Yhdysvaltain presidentinvaalit 1980

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltain presidentinvaalit 1980
Yhdysvallat
1976 ←
4. marraskuuta 1980 → 1984

538 valitsijamieskokouksen valitsijamiesääntä
270 valitsijamiesääntä tarvitaan voittoon
Äänestysprosentti 52,6 %[1] Laskua 0,9 %-yks.
  Ronald Reagan Jimmy Carter John B. Anderson
Ehdokas Ronald Reagan Jimmy Carter John B. Anderson
Puolue Republikaanit Demokraatit Sitoutumaton
Kotiosavaltio Kalifornia Georgia Illinois
Varapresidenttiehdokas George H. W. Bush Walter Mondale Patrick Lucey
Valitsijamiesäänet 489 49 0
Voitetut osavaltiot 44 6 + DC 0
Äänet 43 903 230 35 480 115 5 719 850
Kannatus 50,7 % 41,0 % 6,6 %

ElectoralCollege1980.svg

Punaisissa osavaltioissa Reagan voitti valitsijamiehet ja sinisissä Carter. Numerot kertovat jokaisen osavaltion valitsijamiesäänten määrän. [2]

Presidentti ennen vaaleja

Jimmy Carter
Demokraatit

Uusi presidentti

Ronald Reagan
Republikaanit

Yhdysvaltain vuoden 1980 presidentinvaalit pidettiin 4. marraskuuta 1980. Republikaanipuolueen ehdokas Ronald Reagan voitti demokraattiehdokkaan ja istuvan presidentin Jimmy Carterin. Kolmanneksi tuli sitoutumaton ehdokas, republikaani John B. Anderson. Monien analyytikkojen mukaan presidentti Jimmy Carterin kykenemättömyys ratkaista Iranin panttivankikriisi johti lopulta hänen tappioonsa Reaganille.

Esivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Republikaaninen puolue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkaat

Reagan voitti esivaalit ja valitsi varapresidenttiehdokkaakseen George H. W. Bushin.

Demokraattinen puolue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkaat

Presidentti Carterin uudelleenvalinnan haastoi liberaali senaattori Edward "Ted" Kennedy. Kennedyn kampanja, vaikka oli hän paljon vetovoimaisempi ja kampanja persoonallisempi kuin Carterin, oli huonosti organisoitu ja se ei pystynyt pääsemään ylitse henkilökohtaisista ongelmista, eritoten vuoden 1969 auto-onnettomuudesta, jossa menehtyi Kennedyn naispuolinen sihteeri hämärissä olosuhteissa. Vaikkakin puolueen yhtenäisyys Iranin panttivankikriisissä antoi Carterille johtoaseman alkuvaiheessa ja pakotti Brownin pois kisasta, Kennedy teki myöhemmin paluun. Demokraattisen puolueen valtakunnallisessa kokouksessa Kennedy hyväksyi ehdokkuuden ja vaati liberaalimpaa asennetta puolueelle puheessa minkä monet näkivät hänen uransa parhaimpana.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ronald Wilson Reagan republikaani 43 903 230 ääntä (50,7 %) 489 valitsijamiestä
  • James Earl "Jimmy" Carter demokraatti 35 480 115 ääntä (41 %) 49 valitsijamiestä
  • John Bayard Anderson 5 719 850 ääntä (6,6 %) ei valitsijamiehiä
  • Ed Clark 921 128 ääntä (1,1 %) 0 David H. Koch ei valitsijamiehiä
  • Barry Commoner 233 052 ääntä (0,3 %) ei valitsijamiehiä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Voter Turnout in Presidential Elections Kalifornian yliopisto, Santa Barbara. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  2. Savage, David G.: Electoral College's Critics Have Exhibit A 9.11.2000. Los Angeles Times. Viitattu 6.2.2021. (englanniksi)