Siirry sisältöön

Puteoli

Wikipediasta
Puteoli
Dikaiarkheia
Δικαιαρχεία
Colonia Flavia Augusta Puteoli
Puteolin macellumin eli kauppahallin raunioita. Rakennusta kutsutaan usein virheellisesti Serapiksen temppeliksi.
Puteolin macellumin eli kauppahallin raunioita. Rakennusta kutsutaan usein virheellisesti Serapiksen temppeliksi.
Sijainti

Puteoli
Koordinaatit 40°49′33″N, 14°7′18″E
Valtio Italia
Paikkakunta Pozzuoli, Napoli, Campania
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 521/520 eaa.–
Kulttuuri antiikki
Valtakunta Rooman valtakunta
Alue Campania, Regio I Latium et Campania, Italia
Aiheesta muualla

Puteoli Commonsissa

Puteoli (lat.; m.kreik. Πουτεόλοι, Pūteoloi, Ποτίολοι, Potioloi), alun perin Dikaiarkheia (m.kreik. Δικαιαρχεία, myös Dikaiarkhia, Δικαιαρχία; lat. Dicaearchia), oli antiikin aikainen kaupunki Campaniassa Italiassa.[1][2][3] Se on kehittynyt nykyiseksi Pozzuolin kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[4][5][6]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puteoli sijaitsi Campanian rannikolla Cumaenlahden (lat. Cumanus sinus, nyk. Napolinlahti) tai kraatterin pohjoisrannalla ja pienemmän Baiaenlahden (Baianus sinus) itäpuolella noin kuusi kilometriä itäkaakkoon Cumaesta eli Kymestä ja kaksitoista kilometriä länteen Neapoliista. Kaupunki oli rakennettu rannikolle suunnilleen puoliväliin Misenumin ja Pausilypumin niemiä.[2][3]

Puteoli tunnettiin hyvästä satamastaan, joka oli suojaisa jo luonnostaan ja lisäksi suojattu laajalla aallonmurtajalla.[3] Aallonmurtaja ja muut vastaavat rakennelmat voitiin tehdä seudun tuliperäisestä tuhkasta (pulvis puteolanus), jota kaupunki tuotti ja joka muodosti erittäin kovaa ja merivettäkin kestävää opus caementiciumia eli roomalaista sementtiä. Nykyään kaikkia vastaavia aineita kutsutaan kaupungin nykynimen mukaan nimityksellä pozzolaani.[3][7]

Cumaenlahden eli nykyisen Napolinlahden ympäristö kuvattuna Tabula Peutingerianassa. Puteoli vasemmalla keskellä.

Puteolista lähti vanhastaan kaksi tietä, Via consularis (myös Via consularis Capuam Puteolis, Via Campana) koilliseen kohti Capuaa ja Via Puteolana itään kohti Neapolista. Kummankin reitti voidaan edelleen jäljittää. Näistä ensin mainittu oli pitkään ainoa tie, joka yhdisti rannikkokaupungit sisämaahan ja Via Appiaan. Myöhemmin rakennettiin rannikkoa pitkin kulkenut Via Domitiana, joka yhdisti Puteolin Roomaan haarautumalla Via Appiasta Sinuessassa. Augustuksen aikana vanhaa Neapoliin tietä lyhennettiin Crypta Neapolitanan avulla. Nerva ja Trajanus paransivat tätä valtasuonta ja tekivät siitä jatkeen Via Domitianalle.[2]

Puteolin satama kuvattuna Stabiaesta löydetyssä roomalaisessa freskossa noin vuodelta 50–79 jaa.

Plinius vanhempi kutsui Via consulariksen länsipuolta nimellä Laborini campi tai Laboriae campi. Se oli aluetta, joka oli vielä muutakin Campaniaa hedelmällisempää.[3][8] Puteolista pohjoiseen sijaitsi Phlegraei campi eli ”Palavat kentät” (m.kreik. τὰ φλεγραῖα πεδία, ta flegraia pedia, nyk. Campi Flegrei), tulivuorikaldera, jossa on kraattereita, kuumia lähteitä ja muita tuliperäisiä ilmiöitä.[3][9]

Vain noin kilometrin Puteolista itään sijaitsi Forum Vulcani (Ἡφαίστου ἀγορά, Hēfaistū agora, nyk. Solfatara) -niminen tulivuoren kraatteri. Sen mainitsevat muun muassa Strabon ja Lucilius.[3][10] Strabonin perusteella se vaikuttaa olleen antiikin aikaan aktiivisempi kuin nykyisin, ja siitä kohosi paljon rikkihöyryjä, mutta se ei kuitenkaan vaikuta purkautuneen tuohon aikaan rajummin.[3] Plinius vanhempi kutsui kraatteria ympäröiviä kukkuloita, joiden värissä on vaaleutta rikkipurkausten vuoksi, nimellä Leucogaei colles. Lähellä olleita mineraalilähteitä, oletettavasti samoja, jotka nykyisin tunnetaan nimellä Pisciarelli, hän kutsui vastaavasti nimellä Leucogaei fontes.[3][11] Seudun tuliperäisyys aiheuttaa bradyseismi-ilmiötä, jonka vuoksi rannikko on historian aikana vuoroin vajonnut ja kohonnut. Muutos voi olla kaksi senttimetriä vuodessa. Vaikutus näkyy erityisesti Puteolissa ja sen arkeologiassa.[1][2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalainen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puteoli oli alun perin kreikkalainen kaupunki, jonka nimi oli Dikaiarkheia. Strabonin mukaan se oli läheisen Kymen siirtokunta ja toimi sen satamana ja etuvartioasemana Neapolista vastaan.[2][3][12] Stefanos Byzantionlaisen ja Eusebioksen mukaan Dikaiarkheia olisi kuitenkin ollut Samoksen siirtokunta. On mahdollista, että tässä kuten muissakin vastaavissa tapauksissa kymeläisten mukaan liittyi tuore joukko samoslaisia siirtokuntalaisia. Eusebios ajoitti samoslaisen siirtokunnan niinkin myöhään kuin vuoteen 521/520 eaa.[3][13]

Puteolista löydetty Orestesta ja Elektraa esittävä veistos, 1. vuosisata eaa.

Dikaiarkheiaa ei mainita historiassa ennen kuin samnilaiset campanialaiset valtasivat Kymen vuonna 421 eaa. Koska Dikaiarkheia toimi Kymen satamana, sillä ei todennäköisesti ollut omaa, itsenäistä historiaa. Se on kuitenkin todennäköisesti kehittynyt väkirikkaaksi ja kukoistavaksi kaupungiksi. Kreikkalaiset kirjailijat käyttivät kaupungista nimeä Dikaiarkheia vielä kauan sen jälkeen, kun se oli saanut latinankielisen nimen Puteoli.[3][14] Kaupungin asukkaasta käytettiin kreikaksi etnonyymejä Dikaiarkheus (Δικαιαρχεύς) ja Dikaiarkheitēs (Δικαιαρχείτης), myöhemmin latinaksi Puteolanus.[3]

Roomalainen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puteoli samoin kuin muu Campania tuli Rooman vallan alle vuonna 334 eaa. Tätä edeltävältä ajalta kaupungista ei ole juuri historiallisia tai arkeologisia lähteitä.[2] Kaupungin nimenmuutoksen ajankohtaa ei tunneta. Usein sanotaan roomalaisten antaneen kaupungille nimen Puteoli, kun he tekivät siitä siirtokuntansa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nimi oli alkuperältään vanhempi.[3]

Livius on ensimmäinen, joka käyttää kaupungista nimitystä Puteoli toisen puunilaissodan yhteydessä.[3][15] On mahdollista, että samnilaiset rahat, joissa on kirjoitus Phistlus, mikä joskus esitetään kreikkalaisittain muodossa Fistelia, kuuluvat Puteolille jo aikana ennen roomalaista siirtokuntaa. Roomalaisten kirjailijoiden mukaan nimi Puteoli viittasi seudun sulfalähteiden löyhkään tai vulkaanista alkuperää olleisiin ”kaivoihin” (putei) tai lähteisiin, joita seudulla oli paljon.[3][16]

Toisen puunilaissodan aikana vuonna 215 eaa. Quintus Fabius linnoitti Puteolin senaatin käskystä ja suojasi sen vahvalla varuskunnalla Hannibalin hyökkäysyrityksiä vastaan. Hannibal yrittikin vallata kaupungin seuraavana vuonna, sillä sen satamalla oli suuri strateginen merkitys, mutta epäonnistui.[2][3][17] Livius antaa ymmärtää, että roomalaiset alkoivat käyttää Puteolia satamana sodan seurauksena. Tarkkaan ottaen tämä ei pidä paikkansa, sillä se oli ollut laajalti käytössä satamana jo Dikaiarkheia-nimisenä, mutta ilmeisesti kaupunki sai tuosta ajasta lähtien suuremman kaupallisen merkityksen, joka sillä säilyi läpi roomalaisajan. Niin Puteoli oli vuonna 212 eaa. tärkein satama, jonka kautta Etruriasta ja Sardiniasta tuotua viljaa vietiin Capuaa piirittäneelle Rooman armeijalle.[3][18] Vuonna 211 eaa. Claudius Nero lähti Puteolista Hispaniaan kaksi legioonaa mukanaan.[3][19] Sodan loppupuolella vuonna 203 eaa. Puteoli oli paikka, johon Karthagon lähettiläät rantautuivat matkallaan Roomaan.[3][20]

Puteolin amfiteatterin rauniot.

Vuonna 199 eaa. Puteoliin perustettiin roomalainen tulliasema.[2] Kaupungin kasvanut merkitys kauppasatamana sai roomalaiset perustamaan sinne colonian eli sotilassiirtokunnan vuonna 194 eaa.[3][21] Ajankohdan vahvistaa eräs vuodelta 105 eaa. peräisin oleva piirtokirjoitus.[3][22] Tasavallan loppuaikana Puteoli kehittyi yhdeksi koko Italian merkittävimmistä kauppapaikoista, ja tämä asema säilyi sillä keisarikaudella. Tämä asema oli seurausta siitä, että Puteolilla oli ensimmäinen hyvä satama Roomasta etelään sijainneella rannikolla, sillä Antiumin satamaa ei voinut pitää erityisen hyvänä,[3] sekä siitä, että kaupunki oli suhteellisen lähellä Capuan kautta kulkenutta Via Appiaa.[2] Tämä teki Puteolista tavallaan yhden Rooman kaupungin satamista, vaikka sijaitsikin siitä 150 roomalaisen mailin eli yli 220 kilometrin päässä.[3] Kaupunki alkoi kukoistaa erityisesti sen jälkeen kun Deloksesta tuli vapaasatama vuonna 166 eaa.[2] Monet idästä päin saapuneet rantautuivat Puteoliin ja jatkoivat siitä maitse Roomaan,[3] tunnetuimpina Sisiliasta palannut Cicero[23] sekä apostoli Paavali.[24]

Akveduktin jäänteitä.

Strabon puhuu Puteolista yhtenä aikansa tärkeimmistä kauppakaupungeista.[3][25] Selvästi se oli ainakin Italian merkittävimpiä ellei merkittävin ulkomaankaupan kauppasatama.[3] Seneca nuoremman käyttämistä ilmaisuista käy ilmi, ettei asia ollut muuttunut Neron kaudelle tultaessa.[3][26] Sinne tuotiin paljon kauppatavaraa idästä, erityisesti Aleksandriasta, josta tuotiin viljaa sekä erilaisia ylellisyystarvikkeita.[3][27][26] Myös muun muassa Ilva-saaren rauta tuotiin Puteoliin sen jälkeen kun se oli sulatettu Populoniassa.[3][28] Puteoli kävi laajaa kauppaa myös Hispanian turdetanien, Pohjois-Afrikan, Tyroksen sekä Berytoksen kanssa.[3][29] Puteolista vietiin muun muassa oliiviöljyä ja viiniä, campanialaista keramiikkaa ja lasia sekä terra sigillataa.[2]

Tasavallan lopulta alkaen Puteolista tai oikeammin sen ympäristöstä kehittyi roomalaisen ylimystön suosituin vapaa-ajanviettopaikka yhdessä Baiaen ja muun Cumaenlahden seudun kanssa. Muun muassa Cicerolla oli seudulla huvila, jolle hän antoi nimen Academia, mutta jota hän useammin kutsuu nimellä Puteolanum.[3][30] Hänen kuolemansa jälkeen se siirtyi Antistius Vetukselle. Huvila sijaitsi Puteolin ja Avernus-järven välillä.[3]

Puteolin suuren aallonmurtajan rakennuttaminen on yleensä laitettu Augustuksen nimiin ilman mitään pätevää antiikin lähdettä. Joka tapauksessa sen arvellaan olevan peräisin vähintään yhtä varhaiselta ajalta. Kerrotaan, että Augustuksen aikana kaupungissa oli myös suuret telakat (navalia). Niissä säilytettiin suurikokoisia laivoja, jotka toivat obeliskeja Roomaan Egyptistä, mikä kertoo myös telakoiden koosta jo tuolloin.[3][31]

Keisarikaudella Puteoli oli edelleen colonian asemassa.[3][32] Jo mainitun alkuperäisen sinne vuonna 194 eaa. perustetun colonia civiumin lisäksi vaikuttaa siltä, että sinne perustettiin Sullan aikana uusi siirtokunta, ja varmuudella näin tapahtui ainakin Augustuksen aikana.[3][33] Kaupungin asukkaat olivat, kuten saamme tietää Cicerolta, olleet Julius Caesarin murhan jälkeen Brutuksen ja Cassiuksen puolella, ja tämä on saattanut olla yksi syy siihen, miksi Augustus halusi turvata strategisesti niin tärkeän kohteen veteraanien siirtokunnalla.[3][34] Kuten usein oli tapana, kaupungin vanhojen asukkaiden asutus säilyi olemassa erillisillä municipium-oikeuksilla, ja heidät otettiin osaksi coloniaa vasta Neron kaudella.[3][35] Kaupungin asukasluvuksi on arvioitu suurimmillaan noin 65 000.[2]

Puteolin amfiteatterin raunioita.

Caligula rakennutti Puteolin aallonmurtajan päästä sillan lahden yli Baiaeen.[3][36] Se oli vain lyhytaikainen rakennelma, ja Pozzuolissa joskus esitellyt ”Caligulan sillan” jäänteet ovat todellisuudessa vain Puteolin aallonmurtajan jäänteitä.[3] Puteolin merkityksestä kertoo myös, että Claudius perusti sinne, samoin kuin Ostiaan, palokuntakohortin, jollainen oli aiemmin järjestetty Roomaan.[3][37] Nero otti hankkeekseen yhdistää Puteoli kanavalla Tiber-jokeen, mutta tätä ei koskaan toteutettu.[2]

Vuonna 69 puteolilaiset asettuivat Vespasianuksen puolelle, ja kaupunki sai oletettavasti juuri tämän johdosta kunnianimen Colonia Flavia Augusta Puteoli, jolla siihen viitataan piirtokirjoituksissa.[3][38] On mahdollista, että Puteoli sai samaan aikaan jälleen uusia siirtokuntalaisia.[3] Vespasianus myös laajensi kaupungin aluetta.[2] Vuonna 95 Domitianus rakennutti uuden tien, Via Domitianan, joka johti Via Appialta Sinuessan kohdalta suoraan Puteoliin.[3][39] Tätä ennen kaupunkiin kuljettiin Roomasta Capuan kautta.[3] Uusi tie paransi yhteyttä Roomaan aiemmin suunniteltua kanavaa edullisemmin.[2]

Puteolista kuullaan harvemmin enää myöhemmällä keisarikaudella, mutta se säilyi oletettavasti kukoistavana ja väkirikkaana kaupunkina, vaikkakin taantui 100-luvulta jaa. lähtien.[2][3] Antoninus Pius kunnosti kaupungin sataman ja aallonmurtajan.[3][40] Lukuisat myöhemmät piirtokirjoitukset osoittavat kaupungin olleen merkittävä aina Honoriuksen aikaan saakka.[3][41]

Myöhempi historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alarikin johtamat visigootit tuhosivat Puteolin vuonna 410, Geiserikin vandaalit uudelleen vuonna 455 ja Totilan ostrogootit vuonna 545. Se ei toipunut koskaan täysin näistä iskuista, vaan käytännössä autioitui pitkäksi ajaksi.[2][3] Kaupunki elpyi osittain keskiajalla. Tuolloinkin se kärsi paitsi sodista myös Campi Flegreihin kuuluvan Solfataran purkauksesta vuonna 1198 ja Monte Nuovon purkauksesta vuonna 1538. Nykyisin kaupunki tunnetaan nimellä Pozzuoli.[3]

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puteoli voidaan jakaa alempaan kaupunkiin, jossa sijaitsivat merkittävimmät julkiset rakennukset, ja ylempään kaupunkiin, joka oli pääosin asuinaluetta. Kaupungissa näkyi monella tavoin sen luonne kosmopoliittisena kauppakaupunkina.[2]

Akropolis ja Augustuksen temppeli

Augustuksen temppelin rauniot 1700-luvulla.
Augustuksen temppelin rakenteita osana nykyistä Pozzuolin katedraalia.

Alkuperäisen Dikaiarkheian akropoliina eli linnavuorena toimi rannikolla sijainnut kukkula, jolla nykyisin sijaitsee Pozzuolin katedraali (Duomo). Kukkulan korkeus on noin 36 metriä merenpinnasta laskettuna. Roomalaisella kaudella akropoliilla sijaitsi Augustukselle omistettu temppeli. Nykyinen katedraali on rakennettu temppelistä; alkuperäisestä rakennuksesta on jäljellä lähinnä osa pylväistä ja arkkitraavista osana katedraalia. Augustuksen temppeli on puolestaan pitänyt sisällään vanhemman kreikkalaisaikaisen, 400-luvulla eaa. rakennetun rakennuksen, mahdollisesti temppelin, sekä samnilais-itaalisen temppelin osia.[2][3]

Augustuksen temppeli edusti korinttilaista tyyliä. Piirtokirjoituksen mukaan temppelin omisti keisarille Lucius Calpurnius. Toisen piirtokirjoituksen mukaan sen arkkitehti oli Augustuksen arkkitehti Cocceius Auctus, joka suunnitteli myös Crypta Neapolitanan.[3]

Macellum (”Serapeion”)

Pienoismalli Macellumista, Campi Flegrein arkeologinen museo.

Puteolin macellum eli roomalainen katettu kauppatori muodosti suuren neliskulmaisen pylväiköillä ympäröidyn pihan, jonka koko oli noin 38 × 36 metriä. Sitä kutsuttiin aiemmin virheellisesti Serapeioniksi eli Serapiksen temppeliksi tai Serapiksen kylpyläksi sieltä vuonna 1750 löytyneen veistoksen perusteella.[2][3]

Rakennus oli kaksikerroksinen, ja sen pylväiköt avautuivat liiketiloihin tai kaduille. Alakerroksessa pihaa ympäröineitä pylväitä oli 48. Pääsisäänkäynti oli eteläsivulta. Myöhemmässä vaiheessa pihan keskelle rakennettiin pyöreä, 16 pylvään muodostama pylväikkö, jonka halkaisija oli noin 18,2 metriä ja jonka keskellä oli suihkulähde. Macellumia ympäröi yksikerroksinen rakennus, jossa oli lisää liiketiloja. Puteolin alueen bradyseismi eli maanpinnan korkeuden vaihtelu näkyy erityisen hyvin Macellumin pylväissä ja muissa jäänteissä.[1][2][3]

Muut temppelit

Cicerolta tiedetään, että jossakin kaupungin rannalla oli Neptunukselle omistettu temppeli.[3][42] Lisäksi Puteolissa tiedetään olleen kultit ja näin oletettavasti myös pyhäköt ainakin Juppiter Optimus Maximus Heliopolitanukselle, Juppiter Dolichenokselle, Bellonalle, Dusareelle ja Kybelelle, sekä tavanomaisille kreikkalais-roomalaisille jumaluuksille. Lisäksi kaupungissa oli juutalaisia ja myöhemmin varhaiskristittyjä.[2]

Crypta Neapolitana

Neapoliista Puteoliin kulki rannikkotie Via Puteolana. Se kulki Pausilypumin eli Pausilypoksen kukkulan halki tunnelissa, joka tunnetaan nimellä Crypta Neapolitana, nykyisin Grotta di Posilipo. Tunneli oli tehty siksi, että kukkula muutoin hankaloitti suuresti liikkumista alueiden välillä. Se rakennettiin varhaisella keisarikaudella, ja sen suunnitteli Cocceius, joka suunnitteli samanlaisen tunnelin myös Cumaesta Avernus-järvelle. Tunnelin pituus on nykymuodossaan noin 700 metriä ja leveys noin 6,5 metriä. Tunnelia kunnostettiin ja uusittiin usein, joten alkuvaiheessaan se saattoi olla pienempi.[43][44]

Amfiteatterit

Puteolissa oli kaksi amfiteatteria. Toinen rakennettiin Augustuksen ajalla, ja sen halkaisijat olivat 130 ja 95 metriä. Sen rauniot ovat osaksi nykyisen Rooma–Napoli-junaradan alla.[2][45] Suetoniuksen mukaan Augustus johti kerran itse siellä järjestettyjä kisoja, ja koska erästä senaattoria loukattiin tilaisuuden yhteydessä, keisari sääti lain, joka määräsi senaattoriluokalle omat paikat.[3][46] Siellä myös Nero järjesti loistokkaita näytöksiä Armenian kuningas Tiridateelle, ja tuolloin esitettiin sekä gladiaattoritaisteluja että villieläintaisteluja.[3][47]

Toinen amfiteatteri rakennettiin Vespasianuksen aikana ensin mainitun lähelle, ja sen halkaisijat olivat 149 ja 116 metriä. Sen katsomossa oli tilaa 40–60 000 katsojalle, ja se oli Italian suurimpia amfiteattereita. Päin vastoin kuin vanhempi amfiteatteri, se oli hyvin varustettu eläintaistelunäytöksiä varten. Eläimet ja koneet vietiin alas ramppien kautta maanalaiselle tasolle, joka oli lähes seitsemän metrin syvyydessä. Siellä oli käytäviä ja 80 häkkiä. Tarvittaessa eläimet voitiin nostaa areenalle hisseillä. Laaja viemärijärjestelmä kokosi kaikki pintavedet areenan alle.[2][48]

Satama ja aallonmurtaja

Satamasta on nykyisin nähtävillä vain vähän. Augustuksen aikainen kuuluisa laituri oli tehty opus pilarum -tekniikalla ja sen koko oli noin 15–16 × 372 metriä. Se koostui valtavista pilareista, vähintään yhdestä riemukaaresta, patsailla koristelluista pylväistä, majakasta ja laivan keulan muotoisesta arkkitehtonisesta osasta sen päässä. Laiturin jäänteet ovat osana nykyistä kiinteää aallonmurtajaa. Pylväskäytävillä varustettu rantakatu ja telakat ovat nykyisin merenpinnan alapuolella.[2]

Muut rakennukset ja rakennelmat

Macellumin läheltä on löydetty kahden, nykyisin veden alle joutuneen rakennuksen rauniot. Ne on tunnettu nykyaikana ”Neptunuksen temppelinä” ja ”Nymfien temppelinä”, mutta kummallekaan nimitykselle ei ole perusteita.[3] Yläkaupunkiin kuuluivat Trajanuksen tai Januksen kylpylät, jotka saattavat olla sama rakennus kuin niin kutsuttu ”Neptunuksen temppeli”, sekä muun muassa circus ja useita suuria vesisäiliöitä. Kaupunki sai vettä pohjoisesta tulleesta tasavallan aikaisesta akveduktista ja idästä tulleesta Agrippan nimiin laitetusta pidemmästä akveduktista.[2]

Kaupungin ympäristössä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungista lähteneitä teitä reunustivat lukuisat haudat.[2][3] Via consulariksen varrella oli suuria kolumbaarioita, hypogeumeja ja mausoleumeja noin kahden kilometrin matkalla aina nykyiseen San Vitoon asti. Osa niistä oli koristeltu stukkotöillä tai mosaiikeilla, ja monet ovat säilyneet hyvin. Kristillisenä aikana osa niistä otettiin uudelleen käyttöön hautapaikkoina. Hautamonumentteja oli myös vanhan Neapoliin tien varrella. Trajanus pystytti Neapoliin johtaneen tien ylle riemukaaren.[2]

Puteolista Lucrinuksen järvelle päin on löydetty joitakin raunioita, joita on ehdotettu Ciceron huvilan jäännöksiksi. Plinius kertoo, että huvila sijaitsi kaupungin ja järven välillä.[3][49]

Esinelöydöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puteolista tehtyjä esinelöytöjä on Campi Flegrein arkeologisessa museossa.[50]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Bradyseismi, Puteoli”, Antiikin käsikirja, s. 83, 471. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PUTEOLI (Pozzuoli) Campania, Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh Smith, William: ”Puteoli”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Dikaiarcheia/Puteoli Pleiades. Viitattu 3.10.2022.
  5. ↑ Dikaiarcheia (Italy) 169 Pozzuoli - Δικαιάρχεια ToposText. Viitattu 3.10.2022.
  6. ↑ ”44 F4 Dikaiarcheia/Puteoli”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699
  7. ↑ Strabon: Geografika 5.245; Plinius vanhempi: Naturalis historia 35.13 s. 47.
  8. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 18.11. s. 29.
  9. ↑ Smith, William: ”Campi Phlegraei”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  10. ↑ Strabon: Geografika 5.246; Lucilius Junior: Aetna 431.
  11. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 18.11 s. 29, 31.2 s. 8, 35.15 s. 50.
  12. ↑ Strabon: Geografika 5.245.
  13. ↑ Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Ποτίολοι; Eusebios: II s. 129, ed. Seal.
  14. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.22, 5.13 jne.
  15. ↑ Livius: Rooman synty 24.7.
  16. ↑ Varro: De lingua latina 5.25; Festus: De verborum significatione, ”Puteoli”; Plinius vanhempi: Naturalis historia 31.2; Strabon: Geografika 5.245; Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Ποτίολοι.
  17. ↑ Livius: Rooman synty 24.7, 24.12–13.
  18. ↑ Livius: Rooman synty 25.22.
  19. ↑ Livius: Rooman synty 26.17.
  20. ↑ Livius: Rooman synty 30.22.
  21. ↑ Livius: Rooman synty 34.45; Velleius Paterculus: Rooman historia (Historiae Romanae) 1.15.
  22. ↑ Mommsen, Theodor: Inscriptiones Regni neapolitani latinae 2458.
  23. ↑ Cicero: Planciuksen puolesta (Pro Plancio) 26.
  24. ↑ Ap.t. 28:13
  25. ↑ Strabon: Geografika 5.245.
  26. ↑ a b Seneca nuorempi: Kirjeet Luciliukselle 77.
  27. ↑ Strabon: Geografika 17.793; Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Augustus 98.
  28. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.13.
  29. ↑ Strabon: Geografika 3.145.
  30. ↑ Cicero: De fato 1, Kirjeet Atticukselle (Epistulae ad Atticum) 1.4, 14.7, 15.1, jne.
  31. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 36.9 s. 14.
  32. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.5 s. 9; von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 1694, 3697, jne.
  33. ↑ Valerius Maximus: Factorum ac dictorum memorabilium libri IX 9.3.8; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Sulla 37; Liber coloniarum s. 236.
  34. ↑ Cicero: Filippolaispuheet (Philippicae) 2.41.
  35. ↑ Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 14.27.
  36. ↑ Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Caligula 19, 32; Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 59.17; Josephus: Juutalaisten muinaisajat 19.1.1.
  37. ↑ Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Claudius 25.
  38. ↑ von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 3698.
  39. ↑ Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 67.14; Statius: Silvae 4.3.
  40. ↑ Mommsen, Theodor: Inscriptiones Regni neapolitani latinae 2490.
  41. ↑ Mommsen, Theodor: Inscriptiones Regni neapolitani latinae 2494–2500.
  42. ↑ Cicero: Academica 2.2.5.
  43. ↑ Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”NEAPOLIS (Naples) Campania, Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  44. ↑ Smith, William: ”Neapolis (1)”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  45. ↑ Vanhemman amfiteatterin sijainti: 40°49′34″N, 14°07′39″E.
  46. ↑ Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Augustus 44.
  47. ↑ Dion Kassios: Rooman historia (Historiae Romanae) 63.3.
  48. ↑ Uudemman amfiteatterin sijainti: 40°49′33″N, 14°07′31″E.
  49. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 31.2 s. 3.
  50. ↑ Baia Castle – Archaeological Museum of the Phlegraean Fields Campi Flegrei Active. Viitattu 9.9.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Puteoli&oldid=23708070”