Ero sivun ”Proteiini” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
| Rivi 20: | Rivi 20: | ||
Ihmisen elimistö ei kykene varastoimaan proteiineja hyvin, vaan se voi hyödyntää kerrallaan vain 20–40 grammaa proteiinia, ja ylimäärä hapetetaan energiaksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/seitseman-kysymysta-proteiineista-asiantuntijat-vastaavat/1339057 | Nimeke =Seitsemän kysymystä proteiineista – asiantuntijat vastaavat | Tekijä =Juha Hulmi | Ajankohta =10.6.2013 | Julkaisija =Savon Sanomat | Viitattu = 12.5.2014 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk01080 | Nimeke =Voimaharjoittelu ja ruokavalio | Tekijä =Jan Sundell | Ajankohta =20.9.2012 | Julkaisija =Terveyskirjasto, Lääkärilehti Duodecim | Viitattu = 12.5.2014 }}</ref> |
Ihmisen elimistö ei kykene varastoimaan proteiineja hyvin, vaan se voi hyödyntää kerrallaan vain 20–40 grammaa proteiinia, ja ylimäärä hapetetaan energiaksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/seitseman-kysymysta-proteiineista-asiantuntijat-vastaavat/1339057 | Nimeke =Seitsemän kysymystä proteiineista – asiantuntijat vastaavat | Tekijä =Juha Hulmi | Ajankohta =10.6.2013 | Julkaisija =Savon Sanomat | Viitattu = 12.5.2014 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk01080 | Nimeke =Voimaharjoittelu ja ruokavalio | Tekijä =Jan Sundell | Ajankohta =20.9.2012 | Julkaisija =Terveyskirjasto, Lääkärilehti Duodecim | Viitattu = 12.5.2014 }}</ref> |
||
Paljon proteiineja sisältävät muun muassa [[juusto]], [[kala]], [[palkokasvi|palkokasvit]], [[liha]], [[kana]], [[kananmuna|kananmunat]] ja [[pähkinä]]t<ref>Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. http://www.fineli.fi/foodlist.php?lang=fi</ref>. Myös [[maito]] ja [[Maitotuote|maitotuotteet]] ovat tärkeitä proteiininlähteitä. Usein ihmiset saavat kuitenkin valtaosan proteiinista erilaisista viljatuotteista, kuten [[leipä|leivästä]] ja [[pasta]]sta. Kaikki kasvikset sisältävät proteiinia, mutta tuoreissa hedelmissä proteiinien osuus on melko alhainen. Proteiinien ravitsemuksellinen laatu määritellään niiden sisältämien aminohappojen mukaan. Lähes kaikki eläin- ja kasviproteiinit sisältävät ihmiselle välttämättömiä aminohappoja, mutta hyvin vaihtelevina pitoisuuksina. Eläinkunnan proteiineissa ja kasviksista muun muassa [[Soijapapu|soijapavuissa]] sekä [[Kvinoa|kvinoassa]] katsotaan olevan siinä määrin välttämättömiä aminohappoja, että ne lasketaan kokonaisiksi proteiinin lähteiksi. [[Veganismi|Vegaaniruokavaliossa]] tarvittavat aminohapot saadaan helposti syömällä päivän aikana erilaisia |
Paljon proteiineja sisältävät muun muassa [[juusto]], [[kala]], [[palkokasvi|palkokasvit]], [[liha]], [[kana]], [[kananmuna|kananmunat]] ja [[pähkinä]]t<ref>Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. http://www.fineli.fi/foodlist.php?lang=fi</ref>. Myös [[maito]] ja [[Maitotuote|maitotuotteet]] ovat tärkeitä proteiininlähteitä. Usein ihmiset saavat kuitenkin valtaosan proteiinista erilaisista viljatuotteista, kuten [[leipä|leivästä]] ja [[pasta]]sta. Kaikki kasvikset sisältävät proteiinia, mutta tuoreissa hedelmissä proteiinien osuus on melko alhainen. Proteiinien ravitsemuksellinen laatu määritellään niiden sisältämien aminohappojen mukaan. Lähes kaikki eläin- ja kasviproteiinit sisältävät ihmiselle välttämättömiä aminohappoja, mutta hyvin vaihtelevina pitoisuuksina. Eläinkunnan proteiineissa ja kasviksista muun muassa [[Soijapapu|soijapavuissa]] sekä [[Kvinoa|kvinoassa]] katsotaan olevan siinä määrin välttämättömiä aminohappoja, että ne lasketaan kokonaisiksi proteiinin lähteiksi. [[Veganismi|Vegaaniruokavaliossa]] tarvittavat aminohapot saadaan helposti syömällä päivän aikana erilaisia viljoja, juureksia, palkokasveja ja kasviksia.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00015|nimeke=Proteiinit ja aminohapot|tekijä=Kustannus Oy Duodecim|julkaisu=Duodecim - Terveyskirjasto|viitattu=2017-11-10|ietf-kielikoodi=fi}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/urheilijan-ruokavalio|nimeke=Urheilijan ruokavalio|julkaisu=Vegaaniliitto|ajankohta=2013-05-21|viitattu=2017-11-10|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> |
||
Joidenkin elintarvikkeiden proteiinipitoisuuksia: |
Joidenkin elintarvikkeiden proteiinipitoisuuksia: |
||
Versio 20. marraskuuta 2018 kello 19.42
Proteiini eli valkuaisaine on aminohappoketjusta koostuva orgaaninen yhdiste tai usein monen toisiinsa liittyneen aminohappoketjun muodostama kompleksi. Proteiinit kuuluvat perusravintoaineisiin rasvojen ja hiilihydraattien kanssa. Lähes kaikilla tunnetuilla eliöillä proteiineja muodostavat samat 20 aminohappoa. Aminohapot ovat sitoutuneet toisiinsa peptidisidoksin. Aminohappoketjuja kutsutaan myös polypeptideiksi. Muutaman aminohapon ketju on oligopeptidi. Aminohappoketjujen katsotaan aina alkavan siitä päästä, jossa on vapaa aminoryhmä (nk. N-pää tai N-terminus) ja loppuvan päähän, jossa on vapaa karboksyyliryhmä (nk. C-pää tai C-terminus). Proteiinit löysi hollantilainen kemisti Gerardus Johannes Mulder (1802–1880) vuonna 1835lähde?.
Entsyymit ovat proteiineja, jotka katalysoivat kemiallisia reaktioita.
Proteiinien tehtäviä
Proteiinit ovat kaikkien solujen rakennusaineita. Niitä on useimpien solujen kuivamassasta yli 50 %.[1] Rakennusaineina olemisen lisäksi proteiinit suorittavat lähes kaikki solun toiminnot ja ovat siten välttämättömiä elintoiminnoille.[2] Proteiineja tarvitaan elimistössä sen typen, nesteen, hapon, emäksen sekä kaliumin ja natriumin tasapainon ylläpitämiseen. Proteiinit mahdollistavat solujen liikkumisen, yhteenliittämisen, signaalivälityksen ja immuunipuolustuksen. Ne myös säätelevät geenejä eli toimivat transkriptiotekijöinä. Jotkin proteiinit toimivat entsyymeinä.
Solukalvoissa sijaitsevat proteiinit toimivat kanavina ja pumppuina, joiden avulla kontrolloidaan pienten molekyylien kulkua solusta ulos ja sisään soluun, sekä reseptoreina, jotka välittävät viestejä solun ulkopuolelta solun sisälle. Proteiinit voivat olla ikään kuin molekulaarisia koneita: Solunsisäiset moottoriproteiinit, esimerkiksi kinesiini, huolehtivat molekyylien kuljetuksesta sytoplasmassa ja topoisomeraasit kykenevät muuttamaan DNA:n rakennetta. Proteiinit voivat erikoistua moniin vaihteleviin tehtäviin: Vasta-aineiksi mahdollistamaan elimistölle vieraiden kappaleiden ja solujen, esimerkiksi bakteerien ja virusten, tuhoamisen, toksiineiksi, hormoneiksi, kuten insuliini ja glukagoni, jäätymisenestoproteiineiksi, soluväliaineen elastisiksi säikeiksi tai luminesenssin lähteiksi. Proteiineja muodostuu elimistössä DNA:n koodaamina aminohapoista translaatiossa.[2]
Proteiinit ravinnossa
Proteiinit ovat myös tärkeitä ravintoaineita, joita ihmisen täytyy saada ruokavaliosta solujen rakennusaineiksi, lihasmassan ylläpitämiseksi sekä proteiinin aiheuttamien puutostilasairauksien välttämiseksi. Ihmisille on selvitetty proteiinin saantisuositus, mikä kertoo sen kuinka paljon ihmisen tulisi saada proteiinia ravinnosta vuorokaudessa. Ylitsemenevä osa ei imeydy ja se tulee ulosteen mukana pois kehosta. Ulosteeksi päätymätön ylimääräinen proteiini muuttuu kehossa sokeriksi, joka varastoituu rasvana ihmiseen.[3]
Länsimaissa käytetään yleisesti paljon lihaa ja uloste voi sisältää monta kymmentä prosenttia imeytymätöntä proteiinia. Proteiinin puutostiloja ei käytännössä esiinny ihmisillä, jotka saavat ravinnostaan tarpeeksi kaloreita.[4][5]
Ihmisen elimistö ei kykene varastoimaan proteiineja hyvin, vaan se voi hyödyntää kerrallaan vain 20–40 grammaa proteiinia, ja ylimäärä hapetetaan energiaksi.[6][7]
Paljon proteiineja sisältävät muun muassa juusto, kala, palkokasvit, liha, kana, kananmunat ja pähkinät[8]. Myös maito ja maitotuotteet ovat tärkeitä proteiininlähteitä. Usein ihmiset saavat kuitenkin valtaosan proteiinista erilaisista viljatuotteista, kuten leivästä ja pastasta. Kaikki kasvikset sisältävät proteiinia, mutta tuoreissa hedelmissä proteiinien osuus on melko alhainen. Proteiinien ravitsemuksellinen laatu määritellään niiden sisältämien aminohappojen mukaan. Lähes kaikki eläin- ja kasviproteiinit sisältävät ihmiselle välttämättömiä aminohappoja, mutta hyvin vaihtelevina pitoisuuksina. Eläinkunnan proteiineissa ja kasviksista muun muassa soijapavuissa sekä kvinoassa katsotaan olevan siinä määrin välttämättömiä aminohappoja, että ne lasketaan kokonaisiksi proteiinin lähteiksi. Vegaaniruokavaliossa tarvittavat aminohapot saadaan helposti syömällä päivän aikana erilaisia viljoja, juureksia, palkokasveja ja kasviksia.[9][10]
Joidenkin elintarvikkeiden proteiinipitoisuuksia:
| Elintarvike | Proteiinia g / 100 g |
|---|---|
| Soijarouhe sellaisenaan, vaalea tai tumma | 49,2 [11] |
| Soijapapu, kuivattu | 35,9 [12] |
| Broileri, koipi-reisi, nahaton, uunissa paistettu | 27,8 [13] |
| Siankinkku rasvoineen | 26,5 [14] |
| Juusto, tuotekeskiarvo | 25,0 [15] |
| Hamppu, kokonainen siemen | 24,8 [16] |
| Manteli | 24,1 [17] |
| Kala keskiarvo, paistettu | 20,5 [18] |
| Soijarouhe, keitetty | 18,8 [19] |
| Sika-nautajauheliha | 17,6 [20] |
| Broilerileikkele, kokoliha | 17,5 [21] |
| Kananmuna, kuoreton | 12,5 [22] |
| Ruisleipä, ruispalat, vaasan | 9,2 [23] |
| Soijapihvi, paistettu | 7,8 [24] |
| Härkäpapu, keitetty | 7,6 [25] |
| Herne | 5,1 [26] |
| Kevytmaito, rasvaa 1,5 % | 3,0 [27] |
| Peruna, kuorittu, keitetty, suolaton | 1,9 [28] |
Tarve ja saanti
Proteiinien tarve vaihtelee yksilöllisesti, esimerkiksi iän ja liikuntatottumusten mukaan. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan proteiinin osuus energiansaannista tulisi olla noin 10–20 E%.[29] Työikäiseen väestöön kuuluvan keskimääräiset 1888 kilokaloria nauttivan henkilön pitäisi siten saada päivittäin 47–93 grammaa proteiinia.[30][31] Proteiinien osuus työikäisten suomalaisten energiansaannista on nykyisin 17 prosenttia. Naiset saavat ravinnosta proteiinia keskimäärin 67 grammaa päivässä ja miehet 89 grammaa. Vanhukset tarvitsevat keski-ikäisiä enemmän proteiineja eli 80–100 grammaa päivässä.[32] Suomalaiset saavat proteiinin suurimmaksi osaksi liharuoista, maitovalmisteista sekä vilja- ja leivontatuotteista.[33]
Puute
Proteiinien liian vähäisestä saannista voi olla vakavia seurauksia. Esimerkiksi kehitysmaissa yleinen kvašiorkor on pienillä lapsilla esiintyvä proteiinin puutteellisesta saannista aiheutuva vakava sairaus. Toinen tunnettu proteiininpuutostauti marasmi johtuu riittämättömästä energian ja proteiinin saannista. Oireina ovat lihasten heikkeneminen, kasvun pysähtyminen sekä kehon kyvyttömyys säilyttää lämpöä.
Japanilaisen tutkimuksen mukaan vanhoilla miehillä liian vähäinen eläinproteiinin saanti yhdistyy selvästi heikentyneeseen kykyyn toimia älyllisesti, sosiaalisesti ja arkipäivän askareissa, tutkimus ei kuitenkaan tee eroa kasviproteiinien ja eläinproteiinien välillä.[34]
Liikasaanti
Runsaalla proteiinien saannilla ei ole terveyttä edistäviä vaikutuksia, koska tarvetta suuremmat proteiinimäärät käytetään lähinnä energian tuotantoon. Liiallinen proteiinien syönti lisää janontunnetta ja virtsaneritystä, mikä saattaa rasittaa munuaisia, suolistoa ja aiheuttaa kehon kuivumista. Lisäksi runsas proteiinien saanti lisää jonkin verran kalsiumin eritystä virtsaan.[35]
Proteiinisynteesi
Proteiinisynteesi käynnistyy kun jokin geeni aktivoituu sen säätelyalueeseen kiinnittyneiden proteiinimolekyylien avulla. RNA-polymeraasientsyymi rakentaa lähetti-RNA:n tumassa transkriptiossa (RNA-synteesissä). Eli entsyymit aukaisevat DNA:n kaksoiskierteen ja nukleotidien vetysidokset katkeavat hetkellisesti. Geenin luenta alkaa, kun RNA-polymeraasientsyymi kiinnittyy geenin promoottoriosaan. RNA-polymeraasi etenee emäspariperiaatteen mukaisesti nukleotidi kerrallaan. Lähetti-RNA:n valmistuessa DNA sulkeutuu taas kaksoiskierteeksi. Näin valmistuu esiaste-RNA, jossa ovat mukana myöskin geenin intronialueet.
Silmukoinnissa esiaste-RNA:sta tehdään lähetti-RNA:ta. Intronialueet ”silmukoidaan” pois entsyymeillä ja valmis lähetti-RNA (yleensä 1000–1500 nukleotidia) lähetetään tumahuokosten kautta solulimaan.
Solulimassa lähetti-RNA kulkeutuu ribosomin pinnalle ja kulkeutuu sen pinnalla kunnes kohtaa aloituskolmikon, joka on AUG. Lähetin sisältämä ohje tulkitaan 3 emäksen joukkoina emäspariperiaatteen mukaisesti. DNA:ssa on neljä erilaista aminohappoa, joten emäskolmikkoja on mahdollista rakentua 64 erilaista. Aloituskolmikon jälkeen: järjestyksessä jokaista kolmikkoa vastaava siirtäjä-RNA (toisessa päässä vastinemäskolmikko ja toisessa sitä vastaava aminohappo) kiinnittyy kolmikkoon ja alkaa näin rakentamaan aminohappojen järjestystä. Oikea aminohappo kiinnittyy peptidisidoksella aminohappoketjuun. Lähetti-RNA liikkuu ribosomia pitkin kunnes saavuttaa lopetuskolmikon ja irtoaa ribosomista. Aminohappoketju eli polypeptidi on noin 100–1000 aminohappoa. Lopuksi entsyymit pilkkovat lähetti RNA:n nukleotideiksi ja aminohappoketju saa sen primaari- ,sekundaari- ,tertiaari- ja kvartaarirakenteensa.
Rakenne
- Pääartikkeli: proteiinin rakenne
Proteiinien rakennetta luokitellaan neljällä tasolla:[36]
- Primaarirakenne on aminohappojen järjestys polypeptidiketjussa. Aminohapot liittyvät toisiinsa peptidisidoksin.
- Sekundaarirakenteella viitataan muun muassa proteiinin muotoon vaikuttaviin rikkisiltoihin ja vetysidoksiin, joilla on vaikutusta atomien järjestykseen polypeptidiketjun selkärangassa. Tunnetuimmat sekundaarirakenteet ovat α-kierteet eli α-heliksit ja β-laskokset eli β-levyt (lamellit). α-heliksi on yleinen rakenne pallomaisilla eli globulaarisilla proteiineilla.
- Tertiaarirakenne tarkoittaa proteiinin avaruudellista rakennetta kokonaisuudessaan. Tertiaarirakenteen muodostumiselle tärkeitä ovat etenkin vetysidokset ja rikkisillat. Proteiinin denaturoituessa lämpötilan tai kemikaalin vaikutuksesta sen tertiaarirakenne hajoaa.
- Kvaternaarirakenne tarkoittaa usean aminohappoketjun ryhmittymää. Esimerkiksi hemoglobiini on neljän yhteenliittyneen proteiinin muodostama tetrameeri.
Edellä mainittujen rakenteiden lisäksi löyhempänä rakenteena voidaan pitää erilaisia proteiinien muodostamia toiminnallisia komplekseja, kuten DNA:n replikaatiosta vastaava kompleksi. Kompleksin osat ovat erillisiä proteiineja.
Proteiinit ovat niin pieniä, ettei niiden rakennetta voida tutkia tavallisella valomikroskoopilla. Proteiinien tai proteiinikompleksien karkea rakenne voidaan selvittää elektronikryomikroskopialla. Proteiinien atomitason rakenne saadaan selville röntgenkristallografialla tai ydinmagneettisella resonanssispektroskopialla (NMR-spektroskopia). Proteiinien röntgenkristallografista tutkimusta varten proteiini on kiteytettävä, mikä on usein työlästä ja vaikeaa. Kiteytetyn proteiinin muoto voi lisäksi olla erilainen kuin luonnollisessa tilassa. NMR-tekniikassa proteiinit ovat vapaita liikkumaan toisin kuin kiteessä, mutta sillä saadaan selville vain pienten proteiinien tai peptidien rakenne tarkasti. Rakennetta voidaan myös estimoida erilaisten ohjelmien avulla, kun aminohapposekvenssi tunnetaan.
Proteiinien kolmiulotteiset rakenteet tallennetaan Protein Data Bank -tietokantaan.
Proteiinien denaturaatio
Proteiinit menettävät rakenteensa eli denaturoituvat, jos ne joutuvat niille epäsuotuisiin oloihin, esimerkiksi kuumaan lämpötilaan tai hyvin happamiin tai emäksisiin olosuhteisiin. Myös alkoholit ja suuri suolapitoisuus voivat denaturoida proteiineja. Proteiinien denaturoituessa ne menettävät funktionsa ja toimintakykynsä. Denaturaatio voi olla pysyvää tai väliaikaista. Ihmisen proteiinit voivat denaturoitua, jos elimistön lämpötila nousee yli 42 asteeseen. Denaturaation vastareaktio on renaturaatio, jossa proteiinit saavat takaisin rakenteensa. Yli 42 asteen kuume aiheuttaa ihmiskehon proteiinien denaturoitumista, kuume harvoin kohoaa näin korkeaksi, mutta sellaisessa tapauksessa potilasta täytyy jäähdyttää esimerkiksi asettamalla hänet kylmävetiseen kylpyammeeseen. Aivojen proteiinien denaturoituminen vaikuttaa pysyvästi ihmisen aivotoimintaan.
Denaturaatiota käytetään hyväksi ruoan, muun muassa juustojen, lihan ja kananmunien, valmistuksessa.
Katso myös
Kirjallisuutta
- David Whitford: Proteins: Structure and Function (2005) ISBN 978-0471498940 - perusoppikirja proteiinien toiminnasta ja rakenteesta.
Lähteet
- ↑ Happonen, Holopainen, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen: Bios 2 - Solu ja perinnöllisyys, s. 51. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34308-1.
- ↑ a b Alberts B et al.: ”Chapter 3 Proteins”, Molecular Biology of The Cell 4th edition. New York: Garland Science, 2002. ISBN 0-8153-3218-1.
- ↑ Antti Aro: Proteiinin tarpeellisuus 15.10.2015. Terveyskirjasto Duodecim. Viitattu 1.11.2017.
- ↑ Are We Eating Too Much Protein? A Scientist Makes the Connection Between Protein and Cancer - One Green Planet www.onegreenplanet.org. Viitattu 17.10.2018. (englanniksi)
- ↑ The McDougall Newsletter www.drmcdougall.com. Viitattu 17.10.2018.
- ↑ Juha Hulmi: Seitsemän kysymystä proteiineista – asiantuntijat vastaavat 10.6.2013. Savon Sanomat. Viitattu 12.5.2014.
- ↑ Jan Sundell: Voimaharjoittelu ja ruokavalio 20.9.2012. Terveyskirjasto, Lääkärilehti Duodecim. Viitattu 12.5.2014.
- ↑ Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. http://www.fineli.fi/foodlist.php?lang=fi
- ↑ Kustannus Oy Duodecim: Proteiinit ja aminohapot Duodecim - Terveyskirjasto. Viitattu 10.11.2017.
- ↑ Urheilijan ruokavalio Vegaaniliitto. 21.5.2013. Viitattu 10.11.2017.
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 26.10.2016.
- ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 26.10.2016.
- ↑ Proteiini, kanaruoat Fineli. Viitattu 23.2.2013.
- ↑ Proteiini, pihvit kyljykset Fineli. Viitattu 23.2.2013.
- ↑ Proteiini, juusto Fineli. Viitattu 23.2.2013.
- ↑ Proteiini, hampunsiemen Fineli.
- ↑ Proteiini, naposteltavat Fineli.
- ↑ Proteiini, kala Fineli. Viitattu 23.2.2013.
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 26.10.2016.
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 26.10.2016.
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 26.10.2016.
- ↑ Proteiini, kananmuna Fineli. Viitattu 23.2.2013.
- ↑ Proteiini, ruisleipä Fineli. Viitattu 23.2.2013.
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 26.10.2016.
- ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 26.10.2016.
- ↑ Proteiini, kasvikset, tuoreet Fineli. Viitattu 23.2.2013.
- ↑ Proteiini, maito Fineli. Viitattu 23.2.2013.
- ↑ Proteiini, perunat Fineli. Viitattu 23.2.2013.
- ↑ Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Terveytta ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 16.5.2014.
- ↑ http://keho.net/artikkelit/naytaartikkeli/Suomalaisten-ruokavalio-tanaan-481
- ↑ http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Page.aspx?id=1048152
- ↑ Taina Luova: Vanhuuden voimaruokaa. Yhteishyvä 11.9.2009
- ↑ Paturi, M Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Viitattu 6.10.2008.
- ↑ Katri Kallionpää: Japanilaistutkimus: Liha pitää vanhat miehet hyvässä kunnossa 11.3.2014. Helsingin sanomat. Viitattu 12.3.2014.
- ↑ Antti Aro: Proteiinin tarpeellisuus 15.10.2015. Terveyskirjasto Duodecim. Viitattu 1.11.2017.
- ↑ Campbell M K et al.: Biochemistry, 2nd Edition. Part II: The three-dimensional structure of proteins. Saunders College Publishing, USA, 1991. ISBN 0-03-001872-2.