Flavonoidit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Flavonoidit ovat kasveissa esiintyviä yhdisteitä, jotka vaikuttavat elintarvikkeiden makuun, väriin, koostumukseen ja säilyvyyteen sekä toimivat antioksidantteina. Vuonna 2019 julkaistun väestötutkimuksen mukaan flavonoidit ehkäisevät syöpä- ja sydäntautikuolemia etenkin riskiryhmiin kuuluvilla ihmisillä. Lisäksi flavonoidien on todettu ehkäisevän tulehduksia ja parantavan verisuonten toimintaa. Yli 500 milligrammaa flavonoideja päivittäin saavilla oli pienin riski.[1]

Nykyään flavonoideja tunnetaan yli 4 000 erilaista. Niitä on muun muassa marjoissa, hedelmissä, vihanneksissa ja teessä.[2] Hedelmistä omenassa, kirsikassa, luumussa, aprikooseissa, viinirypäleissä ja sitrus-hedelmissä on runsaasti flavonoideja, marjoista viinimarjoissa, mustikoissa ja karpaloissa[3]. Flavonoidien päälähteet suomalaisessa ruokavaliossa ovat sipuli, marjat, tee ja omenat[4].

Flavonoidit ovat usein värillisiä,[5] ja fytokemikaaleihin kuuluvia fenoliyhdisteitä, jotka antavat kasveille, niiden kukille, hedelmille, siemenille ja myös puun kaarnalle niiden värin sekä suojelevat kasveja ultraviolettisäteilyn haitoilta. Ihminen saa flavonoideja keskimäärin 0,5–1,0 grammaa vuorokaudessa.[5]

Flavonoideihin kuuluvat antosyanidit aiheuttavat monien kasvien silmujen ja nuorten versojen sekä syyslehtien punaisen värin.[6]

Flavonoideille ei ole voitu osoittaa selvää tehtävää kasvien fysiologiassa, mutta on arveltu, että ne liittyvät viestintään eläinten kanssa: kukkien väri houkuttelee pölyttäjiä ja marjojen väri eläimiä, jotka levittävät kasvin siemeniä.[6]

Omenassa, kirsikassa, luumussa ja aprikooseissa on paljon flavonoideja.

Flavonoideja on usein kasvisten ja hedelmien kuoriosissa. Ryhmään kuuluu monia yhdisteitä joiden pitoisuuden selvittäminen on vaikeaa, joten suositukset parhaista flavonoidien lähteistä vaihtelevat.[2]

Flavonoidit luokitellaan usein kemiallisen rakenteensa mukaan seuraaviin alaryhmiin:

Flavonoidit tunnettiin 1930-luvun puolivälistä 1950-luvun alkuun nimellä P-vitamiini, mahdollisesti niiden verisuonten permiabiliteettiin aikaansaaman vaikutuksen johdosta. P-vitamiini nimitys on sittemmin jäänyt pois käytöstä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tiede todistaa: Omena voi oikeasti pitää lääkärin loitolla - kukaan ei tiedä, mihin vaikutus perustuu. 16.08.2019. https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/f77ef76d-7464-4c84-90c4-d65a22d55838
  2. a b Antti Aro: Flavonoidien lähde Terveyskirjasto. Duodecim. Viitattu 7.8.2013.
  3. Flavonoidien lähteet. 15.10.2015. Antti Aro. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00041
  4. Tutkijat löytäneet uutta tietoa syöpäsolujen hillitsemiseksi. 2.6.2009. https://yle.fi/uutiset/3-5259986
  5. a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 177. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  6. a b Flavonoid Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.