Anni Pölönen

Anni Pölönen, kuva 1950-luvulta.

Anni Pölönen (1889–1960) eli pielisjärveläinen "Viekin mummo" oli 1900-luvun tunnetuimpia suomalaisia kansanparantajia mm. isänsä "Aapo" Mikkosen (1845–1918) ja Juho Luomajoen eli ns. Hätämaan tietäjän lisäksi.

Elämäkerta

Anni Pölönen toimi jo nuorena isänsä apulaisena sekoittamalla lääkkeitä luonnosta kerätyistä aineksista. Isänsä kuoltua hän jatkoi tämän työtä aina omaan kuolemaansa saakka. Hän oli kiinnostunut myös koululääketieteestä ja luki alan kirjallisuutta ja lehtiä. Näitä ei ole kuitenkaan säilynyt jälkipolville. Sen sijaan hänen isällään tiedetään olleen mm. Elias Lönnrotin lääkekirja.

Anni Pölönen jäi varhain leskeksi, sillä hänen puolisonsa Paavo Pölönen kuoli vuonna 1930. Pariskunnan kahdeksasta lapsesta vanhin oli tuolloin 14-vuotias ja nuorin vuoden ikäinen.

Toisen maailmansodan aikana Varpasen kylä evakuoitiin ja Anni Pölönen lapsineen siirtyi Kiuruvedelle, jossa hän jatkoi toimintaansa. Pölösen vastuuntunnosta kertoo se, että eräs hoidettavana ollut miespotilas otettiin evakkomatkalle mukaan.

Sotavuosien jälkeen Pölönen asui maatilalla, jonne hän oli muuttanut lapsineen vuonna 1947. Pölöselle osoitetut kirjeet (joissa tiedusteltiin vastaanottoaikaa tai pyydettiin lähettämään lääkkeitä) tulivat perille varustettuna niinkin puutteellisella osoitteella kuin "Viekki asema, kaksi kilometriä asemalta vasempaan" (Joensuusta päin tultaessa). Junalla tulleet pääsivät Pölösen vastaanotolle polkua pitkin, mikäli olivat liikuntakykyisiä. Kesäisin hänellä oli enimmillään jopa 30 potilasta päivässä, ja vaikeimmat tapaukset voivat asua Pölösen luona pitempäänkin. Potilaat olivat enimmäkseen maanviljelijöitä ja työläisiä, mutta mahtui joukkoon myös sellaisia ammatinharjoittajia kuin kauppias, opettaja ja pastori. Osa potilaista oli jo käynyt lääkärillä, mutta he kääntyivät Pölösen puoleen, kun lääkkeet eivät olleet tehonneet tai kun he esim. eivät halunneet mennä heille määrättyyn leikkaukseen.

Anni Pölösen parannuskeinot perustuivat sekä luonnon aineksista valmistettuihin omiin rohdoksiin, lääkkeisiin ja voiteisiin että apteekista saataviin tuotteisiin. Myös apteekkilääkkeet olivat enimmäkseen kasvikuntaan perustuvia. Apteekkilääkkeitä Pölönen käytti omissa sekoituksissaan. Hän hoiti lähinnä moninaisia ulkoisia vaivoja, kuten ihotaudit, ihottumat, kuoliot, luumätä eli osteomyeliitti, reumatismi ja säärihaavat. Lastentautien listalla olivat maitorupi ja riisitauti. Osa lääkkeistä oli siis sisäisestikin nautittavia.

Kylän lapset keräsivät Pölöselle mm. pihkaa pientä korvausta vastaan. Muita tarvittavia luonnontuotteita olivat mm. koiranheisipuun kuori, mali eli koiruoho ja sinänsä myrkyllisen näsiän marjat. Myrkylliset ainesosat uutettiin spriin avulla. Spriitä Pölönen sai lieksalaisen lääkärin kirjoittamalla reseptillä. Pölönen itse oli sen verran kiireinen, että hänen tuttavansa toivat hänelle apteekkilääkkeitä käydessään Lieksassa tai Nurmeksessa. Myöhemmin myös Mätäsvaaraan saatiin oma apteekki.

Isompia leikkauksia Pölönen ei tehnyt, mutta hänellä oli kyllä kirurginveitsi paiseiden yms. avaamiseen. Esim. luumätää vastaan voidetta piti saada luuhun asti tikun avulla. Pinnalle levitettiin vielä toista voidetta. Hänen tiedetään myös iskeneen suonta ja olleen apuna synnytyksissä. Vakavia mielenterveysongelmia Pölönen ei hoitanut, vaan pyysi kääntymään papin puoleen.

Pölönen oli luonteeltaan rauhallinen ja ystävällinen, luottamusta herättävä. Sikäli hän oli lähempänä tavallista lääkäriä kuin esim. Hätämaan tietäjä, jonka hoitotoimenpiteisiin sisältyi ns. poppamiesten käyttämä potilaan säikäyttäminen.

Lääkäri Sonck oli kiinnostunut Pölösen toiminnasta ja kirjoitti tästä artikkeleitakin. Hän kertoo mm., että Pölösen voide oli tehonnut eräällä miehellä uusiutuneeseen huulisyöpään. Hän kertoo myös pojasta, joka oli talvella urheillessan loukannut jalkansa, ja joka oli kesällä tuotu hoitoon huonokuntoisena märkivä haava jalassa. Poikaa oli jo käytetty lääkärissä, mutta hoidot eivät olleet tehonneet. Anni Pölönen voiteli jalan omilla lääkkeillään, ja pojan äiti kirjoitti myöhemmin, että jalasta oli noussut siihen joutunut kymmensenttinen puunkappale.

Isänsä tavoin Anni Pölönen joutui toimintansa vuoksi käräjille, mutta selvisi pienillä sakoilla, koska aina löytyi hänen puolestaan puhuvia todistajia. Kumpikaan ei pyrkinyt rikastumaan toimillaan.

Anni Pölösen poika jatkoi ainakin jossain määrin äitinsä työtä aina 1990-luvulle saakka. Osasyynsä kansanparannusperinteen katkeamiseen on ollut sillä, että apteekista ei enää saanut vapaasti parannustyössä tarvittavia aineita, kuten spriitä ja rikkihappoa.

Vuonna 1963 Erkki Ainola on toimittanut Yleisradiolle radio-ohjelman Loitsuja ja rohdoksia. Ohjelmassa on haastateltavana lieksalainen opettaja Onni Koponen, joka on tallentanut tietoja Mikkosesta ja Pölösestä. Koponen mm. kertoo nähneensä omin silmin tapauksen, jossa teini-ikäinen tyttö oli saanut avun Pölösen hoidossa. Tytön jalassa ollut kuolio oli sairaalassa määrätty leikattavaksi. Vanhemmat toivat kuitenkin tytön Pölösen luo ja hoidon jälkeen tyttö oli kävellyt omin jaloin ollessaan menossa junalla Nurmekseen ja edelleen kotiinsa Juukaan.

Suvi Pölönen on tehnyt tutkimuksen Joensuun yliopiston historian laitokselle isoisoäitinsä eli ukkinsa äidin ammatinharjoittamisesta Anni Pölösen saamien kirjeiden perusteella. Kirjeitä on säilynyt noin 2000, ja vanhimmat niistä ovat 1930-luvun lopulta. Kun Pölösestä oli ollut artikkeli Seura-lehdessä, niin seuraavan kuukauden aikana avunpyyntökirjeitä oli saapunut yli 300. Osa kirjeistä oli vielä avaamatta Suvi Pölösen niitä tutkiessa. Suvi Pölönen asui samassa talossa kuin isomumminsa ainakin vielä vuonna 2012. Tuolta vuodelta on Elina Saksalan toimittama radio-ohjelma Viekin mummo ja Hätämaan tietäjä, jossa Suvi Pölönen on haastateltavana.

Anni Pölösen esineistöstä on Pielisen museossa hoitovälineitä ja apteekista hankittuja lääkepulloja. Suvun hallussa on mm. Pölösen lääkekaappi.

Lähteet

• YLE Radio 1 12.7.2014 klo 10.00-10.55: Naisen heinäkuun Historian ääniä: Viekin mummo ja Hätämaan tietäjä. Toim. Elina Saksala. Uusintalähetys kesältä 2012. Viitattu 20.7.2014