Angela Davis
| Angela Davis | |
|---|---|
.jpg) Angela Davis luennoimassa vuonna 2014. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Angela Yvonne Davis |
| Syntynyt | 26. tammikuuta 1944 Birmingham, Alabama, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Arvonimi | professori |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Herbert Marcuse |
| Tutkimusalue | historia |
| Palkinnot | Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto, 1977 ja 1979 |
Angela Yvonne Davis (s. 26. tammikuuta 1944 Birmingham, Alabama, Yhdysvallat) on poliittinen aktivisti, filosofi, naisasianainen ja UCLA:n professori.[1]
Hänet erotettiin yliopistovirasta ja vangittiin syytettynä avunannosta murhaan vuonna 1970 mutta vapautettiin syyttömänä vuonna 1972.[2] Davis oli merkittävä aktivisti kansalaisoikeusliikkeessä. Hän oli Yhdysvaltain kommunistipuolueen jäsen, ja hän pyrki varapresidentiksi Gus Hallin rinnalla 1980 ja 1984.[3]
Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Angelan vanhemmat olivat opettajia. Hänen isänsä oli valmistunut Raleighissa Pohjois-Carolinassa sijaitsevasta perinteisestä mustien opistosta. Angela vietti aikaansa setänsä maatilalla ja ystävien kanssa New Yorkissa.[4]
Koulutus ja aikaisempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Davis oli valmistunut high schoolista, hänet hyväksyttiin Walthamissa Massachusettsissa sijaitsevaan Brandesin yliopistoon. Hän tutustui Herbert Marcuseen Kuuban ohjuskriisin aikana.
Davis osallistui kahdeksansiin Maailman nuoriso- ja opiskelijafestivaaleihin Helsingissä vuonna 1962. Hän opiskeli vuoden stipendiaattina Ranskassa. Sen jälkeen hän sai stipendin Frankfurtiin, jossa hän opiskeli kaksi vuotta elämänkatsomustiedettä Theodor Adornon, Jürgen Habermasin, professori Haagin, Alfred Schmidtin ja Oscar Negtin johdolla.[5]
UCLA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Davis on toiminut vuodesta 1969 apulaisprofessorina filosofian osastolta Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa.
Kansalaisoikeustoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Davis liittyi kommunistiseen puolueeseen huhtikuussa 1968. Mustien opiskelijain neuvostossa hän ajoi San Diegon kolmannen collegen antamista alempien sosiaaliryhmien opiskelijoiden - mustien, latinojen ja työväenluokasta lähtöisin olevien valkoisten - käyttöön ja collegen nimeämistä Lumumba-Zapatan collegeksi kongolaisen vallankumousjohtajan Patrice Lumumban ja meksikolaisen vallankumouksellisen Emiliano Zapatan mukaan. Collegen oli tarkoitus antaa opiskelijoille ne tiedot ja taidot, joita tarvitaan vapaustaisteluun.[6]
Davis vieraili Kuubassa, jonka jälkeen hänen oli määrä aloittaa opettajan työ UCLA:ssa, Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa. Yliopiston kansleri kuitenkin tiedusteli häneltä Kalifornian silloisen kuvernöörin Ronald Reaganin toimeksiannosta, oliko hän kommunistisen puolueen jäsen. UCLA:n vuodelta 1949 peräisin olevassa käsikirjassa kiellettiin kommunistien työhönotto. Davis myönsi puoluejäsenyytensä avoimesti, jolloin yliopiston johtokunta ilmoitti aikovansa erottaa hänet, hänelle tulvi uhkaussoittoja, uhkauskirjeitä ja pommiuhkauksia ja hän tarvitsi ympärivuorokautista henkivartijaa. Taistellessaan oikeudestaan työhönsä hän tuli tunnetuksi julkisuudessa.[7]
Muun kansalaisoikeustoiminnan lisäksi hän alkoi helmikuussa 1970 ajaa Soledadin veljien asiaa. Soledadin vankilassa tuomiotaan kärsivät mustaihoiset George Jackson, Fleeta Drumgo ja John Clutchette oli asetettu syytteeseen mellakan yhteydessä tapahtuneesta vartijan murhasta. Elokuussa 1970 George Jacksonin pikkuveli, 17-vuotias Jonathan Jackson, otti Marinin piirikunnan oikeussalin istunnossa panttivangiksi tuomarin, syyttäjän ja kolme valamiestä ja siirtyi heidän ja kolmen mustan vangin kanssa pakettiautoon. Vartijat ampuivat kohti autoa, ja tuomari Harold Haley, Jonathan Jackson ja kaksi mustaa vankia kuolivat. Oikeussalikapinassa käytetty ase oli rekisteröity Angela Davisin nimellä. Davis, joka ei ollut ollut paikalla, etsintäkuulutettiin murhasta, ihmisryöstöstä ja salaliitosta, ja häntä uhkasi kuolemantuomio. Davis pakeni poliiseja kahden kuukauden ajan. Hänet vangittiin lokakuussa 1970 ja pidettiin tutkintovankeudessa helmikuuhun 1972 asti, minä aikana hänen vapauttamisekseen syntyi laaja kansanliike USA:ssa ja ulkomailla. Helmikuussa 1972 kuolemanrangaistus kumottiin Kaliforniassa, jolloin hänet vapautettiin takuita vastaan. Kesäkuussa 1972 valamiehistö vapautti hänet kaikista syytteistä. Hän jatkoi työtään vankilajärjestelmän parantamiseksi ja rasismin poistamiseksi.[8]
Elokuussa 1971 George Jackson kuoli, kun häntä ammuttiin selkään vankilakapinan yhteydessä San Quentinissa. Hän oli ollut vankilassa 11 vuotta, koska hänet oli tuomittu 18-vuotiaana tuttavansa tekemästä 70 dollarin ryöstöstä vankeuteen yhdestä vuodesta elinkautiseen. Maaliskuussa 1972 muut Soledadin veljet vapautettiin murhasyytteistä.[9]
Angela Davis oli Yhdysvaltain kommunistisen puolueen varapresidenttiehdokas vuosien 1980 ja 1984 vaaleissa.
Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäläinen toisinajattelija ja Nobel-palkittu Aleksandr Solženitsyn kritisoi Davisin myötätuntoa Neuvostoliittoa kohtaan puheessaan ammattiyhdistysliike AFL-CIO:n kokouksessa 9. heinäkuuta 1975 New Yorkissa.
Davis antoi monien kansalaisoikeustaistelijoiden tavoin hyväksyntänsä joiltakin osin Jim Jonesin Kansan Temppelin toiminnalle Kaliforniassa ja osallistui vuosina 1975–1977 ajoittain sen tilaisuuksiin. Tämän toiminnan taakse kuitenkin kätkeytyi se harvan silloin tuntema todellisuus, joka vuonna 1978 johti Guyanan Jonestownissa joukkomurhaan.[10]
Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Davis jatkoi uraansa aktivistina ja on kirjoittanut lukuisia kirjoja. Davis on opettanut San Franciscon valtion yliopistossa, Stanfordin yliopistossa ja muissa kouluissa. Hän on toiminut Kalifornian yliopiston historian osaston professorina Santa Cruzissa ja feministiopiskelijoiden osaston johtajana. Hänen omaelämäkertansa, englanninkieliseltä nimeltään Angela Davis - an autobiography, julkaistiin Suomessa nimellä Sydämeni halusi vapautta vuonna 1975, vuosi englanninkielisen version ilmestymisen jälkeen.
Kulttuurisia julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herbie Hancockin albumilla Mwandishi on kappale ”Ostinato”, joka on osoitettu Angela Davisille vuonna 1970. Vuonna 1972, John Lennon ja Yoko Ono julkaisivat laulun ”Angela” ja Rolling Stones julkaisi laulun ”Sweet Black Angel”. Satiirisessa elokuvassa Kasvot kuvaruudussa (Network, 1976) on parodia hänestä sivuhenkilö Laureen Hobbin hahmossa.
Elokuva Musta elokuu (Black August, 2007) kertoo George Jacksonista ja hänen veljestään Jonathanista sekä Angela Davisin Soledadin veljiin liittyvästä toiminnasta.
Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto vuonna 1977 ja 1979
Angela Davisin teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Davis, Angela Y. & Freeman, Steve: Are Prisons Obsolete?. New York: Seven Stories Press, 2010. (e-kirja)
- Davis, Angela: Women, culture and politics. New York: Random House, 1989. ISBN 0-394-56976-8.
- Davis, Angela: Women, race & class. London: Women's press, 1986. ISBN 0-7043-3892-0.
- Davis, Angela & Magee, Ruchell: If they come in the morning : voices of resistance. London: Orbach and Chambers/The Angela Davis Defence Committee, 1971. ISBN 0-85514-006-2.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Davis, Angela: Sydämeni halusi vapautta. Suomentanut Loponen, Seppo. Helsinki: Tammi, 1975. ISBN 951-30-2514-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Angela Davis - Black History History.com. 2009. A+E Networks. Viitattu 13.03.2018.
- ↑ Caldwell, Earl: Angela Davis Acquitted on All Charges The New York Times. 5.6.1972. Viitattu 13.03.2018.
- ↑ Goodman, Walter: Hall, at 74, still seeks presidency The New York Times. 2.11.1984. Viitattu 13.03.2018.
- ↑ Davis, Angela Yvonne: Angela Davis : an autobiography. New York City: International Publishers, 1989. ISBN 0717-80667-7.
- ↑ Angela Davis: Sydämeni halusi vapautta (1975), s. 111-112, 114-115, 117, 129
- ↑ Angela Davis: Sydämeni halusi vapautta (1975), s. 168, 174-176
- ↑ Angela Davis: Sydämeni halusi vapautta (1975), s. 184-190
- ↑ Angela Davis: Sydämeni halusi vapautta (1975), s. 207-212, 227-229, 13-25, 273-276, 322-328
- ↑ Angela Davis: Sydämeni halusi vapautta (1975), s. 259-261, 208-211, 294
- ↑ Peoples Temple in California 20.2.2007. Arkistoitu 4.7.2007. Viitattu 13.03.2018.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- George Jackson: Soledad Brother: The Prison Letters of George Jackson (1970)
| ||||||||||||||||||||||||||
