Suomen aika

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomessa on normaaliaikana käytössä Itä-Euroopan aika, joka on kaksi tuntia edellä koordinoitua yleisaikaa UTC[1] Koordinoitua yleisaikaa ylläpitää kansainvälinen paino- ja mittatoimisto, ja se säädetään tarvittaessa karkaussekunteja lisäämällä vastaamaan Greenwichin pituuspiirin eli nollameridiaanin keskiaurinkoaikaa. Täten Suomen normaaliaika vastaa paikallista keskiaurinkoaikaa 30. itäisellä pituuspiirillä. Mainittu pituuspiiri kulkee Suomen itäisimpien osien kautta muun muassa Lieksan ja Uukuniemen kautta, joten suurimmassa osassa Suomea paikallinen keskiaurinkoaika on virallista aikaa jäljessä.

Vuosittain maaliskuun viimeisestä sunnuntaista lokakuun viimeiseen sunnuntaihin on Suomessa nykyisin käytössä kesäaika, joka on tunnin edellä normaaliaikaa. Kesäaikaan siirryttäessä kelloa siirretään klo 3:sta tunnin eteenpäin ja sen päättyessä klo 4:stä tunnin taaksepäin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä 1800-luvulla Suomessa ei ollut yhtenäistä valtakunnallista kelloaikaa, vaan kullakin paikkakunnilla noudatettiin paikallista keskiaurinkoaikaa. Rautatieliikenne teki kuitenkin välttämättömäksi yhtenäistää aikajärjestelmää. Suomen ensimmäisellä, Helsingin-Hämeenlinnan radalla noudatettiin alusta lähtien Helsingin paikallisaikaa, mutta kun vuonna 1870 rakennettiin rata Riihimäeltä Pietariin, päätettiin, että rautatieaikatauluissa noudatettiin Kaipiaisten länsipuolella Helsingin ja itäpuolella Pietarin paikallisaikaa. Niillä oli eroa noin 20 minuuttia. Vuonna 1888 keisari keisari Aleksanteri III kuitenkin määräsi valtiopäivien esityksestä, että kaikilla Suomen rautateillä oli noudatettava Helsingin paikallisaikaa. Tämän jälkeen Helsingin aika tuli yleiseen käyttöön koko maassa muissakin yhteyksissä kuin rautateillä.

Useimmissa maissa otettiin 1800-luvun lopulla käyttöön vyöhykeajat, jotka ovat tasantunteja edellä tai jäljessä Greenwichin ajasta. Suomessa näin tehtiin vasta vuonna 1921, jolloin säädetyn asetuksen mukaan Itä-Euroopan aika tuli voimaan 1. toukokuuta. Se oli 20 minuuttia 10,9 sekuntia edellä Suomessa siihen saakka noudatettua Helsingin paikallisaikaa.

Kesäaika oli Suomessa ensimmäisen kerran voimassa huhtikuusta syyskuuhun vuonna 1942. Tämän jälkeen se tuli uudelleen käyttöön vasta vuonna 1981. Aluksi se oli voimassa maaliskuun viimeisestä sunnuntaista syyskuun viimeiseen sunnuntaihin, ja siitä päätettiin vain yhdeksi tai muutamaksi vuodeksi kerrallaan. Vuodesta 1995 lähtien kesäaika on ollut käytössä lokakuun lopulle saakka. Vuodesta 2002 lähtien kesäajasta on ollut voimassa nykyinen, pysyväksi säädetty asetus, joka perustuu asiaa koskevaan EU:n direktiiviin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]