Kaipiaisten rautatieasema

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaipiainen
Kaipiainen.jpg
Perustiedot
Lyhenne Kpa
Rataosa Kouvola–Joensuu
Sijainti 60°53′59.8″N, 027°07′04.5″E
Osoite Kauppatie, 46400 Kaipiainen
Kunta Kouvola (vuoteen 1974 Sippola, vuosina 1975–2008 Anjalankoski)
Etäisyydet Kouvola 22,9 km
Luumäki 36,1 km
Avattu 11.9.1870
Lakkautettu
 • henkilöliikenne  22.5.1977
Liikenne
Operaattori(t) VR-Yhtymä
Asemarakennus
Materiaali puu

Kaipiaisten rautatieasema (lyh. Kpa) on rautatieliikennepaikka Kouvolan Kaipiaisissa Karjalan radan varrella. Asema avattiin syyskuussa 1870 Pietarin radan yhteydessä.

Asemarakennus rakennettiin alun perin II luokan asemaksi, ja se sijaitsee saariasemana pääraiteiden välissä. Kaipiaista suunniteltiin Savon radan risteysasemaksi 1880-luvulla, mutta lopulta rata linjattiin Kouvolan kautta. Kaipiaisten asema menetti merkitystään, ja se alennettiin III luokan asemaksi vuonna 1884. 1920-luvun alussa Kaipiaisten asemarakenusta pienennettiin, ja ylijäämätarpeista rakennettiin uusi asemarakennus Utin liikennepaikalle, jonka aikaisempi rakennus oli palanut.[1]

Kaipiaisissa on ollut myös asemaravintola sekä veturivarikko, joka lakkautettiin vuonna 1910. Veturitalli purettiin osittain 1920-luvulla, mutta osa siitä on vielä jäljellä.[1] Vuonna 1995 puretussa vaunuhallissa säilytettiin vuodesta 1914 alkaen nykyisin Rautatiemuseon kokoelmissa olevaa, Valtionrautateiden valmistamaa kolmivaunuista keisarin junaa.[2] Asema-alueella sijaitsee myös tiilinen vesitorni, pesutupa ja useita vanhoja asuinrakennuksia.

Kaipiaisista rakennettiin Tirvan Pajukoskelle johtava Tirvan kapearaiteinen rautatie, joka oli käytössä vuodesta 1904 alkaen. Rata purettiin todennäköisesti 1950-luvulla.[1]

Kaipiaisten asema toimi lähialueiden puutavaran lastauspaikkana 1960-luvun alkuun saakka. Henkilöliikenne Kaipiaisissa lopetettiin 22. toukokuuta 1977. Nykyisin liikennepaikka on tavaraliikenteen käytössä.

Kaipiaisten rautatieasema kuuluu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin sekä vuonna 1993 julkistetussa inventoinnissa että inventoinnin päivitetyssä versiossa vuodelta 2010.

Kaipiainen kelloaikarajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen rautateiden rakentamista Suomessa ei ollut yhtenäistä valtakunnallista kelloaikaa, vaan kullakin paikkakunnilla noudatettiin paikallista keskiaurinkoaikaa. Rautatieliikenne teki kuitenkin välttämättömäksi yhtenäistää aikajärjestelmää. Suomen ensimmäisellä, Helsingin-Hämeenlinnan radalla noudatettiin alusta lähtien Helsingin paikallisaikaa, mutta kun vuonna 1870 rakennettiin rata Riihimäeltä Pietariin, päätettiin, että rautatieaikatauluissa noudatettiin Kaipiaisten länsipuolella Helsingin ja itäpuolella Pietarin paikallisaikaa. Niillä oli eroa noin 20 minuuttia. Vuonna 1888 keisari keisari Aleksanteri III kuitenkin määräsi valtiopäivien esityksestä, että kaikilla Suomen rautateillä oli noudatettava Helsingin aikaa. Tämä päätös pysyi voimassa, kunnes Suomessa vuonna 1921 otettiin käyttöön Itä-Euroopan aika, joka on noin 20 minuuttia edellä Helsingin paikallisaikaa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Iltanen, Jussi: ”20. Pietarin rata ja oikorata”, Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 258-259. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  2. Kokoelmat: Keisarin juna Suomen Rautatiemuseo. Viitattu 21.12.2009 [vanhentunut linkki].
  3. Heikki Oja, Helsingin yliopiston almanakkatoimisto: Aikakirja (verkkoversio), s. 83, 86-87[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]