Atella
Atella oli muinaisten oskien kaupunki Campaniassa nykyisten Sant'Arpinon ja Frattaminoren kaupunkien läheisyydessä. Atellan kaupunki roomalaistui 300-luvulla eaa. mutta säilytti oman rahansa. Kaupungin asemakaava oli puolisuunnikkaan muotoinen ruudukko, joka sisälsi kolme pääkatua poikkikatuineen. Kaupunki menetti elinvoimansa keskiajalla 900-luvulla, mutta kaupunginmuurien, omakotitalojen, ns. Vergiliuksen puutarhan ja monien hautapaikkojen rauniot ja jääntet ovat vielä nähtävissä.
Atella oli kuuluisa improvisoiduista ilveilynäytöksistä eli atellaaneista (Atellanae). Tämä paikallinen viihdemuoto vaikutti roomalaiseen teatteriin, esimerkiksi Plautuksen (254–184 eaa.) komedioihin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alue oli asuttu jo rautakaudella, mutta Atellan nimi esiintyy historiankirjoituksessa vasta toisen puunilaissodan yhteydessä. On kuitenkin tapana nähdä kohtalonyhteys Atellan ja Capuan välillä ja olettaa, että Capuan pyytäessä vuonna 343 eaa. roomalaisilta apua samnilaisia vastaan myös Atella liityi tähän pyyntöön.[1] Muutamassa vuodessa Atella pääsi tai joutui Rooman kontrolliin. Kaupunki sai Rooman kansalaisoikeudet ilman äänestysoikeutta (civitas sine suffragio) ja säilytti rahanlyöntioikeutensa.
Toisen puunilaissodan aikana Cannaen tappion (216 eaa.) jälkeen Atella muiden Campanian kaupunkivaltioiden mukana siirtyi Hannibalin puolelle.[2] Puolen vaihdosta ei hyvää seurannut, sillä Capuan piirityksen jälkeen vuonna 211 eaa. roomalaiset rankaisivat ankarasti myös Atellaa: kapinan lietsojat teloitettiin paikan päällä, ja asukkaista suurin osa myytiin orjiksi tai pakotettiin asettautumaan kaukaisiin seutuihin. Seuraavana vuonna (210 eaa.) Nucerian asukkaat, joiden oman kaupungin Hannibal oli tuhonnut, sijoitettiin Atellaan.[3]
Tämän jälkeen Atella näyttää nopeasti elpyneen. Cicero puhuu siitä kukoistavana ja tärkeänä municipiumina, jota hän piti erityisen huolenpidon arvoisena.[4] Keisari Augustuksen aikana Atella pysyi kuitenkin vain pienehkönä paikallishallinnollisena yksikkönä.[5]
Atella alkoi rappeutua 900-luvulla. Vuonna 1030 Atellan asukkaat siirrettiin normannikreivi Rainulfin vasta perustamaan Aversan kaupunkiin.
Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atellan muurien jäänteitä on edelleen näkyvissä alueella, jota ympäröi neljä kaupunkimaista taajamaa, "kauppalaa" (pohjoispuolella Succivo, idässä Orta di Atella, kaakossa Frattaminore, lännessä Sant'Arpino).[6] Alueelta on löydetty jäännökset suuresta kylpylärakennuksesta, hautoja sekä lukuisia terrakottaesineitä.[7]
Atellaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupungin nimi on jäänyt historiaan ilveilynätöksistä, atellaaneista, jotka tulivat tutuiksi varsinkin roomalaiselle nuorisolle 310-luvulla eaa.[8] Atellaanien oskilaiset henkilöhahmot olivat samalla tapaa vakioisia kuin sittemmin italialaisessa commedia dell'artessa: Bucco 'suurisuu, poskisolisti', Dossennus 'parasiitti, totuudentorvi', Maccus 'patsastelija, läskipää', Pappus 'vaari'. Atellaanit säilyivät yleisön suosiossa aina keisariaikaan saakka.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Smith, William: ”Atella”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Livius: Rooman synty 22.61
- ↑ Livius: Rooman synty 27.3
- ↑ Cicero: Kirjeet ystäville (Epistulae ad familiares) 13.7
- ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.5.
- ↑ Libertini 1999: 58. Ks. myös kuvat 20, 29A, 20B sivuilla 60-62.
- ↑ Johannowsky 1976.
- ↑ Bausilio 2018: 119.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bausilio, Giovanni (2018) Origini. Edizione Maggio.
- Bencivenga-Trillmich, Clara (1984) Risultati delle più recenti indagini archeologiche nell'area dell'antica Atella. Rendiconti della Accademia di Archeologia, Lettere e Belle Arti 59: 3-25.
- De Muro, Vincenzo (1985) Atella, antica città della Campania. Adriano Gallina.
- Johannowsky, W. (1976) Atella, teoksessa The Princeton encyclopedia of classical sites, toim. Richard Stillwell; William L. MacDonald; Marian Holland McAlister. Princeton University Press.
- Libertini, Giacinto (1999) Persistenza di luoghi e toponimi nelle terre delle antiche città di Atella e Acerrae. Istituto di Studi atellani.