Inkeriläisten kulttuuriyhteisöt

Inkerin lippuja Viron inkerinsuomalaisten kesäjuhlilla

Inkeriläisten kulttuuriyhteisöt muodostuvat monenlaisista Venäjällä, Suomessa, Virossa ja Ruotsissa rekisteröidyistä yhdistyksistä, joiden avulla inkerinsuomalaiset pyrkivät vaalimaan kulttuuriperintöään ja pitämään yhteyttä toisiinsa sekä viranomaisiin.

Inkeriläisten kansalaistoiminnan historia

Kansallisuusaate virisi myös Länsi-Inkerissä 1800-luvulla. Suomen liittäminen Venäjän yhteyteen tarjosi otolliset olot suomenkielisen kulttuurin kehittämiseksi myös Inkerissä.

Suomenkielistä kulttuuria ylläpitäneiden luterilaisten pappien ajatuksesta perustettiin Kolppanaan seminaari vuonna 1863 kansakoulunopettajien valmistamiseksi inkerinsuomalaisiin kansakouluihin. Vuonna 1913 toimi Inkerissä 229 suomenkielistä koulua, joissa opetettiin 8 000 lasta.

Kansalaisjärjestötoiminta eteni Inkerinmaalla suunnilleen samassa tahdissa Suomen kanssa. Tärkeässä asemassa olivat raittiusseurat, niistä ensimmäinen Inkerinmaalla perustettiin tiettävästi vuonna 1872 Markkovassa. Inkeriläiset alkoivat viettää kansanjuhlia, joissa oli sivistävää ohjelmaa. Ensimmäiset inkeriläiset kansanjuhlat pidettiin Lempaalassa vuonna 1885. Kun kuorotoiminta Inkerissä vilkastui ja Virossa oli pidetty ensimmäiset yleiset laulujuhlat vuonna 1869 sekä Suomessa 1884, musiikkimies Mooses Putron johdolla järjesti raittiusseura Inkeri laulujuhlat myös Skuoritsassa. Näitä kesäjuhlia ehdittiin pitää seitsemät ennen Neuvostoliiton syntyä.

Samaan tapaan kuin Suomessa, toimi Inkerissäkin ensimmäiseen maailmansotaan mennessä kymmeniä kansalaisjärjestöjä, muun muassa vapaaehtoisia palokuntia, urheiluseuroja, kuoroja ja soittokuntia. Järjestöt suuntautuivat yhä enemmän politiikkaan Venäjän poliittisen tilanteen kiihtyessä ensimmäisen maailmansodan aikana. Vuonna 1916 perustettiin Inkerin Sivistysrahasto.

Järjestötoiminta siirtyy Suomeen

Lokakuun vallankumous, heimosodat sekä sisällissodan aiheuttaman sekasorron seurauksena jäi Suomeen 1920-luvulla 4 000 Inkerin pakolaista. He järjestäytyivät lukuisiksi yhdistyksiksi. Inkerin Liitto oli Suomeen Inkerin kapinoiden ja taistelujen aikana vuosina 1919–1920 paenneiden inkerinsuomalaisten pakolaisten perustama järjestö. Vuonna 1924 perustettiin Suomessa Inkeriläisten toimikunta, jonka tehtävä oli ajaa pakolaisten etuja. Sen tilalle perustettiin vuonna 1934 Inkeriläisten yhdistys, joka toimi "Suomessa laillisen oikeuden nojalla oleskelevien inkeriläisten yhdyssiteenä" ja valvoi heidän etujaan. Toiseen maailmansotaan mennessä yhdistyksellä oli kautta Suomen 20 jäsenyhdistystä ja tuhatkunta jäsentä. Toiminta huipentui lähes vuosittain järjestettäviin valtakunnallisiin kesäjuhliin.

Sodan jälkeen Inkeriläisten yhdistys piti matalaa profiilia, mutta se sai poliittisestikin epäsuotuisana aikana jatkaa toimintaansa. Kesäjuhlia alettiin pitää jälleen 1950-luvulla ja toiminta hiljalleen elpyi. Vuodesta 1958 järjestö on julkaissut omaa lehteään Inkeriläisten viesti.

Hiljaiseloa Neuvostoliitossa ja uusi herääminen

Yksi suomalaisen kulttuurin keskuksista Pietarissa on Inkerin kirkon tuomiokirkko, Pyhän Marian kirkko (1805) aivan kaupungin keskustassa.

1926 Neuvostoliitossa pyrittiin kansallisuuspolitiikkaa NEP-kaudella ^selvennä, mutta vuosien 1931–1932 kollektivisointi johti vainoihin maaseudulla, mikä vaikutti käytännössä pienten kansallisten kulttuurien laitosten ylläpitoon Neuvostoliitossa. Vuonna 1926 98 prosenttia inkerinsuomalaisista puhui suomea keskenään. Evankelisluterilainen kirkko ja kansakoululaitos ylläpitivät kieltä.

1930-luvulla poliittinen tilanne Neuvostoliitossa kiristyi. Vähemmistökansallisuuksia koskevia yhdenmukaistamistoimenpiteitä jatkettiin pidätyksin. Vuonna 1937 kiellettiin uskonnollinen ja seurakunnallinen toiminta sekä 1938 lakkautettiin suomenkielinen koululaitos.

1960-luvulla inkerinsuomalainen maallikkosaarnaajatoiminta sai tukea Viron luterilaiselta kirkolta ja myöhemmin myös Suomesta. Narvassa alettiin pitää suomenkielisiä jumalanpalveluksia vuosina 1961 ja 1969 perustettiin Petroskoin suomenkielinen seurakunta. 1976 perustettiin Puškinin seurakunta, jonka käyttöön vihittiin entinen saksalaisen seurakunnan kirkko vuonna 1977.

Ensimmäinen merkki Neuvostoliiton henkisestä vapautumisesta oli Punalippu-kulttuurilehden julkaisema artikkeli 8/1987, missä pääkirjoituksessa esitettiin: Vaalikaamme kansan kulttuuriperinnettä. Tästä alkoi Neuvostoliiton inkerinsuomalaisten järjestäytyminen yhdistyksiksi. Kesään 1990 mennessä Leningradin alueella toimi yhdeksän, Virossa kymmenen ja Neuvosto-Karjalassa viisi inkeriläisyhdistystä, joissa oli yli 5 000 jäsentä.

Myös Inkerin kirkko elpyi. Keväällä 1991 oli toimivia seurakuntia 18, joissa nykyään on jäseniä noin 15 000. Inkerin kirkon seurakuntamäärä on nykyään noin 80. Sitä johdetaan Pietarista käsin, ja siihen kuuluvia seurakuntia on Inkerinmaan lisäksi Karjalan tasavallassa, Uralilla ja Siperiassa.

Suomi

Vuoteen 2014 mennessä Suomessa oli toiminut yli 20 erilaista inkeriläisjärjestöä.

Inkerin Liitto

Inkerin Liitto oli Suomeen Inkerin kapinoiden ja taistelujen aikana vuosina 1919–1920 paenneiden inkerinsuomalaisten pakolaisten perustama järjestö. Se perustettiin vuonna 1922. Perustamista tukivat Suomalaisuuden liitto ja Akateeminen Karjala-Seura. Liiton päätehtäviä olivat Inkerin tunnetuksi tekeminen Suomessa, Inkerin kansallisen asian ajaminen, Inkeriin kohdistuvan suomalaisen valistustyön tukeminen ja Inkerin pakolaisten avustaminen. Liitto julkaisi Inkeri-lehteä ja jakoi materiaalia tiedotusvälineille, kansan- ja työväenopistoille sekä heimoasian harrastajille. Liitto piti kesäjuhlia ja perusti Inkerin Sivistysrahaston sekä Inkerin arkiston vuonna 1924.

Suomen Inkeri-liitto

1934 perustetun Inkeriläisten yhdistys ry:n seuraaja on ollut vuodesta 1994 alkaen Suomen Inkeri-liitto. Maaliskuun 28. päivänä 1993 pidetyssä vuosikokouksessa päätettiin yhdistyksen nimi muuttaa Suomen Inkeri-liitto ry:ksi ja liitolle hyväksyttiin uudet säännöt. Samanaikaisesti päättivät myös Helsingissä, Turussa, Lahdessa ja Hyvinkäällä toimivat paikallisosastot rekisteröityä liiton jäsenyhdistyksiksi. Liiton tarkoituksena on toimia Suomessa asuvien inkeriläisten ja inkeriläisyydestä kiinnostuneiden yhdyssiteenä ja etujärjestönä. Liitolla on myös henkilöjäseniä. Ne maksavat jäsenmaksuistaan kullekin vuodelle erikseen määrättävän pienen osuuden Suomen Inkeri-liitolle. Liittoon on kuulunut kahdeksan jäsenyhdistystä eri puolilla Suomea, Turun seudun Inkeri-seura, Hyvinkään Inkeri-kerho, Lahden seudun Inkeri-kerho ja Helsingin seudun Inkeri-seura.

Liiton jäsenjärjestöt ovat järjestäneet vuosittain valtakunnallisia kesäjuhlia. Vuonna 2008 juhlia ei pidetty. Liiton työtä tukee Inkeriläisten Sivistyssäätiö. Säätiö on perustettu vuonna 1965. Sen tarkoituksena on Inkeri-tietouden kerääminen ja tallettaminen sekä Suomessa asuvien inkeriläisten ja heidän jälkeläistensä toiminnan tukeminen ja kehittäminen. Liitto julkaisee kuudesti vuodessa ilmestyvää tiedotuslehteä Inkeriläisten viesti, joka on perustettu vuonna 1958.

Vuonna 2023 liiton jäseniä olivat Helsingin seudun Inkeri-seura ry, Hyvinkään Inkeri-kerho ry, Lahden Seudun Inkeri-seura ry ja Turun seudun Inkeri-seura ry.

Suomi-Inkeri-seura

Vuonna 1988 toimintansa aloittanut ja 1990 yhdistysrekisteriin merkitty Suomi-Inkeri-seura hoiti inkeriläisten paluumuuttoa Suomeen. 1980-luvun lopussa Suomessa heräsi kiinnostus Neuvostoliitossa asuvia suomalaisia ja inkeriläisiä kohtaan, mikä johti seuran perustamiseen. Alussa siinä oli mukana paljon opiskelijoita. Seuran tarkoituksena oli tukea perestroikan mukana Neuvostoliitossa virinnyttä inkeriläisten kansallista liikettä, antaa apua Inkeriin ja puolustaa inkeriläisten oikeuksia. Jo syyskesällä 1990 seura oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin. Seuran tileissä oli epäselvyyksiä, joiden selvittämistä vaikeutti tilikirjojen katoaminen. Vuonna 1992 Suomi-Inkeri-seura perusti oman etsintäpalvelun, jonka avulla inkeriläiset Venäjällä pystyivät etsimään sukulaisiaan Suomesta ja entisen Neuvostoliiton maista. Seura sulki maahanmuuttajapäivystyksensä ja Helsingin Hämeentien toimistonsa vuonna 1999. Seuran toiminta jatkui tuon jälkeen suppeampana. Seuran puheenjohtajan Inkeri Räisäsen mukaan työntekijöiden turvallisuus oli tuolloin heikentynyt. Räisäsen mukaan Venäjän rikolliset yrittivät uhkailemalla saada muuttolupia Suomeen. Räisänen kertoi, että seuran toimintaa on haitattu myös sabotaaseilla. Lisäksi seura kärsi sisäisistä ristiriidoista. Esimerkiksi seuran puheenjohtaja yritettiin syrjäyttää keväällä 1999. Räisänen kuitenkin onnistui säilyttämään paikkansa. Tuon lisäksi Raha-automaattiyhdistys vaati seuralta selvitystä sille myöntämiensä varojen käytöstä vuosilta 1997 ja 1998. 2010-luvulle tultaessa seuran toiminta oli lakannut.

Inkerin kulttuuriseura ry.

Inkerin kulttuuriseura oli yhdistys, jonka tavoitteena oli edistää ja elvyttää inkeriläistä kulttuuria. Yhdistys perustettiin vuonna 1993 ja lakkautettiin vuonna 2015. Yhdistys oli omalla alallaan merkittävä, sillä se järjesti useita taidenäyttelyitä sekä taideleirejä eri maissa asuneille inkeriläisille taiteilijoille. Yhdistyksellä oli myös julkaisutoimintaa, joka kattoi useita kirjoja. Yksi merkittävimmistä yhdistyksen julkaisemista teoksista on vuonna 2013 julkaistu Inkeriläiset – Kuka kukin on?, joka oli ensimmäinen ja laaja tietosanakirja inkeriläisistä merkkihenkilöistä. Yhdistys järjesti myös konsertteja ja perusti Taipalsaaren Putronniemeen inkeriläissäveltäjä Mooses Putron kotimuseon, jota hallinnoi nykyään Nouse Inkeri ry. Seuran puheenjohtajana toimi pitkään Helena Miettinen, joka hoitaa samaa tointa nykyään Nouse Inkeri -yhdistyksessä.

Inkerikeskus ry

Inkerikeskus ry on vuonna 1995 perustettu neuvonta- ja toimintakeskus inkerinsuomalaisia paluumuuttajia varten. Inkerikeskuksen koko toiminta tukee lakisääteistä kotouttamisprosessia koulutuksen, neuvonnan, työhön ohjauksen, kulttuuri- ja harrastustoiminnan muodossa. Inkerikeskus sijaitsee Pohjois-Helsingissä. Vuonna 2019 järjestöön kuului 750 aktiivista jäsentä pääkaupunkiseudulta. Se toteuttaa Suomen valtion, Helsingin kaupungin ja hyväntekeväisyysjärjestöjen rahoittamia hankkeita. Sen toimialaa ovat esimerkiksi nuorisotyö, senioritoiminta, Helsingissä ja Porvoossa toimiva klubi 60+ ja omaishoitajia tukeva Oma Vene -hanke. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana toimii Kimmo Kiljunen.

Suomen Akateeminen Inkeri-Seura SAIS

Vuonna 2017 perustettu Suomen Akateeminen Inkeri-Seura SAIS "pyrkii edistämään inkerinsuomalaisuuden historian ja kulttuurin tutkimusta, tallentamista, tiedottamista ja kansainvälistä yhteistyötä." Sen sisarjärjestö Eesti Akadeemiline Ingerimaa Selts EAIS on perustettu kaksi vuotta aikaisemmin.

Nouse Inkeri ry

Nouse Inkeri ry on vuonna 2020 perustettu yhdistys. Se ylläpitää Taipalsaaren Putronniemessä sijaitsevaa inkeriläissäveltäjä Mooses Putron vanhaa kesähuvilaa, jossa toimii kesäaikoina Putron kotimuseo. Putronniemessä järjestetään myös Inkerin kulttuuriin liittyviä tapahtumia ja näyttelyitä. Nouse Inkeri ry ylläpitää Internet-sivustoa www.inkeri.fi, jossa toimii myös Virtuaali Inkeri. Inkeri-aiheista tiedotusta harjoitetaan etupäässä sähköisten viestimien kautta. Kesäajan ulkopuolella seura järjestää ajankohtaisia seminaareja.

Venäjä

Inkerin Liitto

Vuonna 1988 perustettu Inkerin liitto oli inkerinsuomalaisten etujärjestö Inkerinmaalla. Liittoon kuului kaikkiaan 24 paikallisyhdistystä eri puolilla Venäjää paitsi Karjalan tasavallassa. Inkerin Liiton toimisto sijaitsi Pietarissa, ja sen toimintamuotoina ovat suomen kielen opetus, suomalaisen kulttuurin edistäminen ja ylläpitäminen sekä työvoimaneuvonta. Liitto piti yllä internetportaalia ja julkaisi omaa lehteä. Suurimpia vuosittaisia tapahtumia olivat inkeriläisten juhannusjuhlat, joita se järjesti eri puolilla Inkerinmaata.

Venäjän inkerinsuomalaiset toimivat tiiviissä yhteistyössä Inkerin kirkon kanssa. Luterilainen kirkko on ollut perinteisesti inkeriläisyhteisöä voimakkaasti yhdistävä tekijä. Vuoden 2021 alussa Pietarin Inkerin liitossa oli 600 jäsentä, ja se oli suurin inkerinsuomalaisten järjestö Venäjällä.

Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto

Vuonna 1989 perustettu Karjalan Inkeri-liitto yhdistää Karjalan tasavallassa eläviä inkerinsuomalaisia. Toiminta keskittyy Karjalan pääkaupunkiin Petroskoihin, missä liitolla on myös toimisto.

Muut maat

Viro

Viron inkerinsuomalaisten laulu- ja tanhujuhlat Võrussa 2007

Viron inkerinsuomalaisten liitto – Eesti Ingerisoomlaste Liit (lyh. VIL/EIL) on perustettu 1989, ja siihen kuuluu 11 paikallisseuraa eri puolilla Viroa. Liiton toimisto sijaitsee Tartossa. Virossa asuvat inkerinsuomalaiset ovat saaneet ensimmäisenä vähemmistönä kulttuuriautonomian.

Liitto on julkaissut vuodesta 1993 kuukausittain suomenkielistä tiedotus- ja kulttuurilehteä Inkeri, joka ilmestyy myös internetissä. Suurin vuosittainen tapahtuma on kesäisin järjestettävät laulu- ja tanhujuhlat eri puolilla Viroa.

Ruotsi

Ruotsin Inkeri-Liitto – Sveriges Ingermanländska Riksförbund (lyh. RIL/SIR) on Ruotsiin toisen maailmansodan jälkeen emigroituneiden inkerinsuomalaisten 1956 perustama kattojärjestö. Siihen kuuluu yhdeksän paikallisseuraa ja se julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää tiedotuslehteä Ingria. Myös Ruotsin inkerinsuomalaiset järjestävät vuosittain kesäjuhlat.

Aiheesta muualla

• Inkeri-liiton Inkerililäisten viesti -lehden arkisto