Ero sivun ”Olavi Honka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Honka-liiton synnnyn tarkennettu historia |
|||
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
== Honka-liitto == |
== Honka-liitto == |
||
[[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]], [[Kansallinen Kokoomus]] |
Kuusi puoluetta ([[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]], [[Kansallinen Kokoomus]], [[Suomen Kansanpuolue]], [[Suomen ruotsalainen kansanpuolue|RKP]], [[Suomen Pientalonpoikien Puolue]] ja [[Vapaamielisten Liitto]]) päättivät yhteisessä neuvonpidossaan 16.3.1961 muodostaa ns. Honka-liiton ja asettaa Olavi Hongan presidenttiehdokkaakseen [[Suomen presidentinvaali 1962|vuoden 1962 presidentinvaaliin]] istuvaa presidenttiä [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosta]] vastaan. |
||
<ref name="JuhaniSuomi">Suomi, Juhani: ''Lohen sukua - Urho Kekoonen'', s. 312. Otava 2010, Helsinki.</ref> Tämän jälkeen [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP:n]] puoluevaltuuskunta ja [[Kansallinen Kokoomus|Kokoomuksen]] puoluekokous vahvistivat valinnan. <ref name="JuhaniSuomi"/> |
|||
Suurelle yleisölle melko tuntematon ja poliittisesti kokematon Honka oli nimenomaan Pientalonpoikien Puolueen puheenjohtajan [[Veikko Vennamo]]n löytö hajanaisen rintaman yhteiseksi ehdokkaaksi.{{Lähde}}<ref>Virolainen, Johannes: ''Viimeinen vaalikausi'', s. 109. Helsinki: Otava, 1991.</ref> Ensimmäisenä Honkaa olivat pyytäneet ehdokkaakseen [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP:n]] edustajat 22.2.1961 puheenjohtaja [[Väinö Tanner]]in johdolla.<ref name="JuhaniSuomi"/> |
|||
| ⚫ | Hongalla ei ollut aikaisempaa poliittista kokemusta, mitä moni piti kuitenkin jopa hyvänä asiana. Hänen veljensä, entinen kansanedustaja [[Aarne Honka]], oli toiminut kokoomuksen puoluesihteerinä vuosina 1942–1946.<ref name="ABC"/><ref>{{Edustajamatrikkeli|nro=910506|edustaja=Aarne Honka|viitattu=2.9.2014}}</ref> |
||
| ⚫ | Honka luopui kuitenkin ehdokkuudesta ennen valitsijamiesten vaalia [[noottikriisi]]n yhteydessä.Hongalla ei ollut aikaisempaa poliittista kokemusta, mitä moni piti kuitenkin jopa hyvänä asiana. Hänen veljensä, entinen kansanedustaja [[Aarne Honka]], oli toiminut kokoomuksen puoluesihteerinä vuosina 1942–1946.<ref name="ABC"/><ref>{{Edustajamatrikkeli|nro=910506|edustaja=Aarne Honka|viitattu=2.9.2014}}</ref> |
||
Hongan luopuminen ehdokkuudestaan ei ilahduttanut Kekkosta, joka olisi halunnut käydä täysin normaalin vaalikamppailun.<ref>Jakobson, Max: ''Pelon ja toivon aika'', s. 332. Otava 2001, Helsinki.</ref> Kekkonen kirjoitti Hongalle vaalien jälkeen, ettei hänellä ollut missään vaiheessa ollut epäilyksiä tämän vilpittömyydestä ulkopolitiikan suhteen, mutta sanoi ymmärtävänsä Hongan ratkaisua, koska vaalikampanjan aloittajat olivat vetäneet Hongan ehdokkuuden ylle ”valitettavan varjostuksen”, jota ”ei voinut millään todistelulla torjua”.<ref>Kekkonen, Urho: ''Kirjeitä myllystäni 1'', s. 138. Otava 1976, Helsinki.</ref> |
Hongan luopuminen ehdokkuudestaan ei ilahduttanut Kekkosta, joka olisi halunnut käydä täysin normaalin vaalikamppailun.<ref>Jakobson, Max: ''Pelon ja toivon aika'', s. 332. Otava 2001, Helsinki.</ref> Kekkonen kirjoitti Hongalle vaalien jälkeen, ettei hänellä ollut missään vaiheessa ollut epäilyksiä tämän vilpittömyydestä ulkopolitiikan suhteen, mutta sanoi ymmärtävänsä Hongan ratkaisua, koska vaalikampanjan aloittajat olivat vetäneet Hongan ehdokkuuden ylle ”valitettavan varjostuksen”, jota ”ei voinut millään todistelulla torjua”.<ref>Kekkonen, Urho: ''Kirjeitä myllystäni 1'', s. 138. Otava 1976, Helsinki.</ref> |
||
Versio 8. toukokuuta 2017 kello 00.07
| Olavi Honka | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|Honka vuonna 1954]]Honka vuonna 1954 |
|
| Oikeuskansleri | |
|
1956–1961
|
|
| Edeltäjä | Carl Gustaf Möller |
| Seuraaja | Antti Hannikainen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. huhtikuuta 1894 Nurmes |
| Kuollut | 29. huhtikuuta 1988 (94 vuotta) Helsinki |
| Tiedot | |
| Koulutus |
oikeustutkinto (1915) varatuomari (1917) |
Olavi Uno Viktor Honka (vuoteen 1905 Bremer; 7. huhtikuuta 1894 Kuusisto – 29. huhtikuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen juristi. Honka oli oikeuskansleri vuosina 1956–1961.
Honka pääsi ylioppilaaksi vuonna 1911, suoritti oikeustutkinnon 1915 ja sai varatuomarin arvon 1917. Virkaura alkoi Turun hovioikeudessa, minkä ohella hän oli sivutoiminen asianajaja. Pula-aikana 1930–1934 hän toimi pelkästään asianajajana, mutta palasi hovioikeuteen ja yleni lopulta asessoriksi. Vuonna 1937 Hongasta tuli Korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos.[1]
Honka esiintyi syyttäjänä useissa poliittisissa oikeudenkäynneissä 1920- ja 1930-luvuilla. Hänet nimitettiin 1941 Päämajan sotilashallintokomentajan lainopilliseksi avustajaksi, ja vuosina 1942–1945 hän toimi palkkasäännöstelyn toiminnanjohtajana. Presidentti J. K. Paasikivi nimitti Hongan oikeuskansleriksi tammikuussa 1956; kyseessä oli yksi viimeisistä Paasikiven suorittamista virkanimityksistä.lähde?
Honka-liitto
Kuusi puoluetta (SDP, Kansallinen Kokoomus, Suomen Kansanpuolue, RKP, Suomen Pientalonpoikien Puolue ja Vapaamielisten Liitto) päättivät yhteisessä neuvonpidossaan 16.3.1961 muodostaa ns. Honka-liiton ja asettaa Olavi Hongan presidenttiehdokkaakseen vuoden 1962 presidentinvaaliin istuvaa presidenttiä Urho Kekkosta vastaan. [2] Tämän jälkeen SDP:n puoluevaltuuskunta ja Kokoomuksen puoluekokous vahvistivat valinnan. [2]
Suurelle yleisölle melko tuntematon ja poliittisesti kokematon Honka oli nimenomaan Pientalonpoikien Puolueen puheenjohtajan Veikko Vennamon löytö hajanaisen rintaman yhteiseksi ehdokkaaksi.lähde?[3] Ensimmäisenä Honkaa olivat pyytäneet ehdokkaakseen SDP:n edustajat 22.2.1961 puheenjohtaja Väinö Tannerin johdolla.[2]
Honka luopui kuitenkin ehdokkuudesta ennen valitsijamiesten vaalia noottikriisin yhteydessä.Hongalla ei ollut aikaisempaa poliittista kokemusta, mitä moni piti kuitenkin jopa hyvänä asiana. Hänen veljensä, entinen kansanedustaja Aarne Honka, oli toiminut kokoomuksen puoluesihteerinä vuosina 1942–1946.[1][4]
Hongan luopuminen ehdokkuudestaan ei ilahduttanut Kekkosta, joka olisi halunnut käydä täysin normaalin vaalikamppailun.[5] Kekkonen kirjoitti Hongalle vaalien jälkeen, ettei hänellä ollut missään vaiheessa ollut epäilyksiä tämän vilpittömyydestä ulkopolitiikan suhteen, mutta sanoi ymmärtävänsä Hongan ratkaisua, koska vaalikampanjan aloittajat olivat vetäneet Hongan ehdokkuuden ylle ”valitettavan varjostuksen”, jota ”ei voinut millään todistelulla torjua”.[6]
Muistelmissaan Olavi Honka on kuvannut myös Honka-liiton eräänlaisen jälkinäytöksen. Honka ilmoittautui vuonna 1962 avoimeksi tulleeseen oikeusministeriön lainvalmistelukunnan vanhemman jäsenen virkaan, mutta häntä ei valittu tähän tehtävään. Hongan käsityksen mukaan silloinen pääministeri Ahti Karjalainen esti hänen valitsemisensa.
Lähteet
Kirjallisuus
Viitteet
- ↑ a b Honka, Olavi Uuno Viktor Kokoomusbiografia. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 2.9.2014.
- ↑ a b c Suomi, Juhani: Lohen sukua - Urho Kekoonen, s. 312. Otava 2010, Helsinki.
- ↑ Virolainen, Johannes: Viimeinen vaalikausi, s. 109. Helsinki: Otava, 1991.
- ↑ Aarne Honka Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 2.9.2014.
- ↑ Jakobson, Max: Pelon ja toivon aika, s. 332. Otava 2001, Helsinki.
- ↑ Kekkonen, Urho: Kirjeitä myllystäni 1, s. 138. Otava 1976, Helsinki.
Aiheesta muualla
- Kautto, Timo: Honka, Olavi (1894–1988). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Edeltäjä: Carl Gustaf Möller |
Oikeuskansleri 1956–1961 |
Seuraaja: Antti Hannikainen |