Aleksandr Fridman
Wikipedia
| Aleksandr Fridman | |
|---|---|
| Александр Александрович Фридман | |
 |
|
| Syntynyt | 16. kesäkuuta 1888 Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 16. syyskuuta 1925 Leningrad, Neuvostoliitto |
| Asuinpaikka |  Venäjä |
| Kansalaisuus | Venäläinen, neuvostoliittolainen |
| Tutkimusala | Fysiikka, matematiikka |
| Oppilaat | George Gamow |
| Tunnetuimmat työt | Fridmanin yhtälöt |
Aleksandr Aleksandrovitš Fridman (ven. Алекса́ндр Алекса́ндрович Фри́дман, 16. kesäkuuta 1888, Pietari, Venäjä – 16. syyskuuta 1925, Leningrad, Neuvostoliitto) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen kosmologi ja matemaatikko.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
[muokkaa] Nuoruusvuodet
Fridman syntyi silloisen Venäjällä käytetyn ajanlaskun mukaan 29. kesäkuuta vuonna 1888. Fridmanin isä oli ammatiltaan balettitanssija ja äiti pianisti.[1] Hänen vanhempansa kuitenkin erosivat kun Fridman oli yhdeksän vuotta vanha. Fridman jäi asumaan isänsä kanssa, ja pian hänen isänsä meni uusiin naimisiin. Fridman aloitti lukio-opinnot eräässä pietarilaisessa lukiossa elokuussa vuonna 1897. Aluksi Fridmanin opintomenestys vaikutti melko tavanomaiselta, mutta pian hänestä tuli yksi luokkansa kahdesta parhaasta oppilaasta. Toinen menestyksellinen oppilas oli Ukrainassa syntynyt Jakov Tamarkin. Fridman ja Tamarkin olivat hyvin läheisiä ja he viettivät paljon aikaa yhdessä lukiossa ja yliopistossa olo aikoina.lähde?
[muokkaa] Opiskeluvuodet
Tamarkin ja Fridman kirjoittivat vuonna 1905 Bernoullin lukuja käsittelevän työn ja lähettivät sen David Hilbertille, joka julkaisisi sen Mathematische Annalen-julkaisussa. Kirjoitus hyväksyttiin julkaistavaksi ja se ilmestyi lehteen vuonna 1906. Vuosi 1905 oli tieteellisesti merkittävä Fridmanille, samana vuonna hän myös oli poliittisesti hyvin aktiivinen. Tamarkin ja Fridman olivat opiskelijaryhmän johtohahmoja, jotka hyökkäsivät kouluunsa protestoidakseen hallituksen ankaria toimenpiteitä koulua kohtaan.[1]
Fridman valmistui koulustansa vuonna 1906 ja saman vuoden elokuussa hän aloitti opintonsa Pietarin yliopistossa. Samana vuonna yliopiston virkaan nimitettiin Vladimir Steklov, jolla oli suuri vaikutus Fridmaniin, jonka kanssa Steklovilla oli samat poliittiset mielipiteet. Myös Paul Ehrenfestillä on ollut suuri vaikutus Fridmaniin, joskin puhtaasti tieteellinen.
Fridman aloitti maisterin opintojaansa varten vuonna 1911, ja samalla tuli liittyneeksi matemaattista analyysia ja mekaniikkaa opiskelevaan piiriin. Fridmanin lisäksi piiriin kuului Tamarkin, Vladimir Smirnov, Petelin, Jakov Shokhat ja myöhemmin piiriin liittyi Abram Samoilovitch Besicovitc. Opiskellessaan maisterintutkintoa varten hän piti luentoja rautatieinsinööri- ja kaivosoppilaitoksissa. Tällä välin hän kiinnostui ilmailusta.[1]
[muokkaa] Myöhemmät vuodet
Ensimmäinen maailmansota alkoi vuonna 1914. Noin vuosi Sarajevon laukauksien jälkeen Venäjän armeija alkoi perääntyä lounaassa sijaitsevalta rintamalta. Ilmailua opiskellut Fridman lähetettiin Kiovaan kouluttamaan lentäjiä. Maaliskuussa vuonna 1916 Fridman nimitettiin Kiovassa Keskus ilmailuaseman johtajaksi. Aseman pääpaikka siirrettiin vuonna 1917 Moskovaan, ja Fridman muutti työnsä perässä. Lokakuun vallankumouksen seurauksena ilmailuasema suljettiin ja Fridmanin oli löydettävä töitä muualta.
Fridman sai ylimärääisen professorin viran Permin yliopiston matematiikan ja fysiikanlatioksesta. Permissä Fridman perusti muun muassa mekaniikan latoksen. Sisällissodan sytyttyä Venäjällä, näytti Perm aluksi varsin rauhalliselta. Pian Valkoiset miehittivät kaupungin ja se pysyi heidän hallinnassaan elokuuhun 1919 asti, jolloin Puna-armeija otti vallan. Keväällä 1920 sisällissota jatkui yhä, ja Fridman muutti Pietariin (silloin Petrograd). Pietarissa hän sai geofysiikan observatorion johtajan paikan. Vuonna 1922 Fridman sai vihdoin maisterityönsä, Kokoonpuristuvien fluidien hydromekaniikka, valmiiksi.
Heinäkuussa 1923 Fridman lähti Pietarista ja suuntasi matkansa Saksaan ja Norjaan. Saksassa hän kävi Berlinissä, Hampurissa, Potsdamissa ja Göttingenissä. Norjassa hän vieraili Oslossa. Fridman keskusteli mekaniikasta, meteorologiasta ja ilmailusta. Göttingenissä Fridman sai mahdollisuuden keskustella David Hilbertin kanssa hänen työstäänsä koskien Einsteinin kehittämää yleistä suhteellisuusteoriaa.
Fridman nousi ennätyksellisen korkealle, 7 400 metriin, kuumailmapallolla vuonna 1925. Korkeuksissa Fridman teki paljon lääketieteellisiä ja meteorologisia havaintoja. Fridman palasi Leningradiin (Pietari) ja alkoi tuntea olonsa huonoksi. Hänelle diagnosoitiin lavantauti, johon hän kuoli myöhemmin sairaalassa vain 37-vuotiaana. Fridman oli mennyt heinäkuussa 1911 naimisiin Ekaterina Petrovna Dorofeevanan kanssa.
[muokkaa] Tieteellinen ura
Fridman löysi kaikkeuden laajenemista kuvaavat Fridmanin yhtälöt ratkaisuna Eisteinin kenttäyhtälöihin vuonna 1922. Fridman kirjoitti löydöstään suoraan Albert Einsteinille. Einstein itse oli jo kohdannut samaisen asian, ja kirjoitti Fridmanille lyhyen kirjeen, jossa hän kertoo Fridmanin olevan väärässä. Fridman pettyi tästä, mutta päätti tarkistaa laskelmansa. Usean tarkistuskerran jälkeen hän ei löytänyt virhettä, ja oli vahvasti sitä mieltä, että oli oikeassa. Frdiman lähetti toisen kirjeen, jossa hän kertoi Einsteinille, että koska virhettä ei ole, pitää työ julkaista. Einstein oli kuitenkin tuohon aikaan matkoilla, samalla matkalla, jonka takia hän ei mennyt Tukholmaan vastaanottamaan Nobel-palkintoaansa. Tämän vuoksi Einstein ei kyennyt lukemaan Fridmanin toista kirjettä. Einstein kuitenkin palasi jonkin ajan jälkeen kotiinsa Berliiniin. Venäläinen tiedemies Krukov onnistui kuitenkin tapaamaan Einsteinin ja puolusti Fridmania. Einstein tutki Fridmanin työtä ja myönsi, ettei virhettä ollut.[2]
Fridman julkaisi tuloksensa Zeitschrift für Physik-lehdessä vuonna 1925 artikkelieilla "Avaruuden kaarevuudesta" ja "Vakiosuuruisen negatiivisen kaarevuuden omaavan maailman mahdollisuudesta". Artikkelit jäivät vaille mitään huomiota ja jäi tuntemattomaksi. Belgialainen Georges Lemaître johti yhtälöt itsenäisesti uudelleen. Fridmanin mallissa aine on jakautunut tasaisesti maailmankaikkeuteen, mutta avaruuden tiheyden ei tarvitse olla jatkuvasti sama sekä se voi koostua ainetihentymistä, galakseista. Maailma joko kutistuu, on laakea tai laajentuu.[3]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 J. J. O'Connor ja E. F. Robertson: Aleksandr Aleksandrovich Friedmann MacTutor History of Mathematics archive. Viitattu 25. elokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ G. Venkataraman: in Quest of Infinity - Part two Viitattu 26. elokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Friedmanin malli Normaali lyseo. Viitattu 26. elokuuta 2007.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Ferguson, Kitty (1991). Stephen Hawking: Quest For A Theory of Everything. Franklin Watts. ISBN 0-553-29895-X.
- Friedman, A: Über die Krümmung des Raumes, Z. Phys. 10 (1922), 377–386. (English translation in: Gen. Rel. Grav. 31 (1999), 1991–2000.)
- Friedmann, A: Über die Möglichkeit einer Welt mit konstanter negativer Krümmung des Raumes, Z. Phys. 21, (1924), 326–332. (English translation in: Gen. Rel. Grav. 31 (1999), 2001–2008.)
- Fridmanin elämäkerta Encarta-verkkosanakirjassa
- AD Chernin: Alexander A Friedmann: The Man Who Made the Universe Expand (Kirjan verkkoversio)
