Ero sivun ”Brexit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
-ttu
p luokkafix
Rivi 72: Rivi 72:
[[Luokka:EU-kriittisyys]]
[[Luokka:EU-kriittisyys]]
[[Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan poliittinen historia]]
[[Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan poliittinen historia]]
[[Luokka:Kansanäänestykset]]
[[Luokka:Kansanäänestykset Euroopan unionista]]
[[Luokka:Englanninkieliset sanat ja sanonnat]]
[[Luokka:Englanninkieliset sanat ja sanonnat]]
[[Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopolitiikka]]
[[Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopolitiikka]]

Versio 26. syyskuuta 2021 kello 19.53

Brexit (yhdistelmä engl. sanoista British exit[1], ’Britannian lähtö’) oli prosessi, joka johti Britannian eroamiseen Euroopan unionista (EU). Brexit sai alkunsa Yhdistyneen kuningaskunnan neuvoa-antavasta EU-kansanäänestyksestä vuonna 2016, jonka äänestystulos osoitti Euroopan unionista eroamisen kannatusta. Syitä kannatukseen olivat muiden muassa Britannian itsemääräämisoikeus, Euroopan unionin peruspilareihin kuuluva työvoiman vapaa liikkuvuus sekä Euroopan pakolaiskriisi vuonna 2015. Ero toteutui suhteellisen pitkän prosessin jälkeen 31. tammikuuta 2020 klo 23.00 UTC (1. helmikuuta klo 1.00 Suomen aikaa). Brexitillä on poliittisten muutosten lisäksi myös vaikutuksia Britannian talouteen.

Brexitillä on myös suoria vaikutuksia Euroopan unionin 7-vuotiseen talousarvioon, sillä Britannia on ollut merkittävä nettomaksaja ja Britannia on kyennyt hillitsemään Euroopan union rahoitustarpeita[2]. Todennäköistä siksi onkin, että Euroopan unionille aiheutuu rahoitusvaje ja rahoitustarpeet tulevat kasvamaan, kun Britannia ei ole enää hillitsemässä. Brexitin myötä EU:n 7-vuotisesta talousarviosta poistuva rahoitus on yhteensä 75 miljardia euroa seitsemän vuoden ajalta[3]. Helmikuussa 2020 EU:n 7-vuotisen talousarvion neuvottelut olivatkin vaikeat[4].

Brexitiin liittyi neuvottelut kauppasopimuksesta Euroopan unionin kanssa. Neuvottelut viivästyivät ja syksyllä 2020 neuvottelujen arvioitiin yleisesti kariutuvan, minkä seurauksena olisi niin kutsuttu kova eli sopimukseton Brexit. Britanniassa on uskottu, että heidän neuvotteluasemansa kauppaneuvotteluissa olisi vahva, sillä Britannia tuo enemmän tavaraa Euroopan unionista kuin vie sinne[5], mikä Britannian arvion mukaan tarkoittaa että Euroopan unionin jäsenmaille on tärkeämpää varmistaa pääsy Britannian markkinalle kuin Britannialla on varmistaa pääsy Euroopan unionin jäsenmaiden markkinoille. Euroopan unionin osuus Britannian viennistä on ollut vain 43 prosenttia (2019)[5]. Brexitin kannattajat ovat usein maininneet tukeutuvansa kaupankäyntiin Kanadan, Uuden-Seelannin ja Australian kanssa[6].

Britannia onnistui solmimaan vapaakauppasopimukset Etelä-Korean[7][8] ja Japanin[9] kanssa ennen EU-siirtymäajan päättymistä.

Historia

Tausta

Britannian pääministeri David Cameron lupasi tammikuussa 2013, että hän tulisi järjestämään kansanäänestyksen Britannian EU-jäsenyydestä puoluetovereidensa painostuksen alla ja torpatakseen nousevan Ukipin kannatuksen.[10] Cameron uskoi myös, että hän pystyisi eroamisella uhkaamalla neuvottelemaan Britannialle paremman aseman Euroopan unionissa. Voitettuaan parlamenttivaalit 2015 Cameron toteutti lupauksensa ja sopi kansanäänestyksen järjestämisestä. Samalla hän neuvotteli Britannialle tiettyjä erityisoikeuksia, joiden toivottiin pitävän maan edelleen EU:n jäsenenä.[11]

Alun perin kansanäänestys oli tarkoitus järjestää 2017, mutta konservatiivien yllättäen voitettua parlamenttivaalit, Cameron päätti aikaistaa äänestystä.[10]

Kansanäänestys

Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestys

Keskustelu Britannian mahdollisesta eroamisesta Euroopan unionista huipentui 23. kesäkuuta 2016, kun Britanniassa järjestettiin asiasta neuvoa-antava kansanäänestys. Siinä 51,89 prosenttia annetuista äänistä oli jäsenyydestä luopumisen ja 48,11 prosenttia unionissa pysymisen kannalla.[12]

Kansanäänestyksen jälkeen

29. maaliskuuta 2017 Britannian hallitus aktivoi EU:n perussopimuksen 50. artiklan ja täten aloitti eroprosessin. Britannian oli määrä erota EU:sta 29. maaliskuuta 2019 kello 23.00 UTC, jolloin erosopimuksen neuvottelun määräajan oli tarkoitus päättyä.[13] 22. maaliskuuta 2019 sovittiin määräajan pidentämisestä päivämäärään 12. huhtikuuta 2019, jos Britannia ei ratifioi erosopimusta, tai päivämäärään 22. toukokuuta 2019, jos Britannia ratifioi erosopimuksen.[14] 10. huhtikuuta 2019 Theresa May päätyi pyytämään uutta lykkäystä eroon, jolloin EU-maiden johtajat päättivät siirtää määräaikaa. Uusi takaraja oli 31. lokakuuta 2019[15], mutta tämäkään takaraja ei pitänyt, vaan EU antoi erolle jälleen lisäaikaa tammikuun loppuun vuoteen 2020. Sitä ennen 12. joulukuuta Britanniassa järjestettiin parlamenttivaalit.[16][17] Parlamenttivaaleissa konservatiivit saivat eniten ääniä ja Boris Johnson nousi pääministeriksi[18]. Vaalitulos vahvisti Brexitin toteutuvan[19].

Eroprosessi käynnistyy

Maaliskuussa 2017 Britannian parlamentti hyväksyi lain, joka valtuutti maan hallituksen aloittamaan toimet eron toteuttamiseksi. Kuningatar Elisabet II allekirjoitti lain 16. maaliskuuta 2017.[20] Eroneuvottelut käynnistyivät virallisesti 29. maaliskuuta 2017, kun pääministeri Theresa Mayn johtama hallitus aktivoi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklan 50, mistä lähetetyn ilmoituksen vastaanotti Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk.[21] Tämä Lissabonin sopimuksessa 2009 hyväksytty artikla tekee mahdolliseksi eroamisen unionista, mikäli tämä ei ole ristiriidassa jäsenvaltion omien perustuslakien kanssa.[12][22] Neuvottelujen odotetaan kestävän noin kaksi vuotta.[23][24]

Britannian pääneuvottelija oli David Davis 9. heinäkuuta 2018 asti, jolloin hän erosi tehtävästä. Euroopan unionin pääneuvottelija on Michel Barnier.[25][26]

Britannian parlamentti hylkäsi neuvotellun sopimuksen 15. tammikuuta 2019 äänestyksessä luvuin 432–202.[27] Britannian pääministeri Theresa May ilmoitti 29. tammikuuta 2019, että britit aikovat hakea EU:lta joitakin muutoksia jo neuvottelemaansa brexit-sopimukseen.[28]

Erosopimuksesta järjestettiin toinen äänestys 12. maaliskuuta 2019, jolloin se hylättiin jälleen äänin 391–242.[29] Tämän jälkeen sopimuksesta järjestettiin vielä kolmas äänestys 29. maaliskuuta, joka sekin kaatui äänin 344–286.[30]

28. elokuuta 2019 pääministeri Boris Johnson ilmoitti siirtävänsä Britannian parlamentin uuden istuntokauden aloituspäivän lokakuun 14. päivään, joka oli lähellä sovittua takarajaa, johon mennessä Britannian oli määrä erota EU:sta.[31] Yhdistyneen kuningaskunnan korkein oikeus totesi Johnsonin määräyksen laittomaksi ja mitättömäksi, joten parlamentin istuntotauko päättyi jo syyskuussa.[32] Jos korkein oikeus ei olisi puuttunut Johnsonin menettelyyn, parlamentin työskentelyyn olisi voinut tulla pisin tauko sitten vuoden 1930 lukuun ottamatta vaalivuosia, jolloin tauon aikana on järjestetty parlamenttivaalit.[33] Kansanedustajille olisi jäänyt vain noin kaksi viikkoa aikaa käsitellä eroon liittyviä asioita ennen brexitin toteutumista. Financial Times -lehti piti Johnsonin päätöstä demokratian loukkauksena[34], ja työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn sanoi sen olevan skandaali, joka uhkaa demokratiaa.[35]

17. lokakuuta 2019 EU ja Iso-Britannia tekivät sopimuksen brexitin toteuttamisesta. Sopimuksessa Pohjois-Irlannille annetaan tiettyjä oikeuksia EU:n sisämarkkinoilla, mutta se kuuluu silti Britannian tullialueeseen.[36] Parlamentin alahuone ei äänestänyt erosopimuksesta tuoreeltaan vaan hyväksyi Johnsonin erottaman konservatiiviedustaja Oliver Letwinin esityksen, jonka mukaan sopimuksen edellyttämät lakimuutokset tulee hyväksyä ennen varsinaisen sopimuksen käsittelyä.[37] 22. lokakuuta parlamentti päätti ottaa brexit-lakipaketin käsittelyyn, mutta sitä ei käsitellä Johnsonin esittämässä nopeassa aikataulussa.[38] Lokakuun lopulla EU antoi uuden takarajan, johon mennessä brexitin pitäisi tapahtua: 31. tammikuuta 2020. Sitä ennen joulukuussa käydään parlamenttivaalit.[16][17]

Kalastuskiistaan tyssänneiden monivaiheisten neuvottelujen päätyttyä tuli julki, että Bruggen kaupunki oli vuonna 1666 saanut kalastusveneelleen kuningas Kaarle II:n myöntämän ikuisen oikeuden kalastaa Englannin vesillä kiitoksena turvapaikasta Englannin sisällissodan aikana. Lupausta ei ole peruttu.[39]

Syitä

Syitä kansanäänestyksen tulokseen on arvioitu narsismin, oikeistolaisuuden ja maahanmuuttajien tuoman uhan kautta ja löydetty korrelaatiota eri ryhmienkin kesken.[40] British Social Attitudes (BSA) -kyselytutkimuksen, johon vastasi lähes 3 000 kansalaista, mukaan kansa äänesti Brexitin puolesta, koska kansalaiset pelkäsivät maahanmuuttoa. Brexitin taustalla oli siis laaja maahanmuuttovastainen tunne. Kansa oli huomannut, että maahan oli tullut miljoonia maahanmuuttajia Euroopan unionin vapaan liikkuvuuden turvin. Tulijoiden määrä aiheutti laajaa huolestuneisuutta.[41]

Lord Ashcroft Pollsin 2016 tuottaman kyselytutkimuksen mukaan Britannian eron puolesta äänestäneiden tärkein äänestyskäyttäytymiseen vaikuttanut syy oli periaate Britannian itsemääräämisoikeudesta, eli se, että Britanniaa koskevat päätökset tulee tehdä Britannian itse.[42] Tunne siitä, että Euroopan unionin toimielimet, etenkin Euroopan komissio, vievät päätöksentekoprosessin yhä kauemmas kansalaisista on arvioitu vaikuttaneen merkittävänä motivaattorina eron puolesta äänestäneiden keskuudessa.[43]

Britannian työväenpuolueen Jeremy Corbynin mukaan Euroopan unioni on liian uusliberalistinen, ja hänen mukaansa Euroopan unionin epäonnistuneet uusliberalistiset poliittiset toimet vaikuttivat Brexitin ilmenemiseen.[44] Corbyn on puhunut ihmisten vapaasta liikkuvuudesta.[45]

Seurauksia

PricewaterhouseCoopersin raportti arvioi, että brexitin seurauksena maasta voi lähteä jopa 100 000 rahoitusalan työpaikkaa.[46]

Brexitin seurauksena Euroopan unionin väestö pieneni 13 prosentilla.[47]

Brexitin jälkeen Britannialla on itsenäinen maahanmuuttopolitiikka, josta on äänestetty tammikuussa 2019.[48] Jo vuonna 2016 on puhuttu vaatimuksesta, että maahanmuuttajan täytyy puhua hyvää englantia.[49] Corbyn on sanonut, että Brexitin jälkeen Britannialla on hallittu maahanmuutto, joka on reilu.[45]

Irlannin on arvioitu hyötyvän Britannian EU-erosta: Britanniassa aikaisemmin sijainneet yritykset uudelleensijoittuvat Irlantiin. Näihin kuuluu rahoituspalvelualan yrityksiä.[50] Dublinin satamaa laajennetaan Brexitiä silmällä pitäen.[51] David McWilliamsin mukaan Irlanti näyttää naapurimaahansa verrattuna ihmisten silmissä vakaalta ja siten houkuttelevalta maalta.[52]

Ranskalaisten kalansaaliista lähes 30 prosenttia on tullut Britannian kalastusalueilta. Brexitin myötä ranskalaisten kalastajien elinkeino on vaarassa.[53]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Oxford Living Dictionaries (Brexit) Oxford University Press. Viitattu 14.2.2019. (englanniksi)
  2. ↑ https://www.bbc.com/news/business-51560940
  3. ↑ https://www.euronews.com/2020/02/19/eu-budget-a-north-south-divide
  4. ↑ https://www.reuters.com/article/us-eu-budget-idUSKBN20F13X
  5. ↑ a b https://commonslibrary.parliament.uk/research-briefings/cbp-7851/
  6. ↑ https://www.theguardian.com/commentisfree/2020/sep/09/canzuk-brexiters-imperial-canada-australia-new-zealand-uk-empire
  7. ↑ https://www.bbc.com/news/business-48577667
  8. ↑ https://www.bbc.com/news/business-49430207
  9. ↑ https://www.bbc.com/news/business-54654814
  10. ↑ a b O'Reilly, Luke: Brexit timeline: From 2013 referendum promise to 2020 exit Evening Standard. 1.2.2020. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Everything to Know About Britain’s E.U. Referendum Time.com. 22.2.2016. Viitattu 28.5.2016. (englanniksi)
  12. ↑ a b Brexit-tietopaketti Eduskunta. Viitattu 2.4.2017.
  13. ↑ UK government's preparations for a 'no deal' scenario gov.uk. 24.8.2018. Viitattu 10.10.2018. (englanniksi)
  14. ↑ Allegretti, Aubrey: Brexit delayed: UK gets two new deadlines after midnight crisis talks Sky News. 22.3.2019. Viitattu 29.3.2018. (englanniksi)
  15. ↑ Ulkoministeriö: Tietoa Brexitistä – Eurooppatiedotus Eurooppatiedotus. 11.4.2019. Viitattu 20.7.2019. (suomeksi)
  16. ↑ a b Britanniaan ennenaikaiset vaalit joulukuun 12. päivä yle.fi. 30.10.2019. Viitattu 7.11.2019.
  17. ↑ a b Britannian EU-ero siirtyy Selkosanomat. 6.11.2019. Viitattu 7.11.2019.
  18. ↑ https://www.bbc.com/news/election-2019-50765773
  19. ↑ https://www.nytimes.com/2019/12/12/world/europe/uk-election-boris-johnson.html
  20. ↑ Kuningatar Elisabet allekirjoitti brexit-lain: Britannian eroneuvottelut alkavat pian Aamulehti. 16.3.2017. Viitattu 2.4.2017.
  21. ↑ Sandford, Alasdair: Brexit Timeline 2016–2020: key events in the UK’s path from referendum to EU exit EuroNews. 30.1.2020. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Lissabonin sopimus Eurooppatiedotus.fi. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 2.4.2017.
  23. ↑ Brexit: Article 50 has been triggered - what now? BBC News. 29.3.2017. Viitattu 2.4.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Britannia antoi erokirjeen EU:lle Talouselämä. 29.3.2017. Viitattu 2.4.2017.
  25. ↑ Annamari Sipilä: David Davis pääsi brexitin valokeilaan. Helsingin Sanomat, 17.7.2017, s. A 22.
  26. ↑ Petri Raivio: Analyysi: Brexit-ministerin ero uhkaa suistaa Britannian EU-eron raiteiltaan Yle Uutiset. 9.7.2018. Viitattu 9.7.2018.
  27. ↑ Ei sopimukselle! Britannian parlamentti hylkäsi neuvottelutuloksen EU:n kanssa ja syöksi brexitin täyteen kaaokseen - Corbyn yrittää kaataa hallituksen www.iltalehti.fi. Viitattu 15.1.2019.
  28. ↑ May aikoo yrittää saada muutoksia brexit-sopimukseen Ilta-Sanomat. 29.1.2019. Viitattu 29.1.2019.
  29. ↑ Taas rökäletappio pääministeri Maylle – brittiparlamentti äänesti brexit-sopimuksen suurinumeroisesti kumoon Yle. 12.3.2019. Viitattu 30.3.2019.
  30. ↑ Britannian parlamentti hylkäsi EU-erosopimuksen kolmannen kerran Yle. 29.3.2019. Viitattu 30.3.2019.
  31. ↑ Yli miljoona brittiä allekirjoitti vetoomuksen Johnsonin viimeisintä brexit-päätöstä vastaan Yle. 29.8.2019. Viitattu 29.8.2019.
  32. ↑ Britannian korkein oikeus: Boris Johnson rikkoi lakia määrätessään parlamentin tauolle – pääministeri ei aio erota tehtävästään yle.fi. 24.9.2019. Viitattu 24.9.2019.
  33. ↑ Lengths of Prorogation since 1900 (Vertailu koskee istuntokausien välisiä taukoja eikä siinä ole mukana esimerkiksi kesälomia) researchbriefings.parliament.uk. 24.9.2019. Viitattu 24.9.2019. (englanniksi)
  34. ↑ Boris Johnson’s suspension of parliament is an affront to democracy Financial Times. 28.8.2019. Viitattu 29.8.2019. (englanniksi)
  35. ↑ Oppo­si­ti­o­joh­taja hallituksen suun­ni­tel­masta: Uhka Britannian demokratialle Suomenmaa. 28.9.2019. Viitattu 29.8.2019.
  36. ↑ EU ja Britannia saivat aikaan brexit-sopimuksen Maaseudun Tulevaisuus. 17.10.2019. Viitattu 23.10.2019.
  37. ↑ Johnsonin brexit-missio vaikeutui Turun Sanomat. 21.10.2019. Viitattu 23.10.2019.
  38. ↑ Parlamentin alahuone hyväksyi Johnsonin ehdottaman brexit-lain, mutta kumosi esityksen lain tiukasta aikataulusta Kainuun Sanomat. 22.10.2019. Viitattu 23.10.2019.
  39. ↑ Mika Horelli, Belgialaiset löivät brexit-pöytään yllätyskortin, Suomen Kuvalehti 27.10.2020, viitattu 27.10.2020
  40. ↑ The Relationship between the Brexit Vote and Individual Predictors of Prejudice: Collective Narcissism, Right Wing Authoritarianism, Social Dominance Orientation frontiersin.org. 27.11.2017. doi:10.3389/fpsyg.2017.02023. Viitattu 28.11.2017. (englanniksi)
  41. ↑ Britain voted to leave the EU to stop immigration, definitive study finds independent.co.uk. 28 June 2017.
  42. ↑ How the United Kingdom voted on Thursday... and why – Lord Ashcroft Polls lordashcroftpolls.com. Viitattu 23 July 2016.
  43. ↑ "Brexit, the tides and Canute: the fracturing politics of the British state" en (31 May 2018). Journal of European Public Policy 26 (5): 772–789. doi:10.1080/13501763.2018.1478876. ISSN 1350-1763. 
  44. ↑ Jeremy Corbyn: EU's 'failed neoliberal policies' paved way for Brexit vote heraldscotland.com.
  45. ↑ a b Free movement of people will end after Brexit, says Corbyn independent.co.uk. 15 May 2017.
  46. ↑ Toby Clarence-Smith, The Impact of Brexit on the Financial Services Sector, Toptal (englanniksi)
  47. ↑ Subscribe to read ft.com.
  48. ↑ UK parliament votes in favour of post-Brexit immigration bill euronews.com. 28 January 2019.
  49. ↑ Speak English, Brexit campaigners tell would-be migrants edition.cnn.com.
  50. ↑ Subscribe to read ft.com.
  51. ↑ How would a hard Brexit affect Ireland? bbc.com. 15 October 2018.
  52. ↑ Subscriber Only: David McWilliams: Brexit is terrible for Ireland? I don’t buy that irishtimes.com.
  53. ↑ https://www.rfi.fr/en/france/20201118-troubled-waters-ahead-as-french-fishermen-brace-for-no-deal-brexit-barnier-macron-johnson

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brexit.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Brexit&oldid=20019246”