Yhdysvaltain presidentinvaalit 1932

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltain presidentinvaalit 1932
Yhdysvallat
1928 ←
8. marraskuuta 1932 → 1936

531 valitsijamieskokouksen valitsijamiesääntä
266 valitsijamiesääntä tarvitaan voittoon
Äänestysprosentti 52,6 %[1] Laskua 4,3 %-yks.
 
Franklin D. Roosevelt
Herbert Hoover
Ehdokas Franklin D. Roosevelt Herbert Hoover
Puolue Demokraatit Republikaanit
Kotiosavaltio New York Kalifornia
Varapresidenttiehdokas John Nance Garner Charles Curtis
Valitsijamiesäänet 472 59
Voitetut osavaltiot 42 6
Äänet 22 281 277 15 761 254
Kannatus 57,4 % 39,7 %

ElectoralCollege1932.svg

Sinisissä osavaltioissa Roosevelt voitti valitsijamiehet ja punaisissa Hoover. Numerot kertovat jokaisen osavaltion valitsijamiesäänten määrän.

Presidentti ennen vaaleja

Herbert Hoover
Republikaanit

Uusi presidentti

Franklin D. Roosevelt
Demokraatit

Yhdysvaltain presidentinvaalit 1932 järjestettiin 8. marraskuuta 1932. Vaalit voitti demokraatti Franklin D. Roosevelt haastajanaan istuva presidentti, republikaani Herbert Hoover.

Vaalin suurin teema oli Yhdysvalloissa tuhoisa Suuri lama ja talouden elvyttäminen. Eräänä vaalituloksen syistä pidetään sitä, että Hoover ei ollut pystynyt pitämään lupauksiaan talouskasvusta johtuen 1930-luvun lamasta. Lisäksi Rooseveltin sukulaissuhde entiseen presidenttiin, Theodore Rooseveltiin oli yleisessä tiedossa.

Vaalien taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herbert Hoover oli voittanut demokraatti Al Smithin ylivoimaisesti vuoden 1928 presidentinvaaleissa. Hooverin voittoa oli auttanut 1920-luvun vahva talouskasvu ja Hooverin talous osaaminen, sillä hän oli toiminut 1920-luvulla presidentti Warren Hardingin ja Calvin Coolidgen talousministerinä.

Kuitenkin jo keväällä 1929 heti Hooverin presidenttikauden alussa Yhdysvaltojen talous alkoi jo heilahdella, joka lopulta päättyi syys-lokakuussa New Yorkin pörssiromahdukseen. Jopa miljoonien amerikkalaisten säästöt ja eläke sijoitukset menettivät suuren osan arvostaan vain muutamassa viikossa tai päivässä. Hoover pyrki elvyttämään taloutta Keynesiläisellä talousopilla, jossa valtio ja Yhdysvaltojen keskuspankki investoivat esim. julkisiin projekteihin.[2]

Hoover perusti Reconstruction Finance Corporationin, jonka tarkoituksena oli elvyttää taloutta lainaamalla matalakorkoista rahaa pikaisesti pankeille, tuoda työttömille töitä sekä elvyttämällä rautatie teollisuutta, jota lama koetteli varsin kovasti. Reconstruction Finance Corporation ei kuitenkaan onnistunut pysäyttämään pankkien jatkuvia konkursseja tai palauttaa luottamuksen Yhdysvaltojen pankkijärjestelmään.[2][3]

Hooverin hallinto reagoi pörssiromahdukseen ja talouteen heikosti. Vuonna 1930 Hoover hyväksyi Smooth-Hawley:n vahvat tariffilait, jonka seurauksena käytännössä koko maailmantalous siirtyi protektionismiin, kun Euroopan ja Aasian maat kostivat omilla tariffilaeilla, jonka seurauksena Yhdysvaltojen ulkomaankauppa heikensi noin 65 prosentilla verrattuna 1920-luvun puolivälin lukuihin.[4][5]

Franklin D. Roosevelt oli toiminut New Yorkin kuvernöörinä 1929-1932, jolloin Franklin Roosevelt teki monia talouden elvytystoimia, kuten perustamalla Temporary Emergency Relief Administration eli TERAn. TERA toi New Yorkin osavaltion työttömille ja köyhälistölle töitä, ruokaa, asutusta ja vaatteita, jotka olivat puutteellisia Vuoden 1929 pörssiromahduksen ja sitä seuranneen Suuren laman aikana. Työttömät, ammattiyhdistys aktivistit sekä monet vammautuneet innostuivat Franklin Rooseveltista, koska hän itse sairasti poliota ja liikkui osittain pyörätuolilla.[6]

Ehdokkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demokraattinen puolue:

Republikaaninen puolue:

Vaalitulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franklin D. Roosevelt voitti Herbert Hooverin ylivoimaisesti. Franklin D. Roosevelt oli ensimmäinen demokraattipresidentti, joka voitti presidentinvaalit siten Woodrow Wilson vuonna 1916. Republikaanipuolue kärsi rökäletappion Yhdysvaltain kongressissa, jolloin demokraattipuolue lisäsi 97 paikkaa edustajainhuoneessa ja voitti ylivoimaisen 313 edustajan enemmistön[7]. Demokraatit myös voittivat 11 lisäpaikkaa Yhdysvaltain senaattiin, jolloin demokraatiella oli 60-35 vahvuus suhteet[8]. Demokraattipuolue voitti 38 osavaltion kuvernööripaikkaa, joista 11 oli uusia paikkoja.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Voter Turnout in Presidential Elections Kalifornian yliopisto, Santa Barbara. Viitattu 6.2.2021. (englanniksi)
  2. a b Henry William Brands: Traitor to His Class: The Privileged Life and Radical Presidency of Franklin Delano Roosevelt, s. 239. Anchor Books, 2008.
  3. Reconstruction Finance Corporation | United States government agency Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.12.2020. (englanniksi)
  4. Smoot-Hawley Tariff Act | History, Effects, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.12.2020. (englanniksi)
  5. Henry William Brands: Traitor to His Class: The Privileged Life and Radical Presidency of Franklin Delano Roosevelt, s. 231. Anchor Books, 2008.
  6. Henry William Brands: Traitor to His Class: The Privileged Life and Radical Presidency of Franklin Delano Roosevelt, s. 237-238. Anchor Books, 2008.
  7. Yhdysvaltain edustajainhuoneessa on 435 paikkaa. Republikaanit saivat 117 paikkaa ja Farmer-Labor puolue 5 paikkaa.
  8. Yhdysvaltain senaatissa oli tällöin vain 96 edustajaa. Farmer-Labor puolueella oli yksi senaattori ja republikaaneilla 35.
  9. Henry William Brands: Traitor to His Class: The Privileged Life and Radical Presidency of Franklin Delano Roosevelt, s. 265. Anchor Books, 2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]