta myös sopimus- ja liikejuridisiin toimeksiantoihin. Vaikka Heikki Borenius ei osallistunut puoluepolitiikkaan, hän hoiti merkittäviä politiikkaan liittyviä ja laajaa huomiota myös julkisuudessa saaneita rikosoikeudellisia toimeksiantoja.[9]

Heikki Borenius vanhempi tarjosi sodan loputtua osakkuutta Henrik Castrénille, joka kutsuttiin toimiston osakkaaksi vuonna 1944. Toimiston nimeksi vaihtui Asianajotoimisto Borenius & Castrén. Toimisto keskittyi yritys- ja sopimusoikeuteen. Sodan jälkeisiin tapahtumiin kuului myös Edwin Linkomiehen edustaminen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.[10][11] Toimeksiantojen määrän kasvaessa Eero Walentin von Boehm, Lauri Borenius ja Eero Rönkä avustivat Heikki Borenius vanhempaa juttujen määrän kasvaessa. Heikki Antero Borenius, Heikki Borenius vanhemman poika, liittyi mukaan vuonna 1947 ja samalla toimisto muutti Mikonkatu 6:een.[12]

1951–1999[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henrik Castrén jätti toimiston vuonna 1957, jolloin Heikki Borenius nuoremmasta tuli yhtiön osakas.[10] Yhtiön nimeksi vaihtui Asianajotoimisto Borenius & Borenius.[13] Asianajajista annettu laki (496/1958)[14] tuli voimaan vuoden 1959 alussa ja Heikki Borenius vanhempi kutsuttiin liiton kunniapuheenjohtajaksi.[15]

Vuonna 1961 Heikki Borenius vanhempi täytti 75 vuotta ja tarjosi osuuttaan yhtiössä Kullervo Kemppiselle. Vuonna 1962 Heikki Borenius kuoli ja Kullervo Kemppisestä tuli yhtiön osakas[16] ja yhtiön nimeksi vaihtui Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen. Yhtiön asiakkuudet painottuivat 1960-luvulla suuriin yrityksiin ja teollisuuden toimijoihin. Heikki Borenius nuorempi ja Kullervo Kemppinen toimivat Lakimiesliiton ja Asianajajaliiton hallituksissa. Lisäksi heillä oli jäsenyyksiä myös muissa hallituksissa ja komiteoissa, esimerkkinä Heikki Borenius nuoremman jäsenyys Keskuskauppakamarin välityslautakunnassa 1980–1987 ja Kullervo Kemppisen jäsenyys Helsingin asianajajayhdistyksen hallituksessa 1969–1973 ja Opetusministeriön asettamassa Tekijänoikeudellisessa asiantuntijalautakunnassa 1970–1986.[17]

Vuonna 1972 Ritva-Liisa Luomaranta liittyi mukaan ja hänestä tuli yhtiön ensimmäinen naispuolinen asianajaja. Vuonna 1977 Seppo Kemppinen, Kullervo Kemppisen poika, tuli mukaan yhtiöön. Yritysasiakkaiden määrä kasvoi entisestään 1970-luvulla.[18]

Vuonna 1982 osakkaiksi nimitettiin Ritva-Liisa Luomaranta ja Seppo Kemppinen. Vuonna 1986 tasavallan presidentti Mauno Koivisto myönsi Kullervo Kemppiselle laamannin arvonimen. Vuonna 1988 Heikki Borenius nuorempi kuoli. 1980-luvulla toimisto hoiti merkittäviä julkisesti rahoitettaviin rakennushankkeisiin liittyviä toimeksiantoja ja johtajien vastuuta koskevia rikosoikeudenkäyntejä. Vuosikymmenen kuluessa toimisto muutti Helsingissä ensin Annakatu 16:een ja toiminnan laajennuttua Yrjönkatu 13:een.[19]

Vuoden 1990 alussa Christer Ekmanista tuli osakas. Vuonna 1991 Kullervo Kemppinen jätti osuutensa yhtiöstä Jyrki Tähtiselle. Vuonna 1992 Ritva-Liisa Luomarannasta tuli toimitusjohtaja ja Seppo Kemppisestä hallituksen puheenjohtaja. Vuonna 1997 Jyrki Tähtinen nimitettiin toimitusjohtajaksi ja Christer Ekman hallituksen puheenjohtajaksi. Insolvenssijuttujen määrä kasvoi merkittävästi 1990-luvun alkuvuosina Suomea koettelevan laman takia. Toimisto avusti 1990-luvulla yrityksiä erityisesti yritysjärjestelyissä ja uusien yritysten listauksissa, erityisesti huipputeknologian alalla.[20]

2000–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 yhtiö aloitti Borenius Group -yhteistyön Tallinnan ja Riian toimistojen kanssa, kun Viron ja Latvian merkitys kasvoi suomalaisten yritysten kansainvälistyessä.[21] Vuonna 2001 Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen juhli 90-vuotista historiaansa. Vuonna 2002 avattiin uusi toimisto Espooseen Otaniemen Innopoliin tukemaan erityisesti tekniikan alan start-up-yrityksiä. Vuonna 2004 Borenius Group laajeni Liettuaan ja avasi yhteistyötoimiston Vilnaan. Vuonna 2009 Asianajotoimisto Aminoff & Weissenberg, johtava meri- ja kuljetustoimeksiantoja hoitava toimisto, liitettiin osaksi Borenius & Kemppistä. Vuonna 2010 otettiin käyttöön lisätoimitilaa osoitteesta Kalevankatu 6, toimiston virallisen käyntiosoitteen ollessa kuitenkin yhä Yrjönkatu 13.

Yhtiön uusi toiminimi Asianajotoimisto Borenius Oy lanseerattiin vuonna 2011 yhtiön juhliessa 100-vuotista taivaltaan. Vuonna 2012 avattiin toimisto New Yorkissa, Yhdysvalloissa, Borenius Attorneys LLP -toiminimellä. Vuonna 2013 Pietarin toimisto Borenius Attorneys Russia Ltd -toiminimellä aloitti toimintansa Venäjällä. Vuonna 2015 Borenius muutti Yrjönkatu 13:sta ja Kalevankatu 6:sta Kaartinkaupunkiin Valas-kortteliin[22] entiseen UPM:n pääkonttorirakennukseen osoitteeseen Eteläesplanadi 2.[23] Samana vuonna Boreniuksen yhteistyötoimistot Tallinnassa, Riiassa ja Vilnassa siirtyivät Baltian alueen kattavaan Cobalt-asianajotoimistoketjuun, Boreniuksen uudet arvot (toisten arvostaminen, yhdessä onnistuminen, ammattiylpeys)[24] julkaistiin ja Borenius hoiti puolet (6/12) kaikista First North ja NASDAQ OMX Helsinki -pääomamarkkinalistauksista.[25]

Maaliskussa 2022 Borenius kertoi vetäytyvänsä Venäjältä, jossa se oli toiminut vuodesta 2013 lähtien.[26]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 1986 tasavallan presidentti myönsi yhtiön osakas Kullervo Kemppiselle laamannin arvonimen.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arvanne-Potrykus, Heidi et al. (toim.): Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen 90 vuotta. Helsinki: Borenius & Kemppinen, 2001. ISBN 952-91-3839-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g Borenius Asianajotoimisto Oy - Y-tunnus: 0103460-8 - Yritystiedot, taloustiedot, päättäjät & hallituksen jäsenet www.finder.fi. Viitattu 23.11.2022.
  2. ↑ Rantanen, Esko: Tässä ovat Suomen suurimmat asianajotoimistot Talouselämä. 26.8.2015. Viitattu 27.1.2017.
  3. ↑ About us Borenius Asianajotoimisto Oy. Viitattu 22.11.2022.
  4. ↑ NimityksetArkistoitu kopio taloussanomat.fi. Arkistoitu 14.4.2016. Viitattu 16.5.2016.
  5. ↑ Arvanne-Potrykus, 2001, s. 8–9
  6. ↑ Arvanne-Potrykus, 2001, s. 9
  7. ↑ Arvanne-Potrykus, 2001, s. 10, 12
  8. ↑ Arvanne-Potrykus, 2001, s. 10
  9. ↑ Arvanne-Potrykus, 2001, s. 11–14
  10. ↑ a b Arvanne-Potrykus, 2001, s. 16
  11. ↑ Pihlajamäki, Heikki: Kansan ja esivallan välissä – suomalaisen asianajajakunnan historia. Suomen Asianajajaliitto, Porvoo 1999. ISBN 978-951-37-5650-5, s. 202.
  12. ↑ Arvanne-Potrykus, 2001, s. 16–17
  13. ↑ Arvanne-Potrykus, 2001, s. 20
  14. ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1958/19580496
  15. ↑ Arvanne-Potrykus, 2001, s. 12, 19
  16. ↑ Arvanne-Potrykus, 2001, s. 19
  17. ↑ Arvanne-Potrykus, 2001, s. 23
  18. ↑ Arvanne-Potrykus, 2001, s. 26–28
  19. ↑ a b Arvanne-Potrykus, 2001, s. 30
  20. ↑ Arvanne-Potrykus, 2001, s. 27, 30–31
  21. ↑ Arvanne-Potrykus, 2001, s. 32
  22. ↑ http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/34 (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ http://www.suomenlaki.com/juristikirje/asianajotoimisto+boreniusetelaesplanadi+2/a2296090 (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. ↑ http://www.borenius.com/about/#values
  25. ↑ http://www.borenius.com/2015/12/16/4952/
  26. ↑ Borenius to Withdraw from Russia Borenius. Viitattu 22.11.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Borenius_Asianajotoimisto&oldid=21354855”