Gus Hall

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gus Hall.

Gus Hall (aiemmin Arvo Kustaa Halberg) (8. lokakuuta 191013. lokakuuta 2000) oli Yhdysvaltain kommunistisen puolueen pääsihteeri ja nelinkertainen Yhdysvaltain presidenttiehdokas. Hänet yhdistetään ns. "Little Steel" -lakkoon 1937, jolloin pienempiä ja alueellisia terästyöntekijäjärjestöjä yhdistyi. Hän syntyi suomalaisille vanhemmille Cherryssä, pohjoisessa Minnesotassa. Hänen isänsä ja äitinsä sekä useimmat esivanhempansa olivat syntyjään lapualaisia, ja hän oli mm. Vihtori Kosolan kolmas serkku. [1]

Hallin vanhemmat olivat Industrial Workers of the World -järjestön jäseniä sekä yhdysvaltalaisen kommunistipuolueen perustajajäseniä.

14:n vanhana Hall pääsi koulusta ja meni metsätöihin, missä tutkiskeli marxismia tukkikämpillä. Vuonna 1926 hän liittyi Työläisnuorisoliigaan, Young Workers League, ja seuraavana vuonna kommunistiseen puolueeseen, CPUSA, saaden tehtäväkseen nuorkommunistisen järjestön, Young Communist League, organisoimisen. Vuodet 1929–1932 Hall vietti Euroopassa, enimmäkseen Neuvostoliitossa, jossa opiskeli kaksi vuotta Leninin nimeä kantavassa puoluekoulussa.

"Little Steel" -lakko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1934 Hall meni Ohioon perustamaan järjestöä terästeollisuuden työntekijöille. Hall oli myös perustamassa järjestöä terästehtaalla Youngstownissa, Ohiossa. Hän oli perustamassa myös Steel Workers Organizing Committee-järjestöä (SWOC) ja oli 1937 "Little Steel" -lakon johtaja. Yhdysvaltojen lähdettyä vuoden 1941 lopulla mukaan sotaan hän liittyi vuonna 1942 vapaaehtoisena laivastoon ja toimi koneenkäyttäjänä Guamilla. Hänet demobilisoitiin 6. maaliskuuta 1946. Jo sodan aikana vuonna 1944 Hall valittiin kommunistisen puolueen kansallisen komitean jäseneksi ja sodan jälkeen vuonna 1947 puolueen poliittisen toimikunnan jäseneksi. Hän toimi Ohion osavaltion puolueorganisaation puheenjohtajana vuosina 1947–1949. Vuonna 1949 hänet valittiin CPUSA:n kansallisen komitean sihteeriksi, 1950–1951 hän toimi koko puolueen vt. pääsihteerinä.

Punainen vaara[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22.heinäkuuta, 1948 Hall ja 11 muuta kommunistipuolueen jäsentä pidätettiin antikommunistisen Smith Act -lain päätöksellä. Myöhemmin Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi Smith Act -asetuksen laittomaksi. Hall vietti Leavenworth Federal Penintentiary -vankilassa vuodet 1951–1957, ja oli sen jälkeen vuoteen 1959 asti kotiarestissa. Vapauduttuaan Hall jatkoi toimintaansa.[2] Vuonna 1959 hänet valittiin CPUSA:n pääsihteeriksi, ja vuonna 1977 hän vastaanotti Leninin kunniamerkin.

Myöhemmät vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallista tuli yliopistojen kampuksilla ja puheohjelmissa sosialismin puolustaja. Hall mainitsi, että sosialismia voitaisiin rakentaa perinteisesti yhdysvaltalaiseen tapaan demokraattisesti perustuen Yhdysvaltain perustuslakiin. Hall pyrki neljä kertaa presidentiksi, 1972, 1976, 1980 ja 1984, kaksi viimeistä kertaa Angela Davis varapresidenttiehdokkaanaan. Neuvostoliiton hajoaminen 1991 ajoi puolueen kriisiin. Puolue oli saanut 2 miljoonaa dollaria Neuvostoliiton kommunistiselta puolueelta Daily Worker -sanomalehden rahoittamiseen. Neuvostoliiton kaaduttua monet puolueen jäsenet jättivät puolueen. Hall pysyi puolueen johtajana kuolemaansa 2000 asti.

Hall solmi avioliiton vuonna 1935 Elizabeth Turnerin kanssa. 65 vuotta kestäneestä avioliitosta syntyi kaksi lasta, Barbara ja Arvo. Gus Hall puhui suomea sisarustensa kanssa, joita hänellä oli yhdeksän. Poliittista terminologiaa hän ei suomeksi kuitenkaan hallinnut. Suomessa Hall ei tiettävästi käynyt koskaan. Suomalaisia kommunistijohtajia hän tapasi Moskovassa NKP:n puoluekokousten aikana. Joulukuussa 1975 Aarne Saarinen kävi tapaamassa Hallia tämän puolueen päämajassa New Yorkissa. Gus Hall kuoli 13. lokakuuta vuonna 2000 Manhattanilla New Yorkissa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Working Class USA
  • Fighting Racism
  • Basics--For Peace, Democracy and Social Progress
  • Imperialism Today
  • Ecology: Can We Survive Under Capitalism?
  • The Energy Rip-off: Cause and Cure
  • Karl Marx: Beacon for Our Times

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • BSE,Bol'shaja Sovetskaja Entsiklopedija, Moskova 1978, kolmas painos, osa 28, s 337 ja 338.
  • Kortesoja, Heikki, J., Suvun napamiehiä vai mustia lampaita? Lapuan Sanomat 27.6. 2013.
  • New York Times 17.10.2000
  • SET-Lehtiset, 3/2003, Reijo Nikkilä. Stalin elämässäni.
  1. Kortesoja 2013, s. 6.
  2. Gus Hall, American Communist Party boss, dies at 90 Associated Press. Viitattu 2009-11-23.