Ero sivun ”Inkeriläisten kulttuuriyhteisöt” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
| Rivi 37: | Rivi 37: | ||
===Suomen Inkeri-liitto=== |
===Suomen Inkeri-liitto=== |
||
| ⚫ | [[1934]] perustetun Inkeriläisten yhdistyksen seuraaja, vuodesta [[1994]] Suomen Inkeri-liitto.<ref>Saressalo: ''Inkeri''. S. 54.</ref> Liittoon kuuluu kahdeksan jäsenyhdistystä eri puolilla Suomea, mm. [[Turku|Turun]] seudun Inkeri-seura, [[Hyvinkää]]n Inkeri-kerho, [[Lahti|Lahden]] seudun Inkeri-kerho, [[Helsinki|Helsingin]] seudun Inkeri-seura, Inkerin kulttuuriseura (ks. alla) ja Inkerikeskus ry. (ks. alla). |
||
Alkuaan [[1922]] perustetun Inkeriläisten Yhdistyksen seuraaja, jota ei lakkautettu [[1944]] [[Moskovan välirauha|välirauhansopimuksen]] nojalla, kuten muut Suomen inkeriläisyhdistykset. Sodan jälkeen sen toiminta keskittyi kuitenkin Suomessa olevien inkeriläisten keskinäiseen yhteydenpitoon. Vasta NL:n hajoamisen ja paluumuuton alkamisen myötä järjestö tuli julkisuuteen. [[1994]] se muutti nimensä Suomen Inkeri-liitoksi.<ref>Saressalo: ''Inkeri''. S. 54.</ref> Liitto pitää kuitenkin edelleenkin matalaa profiilia. |
|||
| ⚫ | Liiton jäsenjärjestöt ovat järjestäneet vuosittain valtakunnallisia kesäjuhlia. Vuonna 2008 juhlia ei pidetty, mutta vuonna 2009 ne jälleen pidetään, joskin yksipäiväiseksi tilaisuudeksi supistettuna. Liiton työtä tukee [[1965]] perustettu Inkeriläisten Sivistyssäätiö. Liitto julkaisee kuudesti vuodessa ilmestyvää tiedotuslehteä ''Inkeriläisten viesti'' (perustettu [[1958]]). |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Liiton jäsenjärjestöt ovat järjestäneet vuosittain valtakunnallisia kesäjuhlia. Vuonna 2008 juhlia ei pidetty, mutta vuonna 2009 ne jälleen pidetään, joskin yksipäiväiseksi tilaisuudeksi supistettuna. Liiton työtä tukee [[1965]] perustettu Inkeriläisten Sivistyssäätiö. Liitto julkaisee kuudesti vuodessa ilmestyvää tiedotuslehteä ''Inkeriläisten viesti''. |
||
===Inkerin kulttuuriseura ry.=== |
===Inkerin kulttuuriseura ry.=== |
||
Versio 6. marraskuuta 2009 kello 12.04
Inkeriläisten kulttuuriyhteisöt muodostuvat monenlaisista rekisteröidyistä yhdistyksistä Venäjällä, Suomessa, Virossa ja Ruotsissa, joiden avulla inkerinsuomalaiset pyrkivät vaalimaan kulttuuriperintöään ja pitämään yhteyttä toisiinsa sekä viranomaisiin.
Inkeriläisten kansalaistoiminnan historia
Kansallisuusaate virisi myös Länsi-Inkerissä 1800-luvulla. Suomen liittäminen Venäjän yhteyteen tarjosi otolliset olot suomenkielisen kulttuurin kehittämiseksi myös Inkerissä.
Suomenkielistä kulttuuria ylläpitäneiden luterilaisten pappien ajatuksesta perustettiin Kolppinan seminaari 1863 kansakoulunopettajien valmistamiseksi inkerinsuomalaisiin kansakouluihin. Vuonna 1913 toimi Inkerissä 229 suomenkielistä koulua, joissa opetettiin 8 000 lasta.
Kansalaisjärjestötoiminta eteni Inkerinnmaalla suunnilleen samassa tahdissa Suomen kanssa. Tärkeässä asemassa olivat raittiusseurat, niistä ensimmäinen Inkerinmaalla perustettiin tiettävästi 1872 Markkovassa. Inkeriläiset alkoivat viettää kansanjuhlia, joissa oli sivistävää ohjelmaa. Ensimmäiset inkeriläiset kansanjuhlat pidettiin Lempaalassa 1885. Kun kuorotoiminta Inkerissä vilkastui ja Virossa oli pidetty ensimmäiset yleiset laulujuhlat 1869 sekä Suomessa 1884, musiikkimies Mooses Putron johdolla järjesti raittiusseura Inkeri laulujuhlat myös Skuoritsassa. Näitä kesäjuhlia ehdittiin pitää seitsemät, ennen Neuvostoliiton syntyä.
Samaan tapaan kuin Suomessa, toimi Inkerissäkin ensimmäiseen maailmansotaan mennessä kymmeniä kansalaisjärjestöjä, mm. vapaaehtoisia palokuntia, urheiluseuroja, kuoroja ja soittokuntia. Järjestöt suuntautuivat yhä enemmän politiikkaan Venäjän poliittisen tilanteen kiihtyessä ensimmäisen maailmansodan aikana.
Järjestötoiminta siirtyy Suomeen
Lokakuun vallankumous, heimosodat sekä sisällissodan aiheuttaman sekasorron seurauksena jäi Suomeen 1920-luvulla 4000 Inkerin pakolaista. He järjestäytyivät lukuisiksi yhdistyksiksi. 1924 perustettiin Inkeriläisten toimikunta Suomessa, jonka tehtävä oli ajaa pakolaisten etuja. Sen tilalle perustettiin 1934 Inkeriläisten yhdistys, joka toimi "Suomessa laillisen oikeuden nojalla oleskelevian inkeriläisten yhdyssiteenä" ja valvoi heidän etujaan. Toiseen maailmansotaan mennessä yhdistyksellä oli kautta Suomen 20 jäsenyhdistystä ja tuhatkunta jäsentä. Toiminta huipentui lähes vuosittain järjestettäviin valtakunnallisiin kesäjuhliin.
Sodan jälkeen Inkeriläisten yhdistys piti matalaa profiilia, mutta se sai poliittisestikin epäsuotuisana aikana jatkaa toimintaansa. Kesäjuhlia alettiin pitää jälleen 1950-luvulla ja toiminta hiljalleen elpyi. Vuodesta 1958 järjestö on julkaissut omaa lehteään Inkeriläisten viesti.
Hiljaiseloa Neuvostoliitossa ja uusi herääminen
1926 Neuvostoliitossa pyrittiin kansallisuuspolitiikkaa NEP-kaudella, mutta 1931-1932 kollektivisointi johti vainoihin maaseudulla, mikä vaikutti käytännössä pienten kansallisten kulttuurien laitosten ylläpitoon Neuvostoliitossa. 1926 98% inkerinsuomalaisista puhui suomea keskenään. Evankelisluterilainen kirkko ja kansakoululaitos ylläpitivät kieltä.
1930-luvulla poliittinen tilanne Neuvostoliitossa kiristyi. Vähemmistökansallisuuksia koskevia yhdenmukaistamistoimenpiteitä jatkettiin pidätyksin. 1937 kiellettiin uskonnollinen ja seurakunnallinen toiminta sekä sekä 1938 lakkautettiin suomenkielinen koululaitos.
1960-luvulla inkerinsuomalainen maalliikkosaarnaajatoiminta sai tukea Viron luterilaiselta kirkolta ja myöhemmin myös Suomesta. Narvassa alettiin pitää suomenkielisiä jumalanpalveluksia 1961 ja 1969 perustettiin Petroskoin suomenkielinen seurakunta. 1976 perustettiin Puškinin seurakunta, jonka käyttöön vihittiin entinen saksalaisen seurakunnan kirkko 1977.
Ensimmäinen merkki Neuvostoliiton henkisestä vapautumisesta oli Punalippu-kulttuurilehden julkaisema artikkeli 8/1987, missä pääkirjoituksessa esitettiin: Vaalikaamme kansan kulttuuriperinnettä. Tästä alkoi Neuvostoliiton inkerinsuomalaisten järjestäytyminen yhdistyksiksi. Kesään 1990 mennessä Leningradin alueella toimi yhdeksän, Virossa kymmenen ja Neuvosto-Karjalassa viisi inkeriläisyhdistystä, joissa oli yli 5 000 jäsentä.
Myös Inkerin kirkko elpyi. Keväällä 1991 oli toimivia seurakuntia 18, joissa nykyään on jäseniä noin 15 000. Inkerin kirkon seurakuntamäärä on nykyään noin 80. Sitä johdetaan Pietarista käsin, ja siihen kuuluvia seurakuntia on Inkerinmaan lisäksi Karjalan tasavallassa, Uralilla ja Siperiassa.
Suomi
Suomen Inkeri-liitto
1934 perustetun Inkeriläisten yhdistyksen seuraaja, vuodesta 1994 Suomen Inkeri-liitto.[1] Liittoon kuuluu kahdeksan jäsenyhdistystä eri puolilla Suomea, mm. Turun seudun Inkeri-seura, Hyvinkään Inkeri-kerho, Lahden seudun Inkeri-kerho, Helsingin seudun Inkeri-seura, Inkerin kulttuuriseura (ks. alla) ja Inkerikeskus ry. (ks. alla).
Liiton jäsenjärjestöt ovat järjestäneet vuosittain valtakunnallisia kesäjuhlia. Vuonna 2008 juhlia ei pidetty, mutta vuonna 2009 ne jälleen pidetään, joskin yksipäiväiseksi tilaisuudeksi supistettuna. Liiton työtä tukee 1965 perustettu Inkeriläisten Sivistyssäätiö. Liitto julkaisee kuudesti vuodessa ilmestyvää tiedotuslehteä Inkeriläisten viesti (perustettu 1958).
Inkerin kulttuuriseura ry.
Inkerin kulttuuriseura on inkeriläisen kulttuurin edistäjä ja elvyttäjä, joka tukee paluumuuttajien kotoutumista erityisesti uusia ja luovia menetelmiä käyttäen. Inkerin kulttuuriseura ylläpitää ns. Virtuaali-Inkeriä, joka sisältää tietoja Inkerin historiasta. Seura pyrkii edistämään inkerinsuomalaisten historiantutkimusta mm. Neuvostoliiton suorittamien karkotusten ajalta. Yhdistyksessä tehdään myös sukututkimusta. Inkerin kulttuuriseuran kerhotilat ovat Helsingissä, Wallininkatu 7:ssä. [1]
Villa Inkeri ry.
Villa Inkerin jäsenistö on pääasiassa suomalaisia, ja yhdistys keskittyy vanhusten hoitoon Venäjällä. Villa Inkerillä on vanhusten palvelutalo Kikkerin kylässä Kupanitsassa. Toimintaa rahoitetaan kirpputoritoiminnalla ja Raha-automaattiyhdistyksen tuella.
Inkerikeskus ry.
Inkerikeskus ry. on v. 1995 perustettu neuvonta- ja toimintakeskus inkerinsuomalaisia paluumuuttajia varten. Inkerikeskuksen koko toiminta tukee lakisääteistä kotouttamisprosessia koulutuksen, neuvonnan, työhön ohjauksen, kulttuuri- ja harrastustoiminnan muodossa. Inkerikeskus sijaitsee Pohjois-Helsingissä osoitteessa Hämeentie 103 A. [2]
Venäjä
Inkerin Liitto
1988 perustettu inkerinsuomalaisten etujärjestö Inkerinmaalla. Liittoon kuuluu kaikkiaan 24 paikallisyhdistystä eri puolilla Venäjää (paitsi Karjalan tasavallassa). Inkerin Liiton toimisto sijaitsee Pietarissa, ja sen toimintamuotoina ovat suomen kielen opetus, suomalaisen kulttuurin edistäminen ja ylläpitäminen, työvoimaneuvonta jne. Liitto pitää yllä internetportaalia ja julkaisee omaa lehteä. Suurimpia vuosittaisia tapahtumia ovat inkeriläisten juhannusjuhlat, jotka järjestetään eri puolilla Inkerinmaata.
Venäjän inkerinsuomalaiset toimivat tiiviissä yhteistyössä Inkerin kirkon kanssa. Luterilainen kirkko on ollut perinteisesti inkeriläisyhteisöä voimakkaasti yhdistävä tekijä. [3] [4] [5]
Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto
1989 perustettu Karjalan Inkeri-liitto yhdistää Karjalan tasavallassa eläviä inkerinsuomalaisia. Toiminta keskittyy Karjalan pääkaupunkiin Petroskoihin, missä liitolla on myös toimisto. [6]
Muut maat
Viro
Viron inkerinsuomalaisten liitto – Eesti Ingerisoomlaste Liit (lyh. VIL/EIL) on perustettu 1989, ja siihen kuuluu 11 paikallisseuraa eri puolilla Viroa. Liiton toimisto sijaitsee Tartossa. Virossa asuvat inkerinsuomalaiset ovat saaneet ensimmäisenä vähemmistönä kulttuuriautonomian.
Liitto on julkaissut vuodesta 1993 kuukausittain suomenkielistä tiedotus- ja kulttuurilehteä INKERI, joka ilmestyy myös internetissä. Suurin vuosittainen tapahtuma on kesäisin järjestettävät laulu- ja tanhujuhlat eri puolilla Viroa. [7]
Ruotsi
Ruotsin Inkeri-liitto – Sveriges Ingermanländska Riksförbund (lyh. RIL/SIR) on Ruotsiin toisen maailmansodan jälkeen emigroituneiden inkerinsuomalaisten 1956 perustama kattojärjestö. Siihen kuuluu yhdeksän paikallisseuraa ja se julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää tiedotuslehteä Ingria. Myös Ruotsin inkerinsuomalaiset järjestävät vuosittain kesäjuhlat. [8]
Lähteet
- ↑ Saressalo: Inkeri. S. 54.