Via Appia
| Via Appia | |
|---|---|
 Via Appian sijainti Italiassa. |
|
| Maa | Rooman valtakunta |
| Pituus | n. 532 km |
| Alkupiste | Rooma |
| Reitti | Capua – Beneventum – Venusia – Tarentum |
| Päätepiste | Brundisium (n. 532 km) |
| Muodostettu |
312 eaa. (Capuaan) 291 eaa. (Venusiaan) 281 eaa. (Tarentumiin) 264 eaa. (Brundisiumiin) |
Via Appia oli roomalainen tie, joka kulki Italian eteläosassa ja johti Roomasta Brundisiumiin.[1][2] Tien ensimmäinen osuus Capuaan valmistui vuonna 312 eaa. Brundisiumin se saavutti vuonna 264 eaa.[2] Via Trajana korvasi myöhemmin Via Appian loppuosan alkuperäisen osuuden.[1]
Via Appia oli suurista roomalaisista teistä vanhin ja Italian teistä pisin, ja se on ollut yksi kaikkein kuuluisimpia roomalaisia teitä.[1][2][3] Tie toimi tärkeimpänä yhteytenä Italiasta Kreikkaan, Makedoniaan ja muualle itään päin. Näin siitä tuli Rooman kukoistuskaudella roomalaisista teistä tärkein, ja se esiintyy niistä useimmin antiikin kirjallisuudessa. Statius kutsui sitä ”teiden kuningattareksi”.[1][4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tien synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Via Appia oli varhaisin suurista roomalaisista teistä, joiden rakentamisajankohta tunnetaan, ja todennäköisesti ensimmäinen, joka tehtiin alusta saakka julkisena rakennustyönä. Sitä varhaisemmat tiet, kuten Via Salaria ja Via Tiburtina, olivat olleet pitkään käytössä luonnollisina kulkuväylinä ennen kuin ne muutettiin kivetyiksi roomalaisiksi teiksi. Roomasta on kyllä aina täytynyt olla olemassa tie Alba Longan ja Arician suuntaan, mutta Via Appian viivasuora linjaus sen alkumatkasta osoittaa, että sen on täytynyt olla kokonaan uutta työtä, joka on suunniteltu ja toteutettu kerralla.[1]
Via Appia rakennettiin osana Rooman laajentumista kohti etelää. Sen ensimmäinen, Capuaan asti kulkenut osuus valmistui vuonna 312 eaa. kensori Appius Claudius Caecuksen rakennuttamana. Se oli Rooman julkisista teistä ensimmäinen, joka nimettiin rakennuttajansa mukaan.[1][5][6] Capuasta tietä jatkettiin Beneventumiin ja edelleen Brundisiumiin päin.[1] Se saavutti Venusian vuonna 291 eaa., Tarentumin vuonna 281 eaa. ja Brundisiumin vuonna 264 eaa.[2][7] Aurelius Victor erehtyy sanoessaan, että jo Appius Claudius Caecus olisi rakennuttanut tien aina Brundisiumiin saakka.[1][8]
Tie oli tehty kovasta basalttisesta laavakivestä, jota sai lähiseudulta. Sen leveys oli 15 jalkaa.[1] Kuten muillakin suurilla teillä, myös Via Appian varrella oli mailipylväitä, joista näki etäisyyden seuraavaan kaupunkiin. Pylväitä oli yhden roomalaisen mailin (mille passus, n. 1 479 metriä) välein. Tien varhaisin löydetty mailipylväs on noin vuodelta 250 eaa.[2]
On ollut epävarmaa, kulkiko alkuperäinen Appius Claudius Caecuksen rakennuttama Via Appia vielä Pontisten soiden läpi. Soiden kuivattamisesta jo tuohon aikaan ei ole mainintoja, eikä tien rakentaminen olisi onnistunut ilman tätä. On todennäköisempää, että tie kulki soiden ohi Via Setinan reittiä, eli idempänä kukkuloilla Coran, Norban ja Setian kautta. Tähän voisi viitata se, että Lucilius valittaa tien mäkisyyttä Setian seudulla kuvatessaan matkaansa Roomasta Capuaan.[1][9] Viimeistään tasavallan loppuaikana soiden poikki kulki tie sekä myös sen vierellä kulkenut kanava. Horatius, joka on jättänyt runollisen kuvauksen koko matkasta Roomasta Brundisiumiin, antaa ymmärtää, että vielä hänen aikanaan matkailijoille oli tyypillistä jatkaa matkaansa Forum Appiista vesitse kanavaa pitkin. Kanavaa ei käytetty niinkään siksi, ettei tietä olisi ollut olemassa, vaan siksi, että vesitse matkustaminen oli mukavampaa ja voitti aikaa, sillä se mahdollisti matkustamisen myös yöllä. Muulit vetivät kanavassa olleita aluksia kulkien itse tiellä.[1]
Strabon sanoo Via Appian johtaneen hänen aikanaan Roomasta Brundisiumiin, ja kuvaa koko tien pituudeksi 360 mailia eli noin 532 kilometriä. Hän kuvaa, että loppupäässä Beneventumin ja Brundisiumin välillä matkaajalla oli kaksi vaihtoehtoista reittiä: Via Appia, joka sopi vaunuille, sekä toinen tie, Via Minucia (vaikkakaan Strabon ei mainitse sen nimeä), joka oli huonokuntoisempi ja sopi lähinnä muuleille, ja kulki Beneventumista vuorten yli Apulian tasangolle Herdoniaehen, ja sieltä Canusiumin, Caelian ja Egnatian kautta Brundisiumiin.[1][10] Horatiuksen reitti oikaisi Via Minuciaakin kulkien Trivicumin kautta Canusiumiin.[1][11]
Kuten suurin osa muistakin valtateistä, Via Appiankin rakennuttamisen perimmäinen tarkoitus oli taata Rooman armeijoille mahdollisuus nopeaan siirtymiseen vasta valloitetuilla alueilla. Via Appiaa käyttivät niin legioonalaiset, kauppiaat kuin cursus publicuksen eli Rooman ”postilaitoksen” lähetitkin. Spartacuksen epäonnistuneen orjakapinan seurauksena vuonna 71 eaa. Rooman kuuluisimman tien varrelle ristiinnaulittiin noin 6 000 orjaa.[12]
Myöhempi historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Via Appiasta pidettiin hyvää huolta, ja sitä kunnostettiin usein. Caius Gracchus parannutti useita roomalaisia teitä, ja ne rakennettiin oletettavasti hänen aikanaan ensimmäistä kertaa sellaiseen laadukkaaseen muotoon, mistä ne myöhemmin tunnettiin.[1][13] Muun muassa Julius Caesar toimi nuorempana Via Appiasta vastanneena virkamiehenä (curator Viae Appiae), mistä oli tullut pysyvä virka, ja käytti suuria summia sen parantamiseen.[1][14] Siitä huolehtivat myös monet keisarit, mikä tulee ilmi lukuisista piirtokirjoituksista.[1]
Erityisesti Via Appiaa kunnostutti keisari Trajanus.[1] Sen vanhaa reittiä myös oikaistiin tai muutettiin helpompikulkuiseksi.[15] Trajanus muun muassa rakennutti suoran osuuden Pontisten soiden läpi Forum Appiista Tarracinaan.[1][16] Trajanus myös rakennutti suunnilleen Via Minucian reitille Via Trajanan, joka oikaisi Via Appian alkuperäistä loppumatkaa, ja muodostui ajan kuluessa suositummaksi reitiksi, niin että se alettiin nähdä Via Appian osana. Samalla Via Appian alkuperäinen loppuosa jäi vähällä käytölle.[1] Se esiintyy edelleen Itinerarium Antonini Augustissa, mutta ei Via Appian pääreittinä. Sama lähde osoittaa, kuinka ”Via Appian” merkitys muuttui ajan kuluessa muutoinkin epämääräisemmäksi, ja nimen alle luettiin myös Rhegiumiin johtanut Via Popilia.[1][17]
Via Appia säilyi pitkään Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen. Pontisten soiden läpi kulkenut osa, joka nopeimmin alkoi kärsiä ylläpidon puutteesta, kunnostettiin Teoderik Suuren toimeksiannosta. Prokopios, joka matkusti tietä pitkin 40 vuotta myöhemmin, kehuu sen rakennetta ja kuntoa. Hän kertoo, että matka Roomasta Capuaan kesti viisi päivää, ja että tien leveys oli sellainen, että se mahdollisti vastakkaisiin suuntiin matkalla olleiden vaunujen kohtaamisen.[1][18]
Paavi Pius VI määräsi Via Appian kunnostettavaksi 1700-luvulla samalla kun Pontiset suot kuivattiin jälleen kerran. Samalla tien rinnalle rakennettiin samansuuntainen uusi tie Via Appia Nuova.[1][19] Via Appian alkupään hyvin säilynyt osuus puhdistettiin ja tutkittiin varsin perusteellisesti 1800-luvulla.[1] Rooman vuoden 1960 olympialaisissa osa Via Appiasta toimi osana miesten maratonjuoksun reittiä.[19]
Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyään antiikin aikaista Via Appiaa (Via Appia Antica) on jäljellä noin 15 kilometrin pituinen osuus, joka alkaa Aurelianuksen muurien Porta San Sebastianolta kaakkoon Rooman Colosseumilta. Tie on nykyisin ilmainen turistinähtävyys.[19] Sen ensimmäiset 5 kilometriä ovat vilkkaasti moottoriajoneuvojen käytössä, mutta siitä eteenpäin liikenne on vähäistä, ja raunioita voi ihastella jalkaisin tai pyöräillen suhteellinen turvallisesti. Tämänkin osuuden jälkeen Via Appian suora linjaus erottuu maastossa pitkälle, ja usein sen paikalla kulkee nykyinen tie. Via Appian jäänteet ovat olleet ehdolla Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 2006.[20]
Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Via Appia kulki Latium et Campanian ja Apulia et Calabrian alueilla. Sen pääosuus kulki Roomasta Capuaan. Capuasta tie kulki edelleen Beneventumiin, josta se jatkui Brundisiumiin alun perin Venusian ja Tarentumin kautta. Myöhemmin tien osaksi luettiin Via Trajana, joka kulki Beneventumista Brundisiumiin helpompaa tietä Canusiumin ja Bariumin kautta. Eräänlainen Via Appian jatke oli myös Via Popilia, joka kulki Capuasta Italian ”saappaankärjen” Rhegiumiin Nucerian kautta.[1]
Roomasta Capuaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Via Appian ensimmäinen osa Roomasta Capuaan oli pääosuus, josta kaikki myöhemmät jatkeet ja haaraumat olivat riippuvaisia. Osuuden asemapaikat olivat:[1][17][21][22]
| Kaupunki tai muu asema | Nykyinen paikka | Etäisyys edellisestä | |
|---|---|---|---|
| mailia | km (n.)[1][23] | ||
| Rooma | Rooma | ||
| Ad nonum | 9 | 13,3 | |
| Bovillae | 3 | 4,4 | |
| Albanum | 2 | 3,0 | |
| Aricia | Lariccia | 2 | 3,0 |
| Sublanuvio (Sub Lanuvio) | 8 | 11,8 | |
| Ad Sponsas | |||
| Tres tabernae | 9 | 13,3 | |
| Tripontium | 10 | 14,8 | |
| Forum Appii | |||
| Ad medias | 9 | 13,3 | |
| Tarracina | Terracina | 10 | 14,8 |
| Fundi | Fondi | 13 | 19,2 |
| Formiae | Mola di Gaeta | 13 | 19,2 |
| Minturnae | 9 | 13,3 | |
| Sinuessa | Mondragone | 9 | 13,3 |
| Pons Campanus | 9 | 13,3 | |
| Ad octavum | 9 | 13,3 | |
| Casilinum | Capua | 5 | 7,4 |
| Capua | S. Maria Capua Vetere | 3 | 4,4 |
Osuuden pituus oli 132 roomalaista mailia eli noin 194 kilometriä. Tie oli Roomasta Tarracinaan lähes täysin suora, ja siksi myös asemapaikat on ollut suhteellisen helppo paikantaa. Kaupunkien välille merkityt asemapaikat olivat yleensä lähinnä tieasemia, mutationes, joissa pidettiin hevosia vaihtoa varten.[1]
Roomasta Caecilia Metellan haudalle
_-_Porta_San_Sebastiano.jpg)
Via Appia sai tavallaan alkunsa jo Serviuksen muurien sisäpuolelta Circus maximuksen kaakkoispään lähellä olleesta teiden risteyksestä, johon tuli muun muassa tie pohjoisesta Colosseumilta päin. Ei kuitenkaan tiedetä, oliko tällä muurien sisäpuolisella osuudella joku oma nimi.[2] Varsinaisesti Via Appian katsotaan alkaneen Serviuksen muurien Porta Capena -portilta.[2][1] Noin puoli mailia portin jälkeen Via Appia erkaantui Via Latinasta, joka kulki idempänä, niin että Aurelianuksen muureista tiet kulkivat eri porteista. Portti, jonka kautta Via Appia lopulta poistui Roomasta, tunnettiin nimellä Porta Appia; nykyisin siitä käytetään nimeä Porta San Sebastiano. Muurien välisellä alueella tiellä oli kolme triumfikaarta, jotka oli pystytetty Drusuksen, Trajanuksen ja Lucius Veruksen kunniaksi.[1] Drusuksen nimiin on liitetty nykyaikaan säilynyt niin kutsuttu Drusuksen riemukaari, joka ei kuitenkaan todellisuudessa liity häneen.[24]
Tien ensimmäinen mailipylväs sijaitsi noin 120 metriä Porta Appian ulkopuolella, sillä etäisyydet mitattiin aina Porta Capenalta.[1][25] Heti Porta Appian ulkopuolella sijaitsi Marsin temppeli.[2] Noin puolen mailin päässä Porta Appiasta tie ylitti Almo (nyk. Almone) -joen. Joen jälkeen tie teki huomattavan mutkan, mutta kulki toisesta mailipylväästä saakka hyvin suoraa linjaa Bovillaehen Albanolaisvuorten juurelle.[1]
Via Appian varrella, sekä jo Serviuksen ja Aurelianuksen muurien välillä että viimeksi mainitun ulkopuolella, oli lukuisia hautoja.[2][1] Tien varrella on ollut myös monia merkittäviä rakennuksia, joista monista on säilynyt huomattavia osia. Tien vasemmalla puolella pian Almon ylittämisen jälkeen sijaitsi keisarillinen Getan hauta. Vähän myöhemmin tien vasemmalle puolella on suuri hauta, joka tunnetaan Priscillan hautana. Se oli Domitianuksen vapautetun Abascantiuksen ja tämän vaimon Priscillan muistomerkki, josta Statius esittää yksityiskohtaisen kuvauksen.[1][26] Heti sen jälkeen tien vasemmalla puolella on Domine Quo Vadis -kirkko eli Pyhän Neitsyt Marian kirkko (Santa Maria delle Piante). Se sijaitsee paikalla, jossa Roomasta pakoon lähtenyt apostoli Pietari perimätiedon mukaan kohtasi Jeesuksen. Kirkossa on marmorikivi, jossa on Jeesuksen jalanjäljiksi kutsutut jäljet (tosin nykyisin kirkossa on kiven kopio).[27]
Suunnilleen toisen mailin kohdalla, tien oikealla puolella, sijaitsevat Pyhän Calixtuksen (San Calliston) katakombit ja noin 21⁄2 mailin kohdalla Pyhän Sebastianuksen (San Sebastianon) katakombit. Hieman Pyhän Sebastianuksen katakombien jälkeen tien vasemmalla puolella sijaitsivat keisarillinen Maxentiuksen mausoleumi, joka tunnetaan myös Valerius Romuluksen mausoleumina, sekä Maxentiuksen huvila, johon kuului Maxentiuksen circus.[1]
Samoin tien vasemmalla puolella, lähes tarkalleen kolme mailia Roomasta, sijaitsi Via Appian haudoista huomattavin ja tunnetuin, Caecilia Metellan mausoleumi. Metella oli Quintus Caecilius Metellus Creticuksen tytär ja Crassuksen vaimo. Tornimainen mausoleumi muutettiin keskiajalla osaksi linnaa, joka tunnetaan nimellä Castrum Caetani. Mausoleumi on säilynyt nykyaikaan hyvin, ja se on tunnettu bukranion-koristeensa ansiosta nimellä Capo di Bove.[1] Tien toisella puolella on Pyhän Nikolaoksen kirkko San Nicola a Capo di Bove.
Caecilia Metellan haudalta Bovillaehen
Caecilia Metellan hautaa seuraavan osuuden huomattavimpiin hautoihin lukeutuu Servilius Quartuksen hauta tien vasemmalla puolella noin 33⁄4 mailia Roomasta.[1]
Via Appian viidennen mailipylvään lähellä sijaitsi Ustrinum eli paikka, jossa kuolleiden ruumiit poltettiin, ennen kuin tuhkat sijoitettiin tien varren lukuisiin hautoihin. Viiden mailin (quinti) kohdalla sijaitsi Quintilliusten huvila, jonka rakennuttivat vuoden 151 konsulit, veljekset Sextus Quintillius Valerius Maximus ja Sextus Quintillius Condianus. Commoduksen surmautettua heidät rakennuksesta tuli todennäköisesti keisarillinen huvila. Rakennuskokonaisuudesta on säilynyt huomattavia raunioita.[1]
Lähempänä kuudetta mailia, tien vasemmalla puolella, sijaitsi suurikokoinen pyöreä mausoleumi, joka tunnetaan nykyisin nimellä Casal Rotondo. Se on ehjänä ollut Caecilia Metellan mausoleumiakin suurempi. Sitä on aiemmin ehdotettu Messalla Corvinuksen haudaksi.[1] Rakennus on nykyisin keskiaikaisen maatalon perustana. Mausoleumin raunioiden vieressä sijaitsee arkeologi Luigi Caninan muinaislöytöjensä marmorinpalasista kokoama tiiliseinämä.[28]
Noin kahdeksan mailin kohdalla sijaitsi pieni temppeli. Sitä on joskus ehdotettu Herculeen temppeliksi, jonka Domitianus rakennutti tai kunnostutti, mutta säilyneiden raunioiden perusteella rakennus vaikuttaa todellisuudessa olevan varhaisempi.[1][29] Yhdeksän mailin eli Ad nonumin tieaseman kohdalla on keisarikaudella rakennetun huvilan rauniot sekä suuri pyöreä tiilirakennelma, jota pidetään keisarillisena Gallienuksen mausoleumina. Siihen haudattiin Gallienuksen lisäksi myös Severus II.[1][30]
Bovillaesta Ariciaan
Noin 11–12 mailin kohdalla Via Appia alkoi nousta Albanolaisvuorille, mitä kesti noin kolmen mailin verran, joskin nousu oli aluksi hyvin loivaa. Bovillaen kaupunki jäi hieman tien oikealle puolelle. Se esiintyy Tabula Peutingerianassa yhtenä tien asemista, mutta sen etäisyys Roomasta on merkitty siinä virheellisesti 10 mailiksi; todellinen etäisyys oli 12 mailia.[1][31]
Tämän jälkeen tie nousi edelleen suoraa linjaansa noudattaen Albanumin kukkulalle, joka sijaitsi 14 mailin päässä Roomasta.[1][32] Tien varrella sijaitsi Domitianuksen huvila. Kaksi mailia myöhemmin tie ohitti Arician, ja poikkesi sen kohdalla suorasta linjasta, jota oli kulkenut niin kauan, laskeutuen kaupungin juurella olleeseen laaksoon jyrkkää rinnettä, joka tunnettiin nimellä Clivus Aricinus. Hieman myöhemmin se kulki laakson alimman osan yli massiivista pengertietä pitkin.[1]
Ariciasta Tarracinaan
Arician jälkeenkin Via Appia poikkesi jonkin verran suoralta linjalta kukkuloita ja järviä kierrellessään. Lanuvium jäi tien oikealle puolelle, ja tien varrrella sen kohdalla sijaitsi tieasema Sublanuvio (Sub Lanuvio). Sen jälkeen tie laskeutui Albanolaisvuorten takaiselle tasangolle ja saavutti Tres tabernaen tieaseman.[1] Forum Appii sijaitsi 43 mailipylvään kohdalla, ja pylväs on löydetty alkuperäiseltä paikaltaan.[1][33] Tämä osoittaa samalla Itinerarium Antonini Augustin tähän saakka antamat etäisyydet täsmälleen oikeiksi. Tien alkuperäistä kiveystä on ollut näkyvissä useissa paikoissa Arician ja Tres tabernaen välillä.[1]
Tämän jälkeen tie jatkoi viivasuoraan tasangon ja Pontisten soiden läpi. Tres tabernaen ja Forum Appiin välillä sijaitsi Tripontium, josta alkoi 19 mailin mittainen ja tästä nimen Decennovium saanut soiden läpi kulkenut kanavaosuus, joka kulki tien vierellä.[1] Noin 81⁄2 mailia Forum Appiista ja suunnilleen kanavaosuuden puolivälissä sijaitsi tästä nimensä saanut tieasema nimeltä Ad medias.[1][33] Kanava päättyi hieman ennen Tarracinaa, ja matka jatkui jälleen maitse.[1] Tarracina oli 62 mailin[34] tai pelkästään Itinerarium Antonini Augustia seuraamalla 61 mailin päässä Roomasta.[1]
Tarracinasta Capuaan
Tarracinasta Via Appian reittiä voidaan seurata helposti vielä Fundiin. Sen varrelta on löydetty tältä osuudelta paljon huviloiden ja hautojen raunioita. Hieman Tarracinan jälkeen tie kulki kapeikosta nimeltä Lautulae eli Ad Lautulas, joka oli puolustuksen kannalta merkittävä paikka ja esiintyy siksi usein Rooman historiassa. Fundista Formiaehen tie kulki vuoristossa. Sen perustuksista ja silloista on säilynyt paljon jäänteitä. Formiaen ja sen lähiseudun huviloiden jäänteet reunustavat tietä noin kahden mailin matkalta. Hautoja ulottuu Minturnaehen saakka. Minturnae sijaitsi Liris (nyk. Garigliano) -joen rannalla lähellä sen suuta.[1]
Liriksen ylitettyään tie jatkoi Tyrrhenanmeren rannalla olleeseen Sinuessaan, jonka jälkeen se kääntyi itään eli sisämaahan päin kohti Capuaa. Casilinumissa kolme mailia ennen Capuaa Via Appia yhdistyi Via Latinan kanssa ja ylitti Vulturnus (nyk. Volturno) -joen. Kokonaisetäisyydeksi Roomasta Capuaan tulee 132 mailia, tai pelkästään Itinerarium Antonini Augustia seuraamalla 131 mailia.[1]
Haaraumat
Via Appiasta erkani sen ensimmäisellä osuudella useita haaraumia. Niistä tärkeimpiä olivat:[1]
- Via Ardeatina erkani Via Appiasta pian Almo-joen ylityksen jälkeen ja eteni lähes suoraa linjaa Ardeaan 23 mailin päässä Roomasta.[1]
- Via Antiatina erkani Via Appiasta hieman ennen Bovillaeta ja eteni suoraa linjaa Antiumiin 38 mailin päässä Roomasta.[1]
- Via Setina erkani Via Appiasta pian Tripontiumin jälkeen ja eteni suoraa linjaa Setiaan.[1]
- Eräs haara, jonka nimeä ei tiedetä, erkani Via Appiasta Minturnaessa ja kulki 18 mailin matkan Via Latinan varrella sijainneeseen Teanumiin. Sieltä tie jatkui Allifaen ja Telesian kautta Beneventumiin.[1]
- Via Domitiana oli Via Appian rannikolla kulkeneen osuuden jatko Sinuessasta Volturnumin, Cumaen ja Puteolin kautta Neapoliihin. Se sai nimensä rakennuttajastaan keisari Domitianuksesta.[1][17]
- Capuan ja Neapoliin välillä kulki myös suora tie suunnilleen niiden puolivälissä sijainneen Atellan kautta.[1][31]
Capuasta Beneventumiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
,_Campania,_Italia_-_Ponte_Leproso_(ponte_romano).jpg)
Capuan jälkeen Via Appia kulki tasangolla Calatiaan saakka. Tämän jälkeen se tuli Apenniineille, kulki nykyisen Arienzon laakson läpi ja saapui Caudiumiin siirtyen samalla Latium et Campaniasta Apulia et Calabrian alueen puolelle. Sieltä tie eteni Beneventumiin, jossa se ylitti Sabatus (nyk. Sabato) -joen. Osuuden asemapaikat olivat:[1][17][21][22]
| Kaupunki tai muu asema | Nykyinen paikka | Etäisyys edellisestä | |
|---|---|---|---|
| mailia | km (n.)[1][23] | ||
| Capua | S. Maria Capua Vetere | ||
| Calatia | 6 | 8,9 | |
| Ad novas | 6 | 8,9 | |
| Caudium | 9 | 13,3 | |
| Beneventum | Benevento | 11 | 16,3 |
Osuuden pituus oli 32 mailia eli noin 47 kilometriä. Via Appian kaksi päähaaraa erkaantuivat toisistaan Beneventumissa. Alkuperäinen tie kulki Brunsidiumiin Venusian ja Tarentumin kautta. Myöhemmin rakennettu nopeampi tie, joka tunnettiin aluksi nimellä Via Trajana, kulki Aequum Tuticumin (Equus Tuticus) ja Canusiumin kautta Bariumiin ja sieltä Brundisiumiin Adrianmeren rantaa pitkin.[1]
Beneventumista Brundisiumiin Venusian ja Tarentumin kautta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beneventumista Via Appia kulki Brundisiumiin alun perin Venusian ja Tarentumin kautta. Tämä tulee ilmi muun muassa Strabonilta sekä siitä, että tämä oli käytössä ollut reitti Roomasta Brundisiumiin vielä Ciceron aikana.[1][35] Suuri osa tiestä kulki vuoristoisella alueella. Siksi on luultavaa, että se hylättiin suureksi osaksi sen jälkeen, kun helpompi ja nopeampi Via Trajana valmistui, vaikkakin Hadrianus kunnostutti vielä alkuosan Beneventumista Aeclanumiin. Venusiumista Tarentumiin tie eteni jälleen niin suoraa linjaa kuin maasto salli. Osuuden asemapaikat olivat:[1]
| Kaupunki tai muu asema | Nykyinen paikka | Etäisyys edellisestä | |
|---|---|---|---|
| mailia | km (n.)[1][23] | ||
| Beneventum | Benevento | ||
| Aeclanum | 15 | 22,2 | |
| Sub Romulea (Sub Romula) | 21 | 31,3 | |
| Aquilonia | 22 | 32,5 | |
| Pons Aufidi | |||
| Venusia | Venosa | 18 | 26,6 |
| Silvium | Gravina in Puglia | 20 | 29,6 |
| Blera | 13 | 19,2 | |
| Sub Lupatia | 14 | 20,7 | |
| Canales | 13 | 19,2 | |
| Tarentum | Taranto | 20 | 29,6 |
| Mesochorum | 44 | 65,1 | |
| Uria (Hyria) | |||
| Scamnum | |||
| Brundisium | Brindisi | ||
Osuuden pituus oli 200 mailia eli noin 296 kilometriä. Tiehen liittyivät haarat, joista yksi kulki Venusiasta Potentiaan ja sieltä edelleen Rhegiumiin, ja toinen Venusiasta Heracleaan Tarentuminlahden rannalla, ja sieltä Bruttiumin niemimaan itärannikkoa pitkin.[1]
Beneventumista Brundisiumiin Canusiumin ja Bariumin kautta (Via Trajana)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Via Trajana
Via Trajana oikaisi edellä kuvattua Via Appian loppuosaa, joka kulki Beneventumista Brundisiumiin. Uusi tie tunnettiin alun perin Via Trajanana. Ajan kuluessa siitä tuli tavanomaisin reitti Brundisiumiin, ja niin sitä alettiin pitää Via Appian osana, sillä se paljolti syrjäytti Via Appian varhaisemman loppuosan käytöstä.[1] Siksi tässä esitetään myös sen asemapaikat, jotka olivat:[1][17]
| Kaupunki tai muu asema | Nykyinen paikka | Etäisyys edellisestä | |
|---|---|---|---|
| mailia | km (n.)[1][23] | ||
| Beneventum | Benevento | ||
| Aequum Tuticum | 21 | 31,1 | |
| Aecae | Troja | 18 | 26,6 |
| Herdoniae | Ordona | 18 | 26,6 |
| Canusium | Canosa | 26 | 38,5 |
| Rubi | Ruvo | 23 | 34,0 |
| Butuntum | Bitonto | 11 | 16,3 |
| Barium | Bari | 11 | 16,3 |
| Turres Julianae | 21 | 31,1 | |
| Turres Caesaris | |||
| Egnatia | Torre di Gnazia | 16 | 23,7 |
| Spelunca | Sperlonga | 20 | 29,6 |
| Brundisium | Brindisi | 18 | 26,6 |
Via Trajanan pituus oli 203 mailia eli noin 300 kilometriä.[1] Näin se ei ollut Via Appian alkuperäistä loppuosaa lyhyempi, mutta se oli helpompi ja nopeakulkuisempi, mikä säästi matkassa noin päivän.[36]
Capuasta Rhegiumiin Nucerian kautta (Via Popilia)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Via Popilia
Via Popilia ei esiinny Via Appian osana vielä Strabonilla, mutta saatettiin lukea sen osaksi myöhemmin. Ainakin Itinerarium Antonini Augusti sijoittaa sen otsikon ”Ab Urbe Appia via recto itinere ad Columnam” (”kaupungista Via Appiaa suoraa reittiä Columnaan”) alle, vaikka onkin mahdollista, että ”Via Appia” viittää tässä vain reitin alkuosaan, varsinaisen Via Appian osuuteen.[1][17]
Via Popilia sai alkunsa Capuasta, josta se jatkoi Via Appiaa. Tie kulki suuren osan matkastaan Lucania et Bruttiin alueen sisämaassa. Eteläosassaan se kulki lähempänä rannikkoa. Se päättyi Rhegiumiin, aiempaan kreikkalaiseen Rhegioniin.[1][37] Via Popilian pituus oli 321 mailia eli noin 475 kilometriä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu Smith, William: ”Via Appia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Via Appia”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Strabon: Geografika V.3.9, P. 237; Statius: Silvae 2.2.12: ”longarum regina viarum”, 4.3.1–3, 40-55; Not. app. 1; Eins. i. I, 8; 13. 20.
- ↑ Statius: Silvae 2.2.12.
- ↑ Via Appia New Pauly Online. Viitattu 1.3.2007.
- ↑ Livus: Rooman synty 9.29; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 20.36; Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 5; von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 539.
- ↑ Livius: Rooman synty 9.29.
- ↑ Aurelius Victor: Rooman kaupungin kuuluisia miehiä (De viris illustribus urbis Romae) 34.
- ↑ Lucilius, fragmentti 3.6, ed. Gerlach.
- ↑ Strabon: Geografika V s. 283.
- ↑ Horatius: Satiirit 1.5.
- ↑ Aissaoui, Alex: Orjasoturi Spartacus Legenda ja eläessään? Tiede.fi. 19.7.2007. Viitattu 9.11.2013.
- ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Gracchus 7.
- ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Caesar 5.
- ↑ Castrén, Paavo: Pakinoita antiikin Roomasta. Horatiuksen satiirit, s. 80. Sisältää tekijän suomennoksen Horatiuksen satiireista. Helsingissä: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26658-7.
- ↑ Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 68.15.
- ↑ a b c d e f Antonine Itinerary (Itinerarium Antonini Augusti) ToposText. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ Prokopios: Goottisota (De bellum Gothicum) 1.14.
- ↑ a b c Bondono, Jeff: Appian Way A Tourist in Rome. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ Via Appia "Regina Viarum" UNESCO World Heritage Convention. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ a b Peutinger Table (Tabula Peutingeriana) ToposText. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ a b Burdigala Itinerary (Itinerarium Burdigalense/Itinerarium Hierosolymitanum) ToposText. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ a b c d Etäisyystaulukot on muodostettu sovittamalla yhteen tietoja eri itinerariumeista. Kilometrilukemat on laskettu niiden ilmoittamista roomalaisista maileista. Sekä maili- että kilometrilukemat ovat summittaisia.
- ↑ Lendering, Jona: Rome, Arch of Drusus Livius.org. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ Ensimmäisen mailipylvään sijainti:
- ↑ Statius: Silvae 5.1.
- ↑ Chiesa ”Domine Quo Vadis” dominequovadis.com. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ Casal Rotondo Rome Renato Prosciutto in Italy. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ Martialis: Epigrammit 3.47.4, 9.65.4, 102. 12.
- ↑ Epitome de Caesaribus 60.
- ↑ a b Tabula Peutingeriana (Konrad Millerin näköispainos, 1887/1888) Bibliotheca Augustana. Myös yhtenä kuvana Wikimedia Commonsissa. Arkistoitu 8.12.2022. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ Martialis: Epigrammit 9.65.4, 102.12.
- ↑ a b Tol, Gijs et al.: Minor Centres in the Pontine Plain: the Cases of ”Forum Appii” and ”Ad Medias”. Papers of the British School at Rome, 2014, 82. vsk, s. 109–134. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Smith, William: ”Tarracina”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Cicero: Kirjeet Atticukselle (Epistulae ad Atticum) 5.5, 5.7.
- ↑ Benevento Tourist Information IEEE GNSS+R 2019. Viitattu 16.1.2023.
- ↑ ”44 Via Popilia”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cunningham, Laine: Along the Via Appia: Rome's Ancient Appian Way. Travel Photo Art 23. Sun Dogs Creations, 2019. ISBN 9781946732958.
- MacBain, Bruce: Appius Claudius Caecus and the Via Appia. The Classical Quarterly, 1980, 30. vsk, nro 2, s. 356–372. Artikkelin verkkoversio.
- della Portella, Ivana (toim.): The Appian Way: From Its Foundation to the Middle Ages. Getty Publications, 2004. ISBN 9780892367528.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Via Appia Wikimedia Commonsissa
