Herakleia (Siris)
| Herakleia | |
|---|---|
| Ἡράκλεια | |
 Herakleian arkeologista aluetta. |
|
| Sijainti | |
  Herakleia |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Italia |
| Paikkakunta | Policoro, Matera, Basilicata |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | n. 433/432 eaa.–400-luku jaa. |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Suur-Kreikka |
| Aiheesta muualla | |
Herakleia (m.kreik. Ἡράκλεια (Λευκανία), Hērakleia (Leukania), myös Heraklea, Ἡρακλέα, lat. Heracle(i)a Lucania) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Suur-Kreikassa eli Magna Graeciassa nykyisen Italian alueella.[1][2][3] Sen arkeologinen alue sijaitsee heti nykyisen Policoron pohjoispuolella.[4]
Herakleia oli alun perin kreikkalainen siirtokunta. Se perustettiin vuonna 433/432 eaa. varhaisemman Siriin kaupungin paikalle, ja se oli alueen viimeisenä perustettu kreikkalaiskaupunki. Herakleia tuli Rooman liittolaiseksi 200-luvulla eaa. ja kehittyi tavalliseksi roomalaiskaupungiksi ensimmäisellä vuosisadalla eaa.[2][3]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herakleia sijaitsi Leukaniassa eli myöhemmässä Lucaniassa lähellä Tarantonlahden rantaa ja Akiris (nyk. Agri) -joen suuta. Joki virtasi kaupungin pohjoispuolelta, kun taas etelämpänä virtasi Siris-joki. Kaupungin ydin sijaitsi matalalla luoteis-kaakkoissuuntaisella kukkulalla nykyisen Policoron pohjoispuolella, noin viiden kilometrin päässä merenrannasta.[2][3]
Eräiden antiikin aikaisten lähteiden mukaan Herakleia olisi sijainnut 24 stadioninmitan eli vajaan viiden kilometrin päässä varhaisemmasta Siriin kaupungista, jonka seuraaja se oli.[3] Myös Barrington Atlas of the Greek and Roman World sijoittaa kaupungit eri paikkoihin.[1][4][5] Arkeologiset löydöt eivät kuitenkaan tue tätä käsitystä, ja nykyisin ne sijoitetaan yleensä samalle paikalle.[1]
Herakleian kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kooksi on arvioitu noin 350 neliökilometriä, ja alueella on ollut varsinaisen kaupungin lisäksi useita kyliä. Pohjoisessa Herakleian alue rajautui Akalandros (nyk. Cavone) -joelle ja Metapontionin alueeseen.[1] Kaupungin ympäristö tunnettiin hedelmällisestä maaperästään.[3] Maanviljely keskittyi Akiris- ja Siris-jokien varsille.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klassinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herakleian paikalla on ollut kreikkalaista asutusta jo arkaaisella kaudella 700-luvulla eaa. Aiemmin kyseistä asutusta pidettiin joonialaisen Siriin kaupungin liitännäisenä, nykyisin Siriin kaupunkina itsenään. Siriin tuhon noin 550–510 eaa. jälkeen kaupungin vallassa ollut alue eli Siritis jäi lähikaupunkien kiistelyn kohteeksi. Ateenalaiset vaativat aluetta itselleen, ja todennäköisesti samasta syystä sitä vaativat itselleen Ateenan siirtokunnan Thurioin asukkaat heti kaupungin perustamisen jälkeen.[1][2][3][6]
Doorilainen Taras kuitenkin vastusti joonialaisten vaatimuksia, minkä seurauksena sen ja Thurioin välille syttyi pitkäkestoinen sota. Se päättyi lopulta kaupunkien sopimukseen perustaa alueelle yhteinen siirtokunta, joka sopimuksen mukaan kuitenkin luettaisiin Taraksen siirtokunnaksi. Kaupunkiin muutti myös Siriin alkuperäisten asukkaiden jäljellä olleita jälkeläisiä. Perustaminen ajoitetaan vuosiin 433–432 eaa. Näin Herakleia oli perustettu huomattavasti muita suurkreikkalaisia kaupunkeja myöhemmin, ja noin 14 vuotta Thurioita myöhemmin.[2][3]
Antiikin aikaisten lähteiden mukaan kaupunki perustettiin alun perin Siriin paikalle, mutta siirrettiin myöhemmin Akiris-joelle, ja sai nimen Herakleia vasta tässä vaiheessa.[2][3] Kuten mainittua, arkeologia ei kuitenkaan tue näkemystä kaupungin siirtymisestä.[1] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Hērakleios (Ἡράκλειος/Ἡράκληιος) ja Hērakleōtēs (Ἡρακλεώτης), myöhemmin latinaksi Heracliensis ja Heracleensis.[3][7]
Diodoros Sisilialainen ja Livius kutsuvat Herakleiaa yksinkertaisesti Taraksen siirtokunnaksi. Antiokhos Syrakusalainen on ainoa, joka mainitsee myös thuriolaiset perustajina. Plinius piti ilmeisesti Herakleiaa ja Siristä samana kaupunkina. Sama virhe mahdollisesti sai Liviuksen mainitsemaan kaupungin anakronistisesti yhtenä paikoista, joissa Pythagoras oli vaikuttanut.[3][8][7][9]
Herakleia vaikuttaa nousseen suhteellisen nopeasti kukoistavaksi kaupungiksi Taraksen suojeluksessa. Taras muun muassa soti jossakin vaiheessa paikallista ei-kreikkalaista heimoa messapeja vastaan puolustaakseen kaupunkia. Taraksen johtoaseman vuoksi Herakleiasta tehtiin Suur-Kreikan kaupunkien yhteisen kansankokouksen paikka aiemman Krotonin sijalle. Kokouksen luonne oli alun perin uskonnollinen, mutta sitä sovellettiin luonnollisesti myös politiikkaan. Herakleia säilyi suurkreikkalaisten kaupunkien kokoontumispaikkana aina 330-luvulle eaa. saakka.[2][3][8][8]
Herakleia löi omaa hopearahaa sen perustamisesta lähtien.[1] Kaupungin tunnetuimpiin asukkaisiin luetaan yleensä taidemaalari Zeuksis, joskin hän on todellisuudessa saattanut olla kotoisin jostakin muusta samannimisestä kaupungista, joita oli antiikin aikana useita.[3]
Hellenistinen ja roomalainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herakleian historiaa tunnetaan antiikin lähteistä muutoin suhteellisen huonosti, ja paremmin vasta ajalta, jolloin se alkoi jo taantua. Kaupungin oletetaan ottaneen osaa Taraksen sotiin messapeja ja lukaaneja vastaan. Ajan kuluessa siitä tuli käytännössä Taraksen alainen, vaikkakin se säilyi nimellisesti itsenäisenä.[3]
330-luvulla eaa. taraslaiset kutsuivat Epeiroksen kuningas Aleksanterin tämän sotaretkelle Italiaan tarkoituksena sotia barbaareja vastaan. Aleksanterin ja Taraksen välien rikkouduttua Aleksanteri kosti valtaamalla Herakleian. Hän myös siirsi suurkreikkalaisten kaupunkien kokoukset Thurioihin heikentääkseen Taraksen valtaa.[8][10] Epeiroksen kuningas Pyrrhoksen sodassa Roomaa vastaan Herakleia päätyi näiden kahden vallan ensimmäisen taistelun paikaksi vuonna 280 eaa. Roomalaiset, joita kohti konsuli Laevinus, kärsivät täydellisen tappion epeiroslaisia vastaan kaupungin ja Siris-joen välisellä alueella.[3][11]
Sodassa Herakleia oli aluksi liitossa Taraksen ja lukaanien kanssa Roomaa vastaan. Roomalaiset saivat kuitenkin rikottua liiton vuonna 278 eaa. lupaamalla Herakleialle poikkeuksellisen hyvät ehdot liitosta Rooman kanssa. Näin kaupungista tuli ensin Rooman liittolainen ja ajan kuluessa roomalainen kaupunki. Herakleia säilytti etuoikeutetun asemansa Rooman tasavallan loppuaikoihin saakka. Kun kaupungin asukkaille luvattiin vuonna 89 eaa. Rooman täydet kansalaisoikeudet Lex Plautia Papirian myötä, herakleialaiset epäröivät ensin, koska heidän asemansa oli jo niin hyvä.[3]
Herakleia ilmeisesti kärsi suuria vahinkoja liittolaissodassa, koska Cicero mainitsee Puheessa runoilija Archiaan puolustukseksi kaupungin arkistojen tuhoutuneen tulipalossa sen aikana. Muutoin hän kuitenkin osoittaa kaupungin, jonka kansalaisiin hänen puolustamansa runoilija Archias kuului, olleen edelleen olemassa ja kukoistaneen. Herakleia kärsi myös kolmannessa orjasodassa. Kaupunki vaikuttaa säilyneen olemassa ainakin 400-luvulle jaa. saakka.[2][3][12]
Herakleian järjestelmälliset arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1959.[2]
Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herakleian alue jakaantui kahteen osaan, akropoliihin eli yläkaupunkiin sekä sen eteläpuoleiseen alempaan kukkulatasanteeseen eli ”alakaupunkiin”. Alueiden välissä oli painautuma, jossa sijaitsivat muun muassa agora sekä joukko pyhäköitä. Varsinaisen kaupunkialueen kooksi on arvioitu noin 140 hehtaaria.[1][2]
Kaupunki oli ympäröity kaupunginmuurein, joista on löytynyt osia eri puolilta kaupunkia, ja joiden reitti on pääosin voitu jäljittää ilmakuvista. Kaupungissa oli ruutuasemakaava, ja sen kortteleista useita on kaivettu esiin. Kaupungista on löydetty myös muun muassa yhden, 300-luvulle eaa. ajoitetun temppelin rauniot. Sen kohdetta ei tunneta. Kaupunkialueen muita pyhäköitä ovat olleet ilmeisesti ainakin Artemiin (Soteira ja Bendis) ja Athenen (Polias) pyhäköt. Kaupunginmuurien ulkopuolelta on löydetty Demeterille ja Korelle omistetun pyhäkön jäänteet sekä suuri joukko siihen liittyneitä votiivilahjoja, kuten pieniä vaaseja ja terrakotasta tehtyjä pienoispatsaita. Kaupungin pohjoispuolella ovat ilmeisesti sijainneet Athenen ja Dionysoksen pyhäköt.[1][2]
Varhainen ja tunnettu löytö on kahteen Tabulae Heracleenses -nimellä tunnettuun pronssitauluun tehdyt piirtokirjoitukset, jotka sisältävät vuonna 45 eaa. säädetyn Lex Julia Municipalis -lain tekstin. Laki säätelee Italian kaupunkien julkisia instituutioita. Taulujen toisella puolella on puolestaan varhaisempi kreikankielinen piirtokirjoitus. Taulujen tekstit julkaistiin jo vuonna 1754.[2][3]
Muihin löytöihin lukeutuu muun muassa useita hautausmaita kaupungin ympäristöstä sekä haudoista löydettyä keramiikkaa. Kaupungin alueelta kaivauksissa tehdyt esinelöydöt ovat alueen arkeologisessa museossa nimeltä Museo Nazionale Della Siritide.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”52 Herakleia, 69 Siris”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”HERAKLEIA (Policoro) Lucania, Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Smith, William: ”Heracleia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Herakleia Pleiades. Viitattu 1.2.2018.
- ↑ Siris Pleiades. Viitattu 1.2.2018.
- ↑ Herodotos: Historiateos 8.62.
- ↑ a b Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 12.36; Livius: Rooman synty 1.18, 18.24.
- ↑ a b c d Strabon: Geografia 6.
- ↑ Plinius: Naturalis historia 3.11.
- ↑ Livius: Rooman synty 8.24.
- ↑ Plutarhos: Pyrrhoksen elämä 16, 17.
- ↑ Cicero: Puhe runoilija Archiaan puolustukseksi 4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Herakleia Wikimedia Commonsissa
