Kesä

Kesäinen näkymä Puolassa.

Kesäinen järvimaisema Säkylässä kesäkuussa 2010.

Kesä eli suvi on vuodenaika kevään ja syksyn välissä. Kesä on vuodenajoista lämpimin, koska maapallo on silloin kallistunut niin, että aurinko säteilee maan pinnalle jyrkemmässä kulmassa kuin muina vuodenaikoina. Pohjoisella pallonpuoliskolla kesäkuukausiksi lasketaan tavallisesti kesä-. heinä- ja elokuu, eteläisellä pallonpuoliskolla joulu-, tammi- ja helmikuu.

Erityisesti länsimaissa kesäisin on tapana lomailla. Suomessa monet ihmiset matkustavat kesälomallaan ulkomaille, mutta viettävät paljon aikaa myös kesämökeillään maaseudulla, erityisesti juhannuksen paikkeilla.

Kesän määritelmä

Kesän pituus voidaan määritellä useilla eri tavoilla, joko kalenterin mukaan tai ilmaston tai sään perusteella. Vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan pohjoisen pallonpuoliskon kesä alkaa kesäpäivänseisauksesta 21. tai 22. kesäkuuta ja päättyy syyspäiväntasaukseen 22. tai 23. syyskuuta. Vastaavasti eteläisen pallonpuoliskon kesä alkaa 21. tai 22. joulukuuta ja päättyy 20. tai 21. maaliskuuta. Kuukausista kesään kuuluviksi lasketaan tavallisesti kesä-, heinä- ja elokuu. Terminen kesä katsotaan alkavaksi, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyväisluontoisesti +10 asteen yläpuolelle, ja päättyväksi, kun se vastaavasti laskee saman rajan alle. Terminen kesä kestää Etelä-Suomessa neljä kuukautta, Pohjois-Lapissa vain kaksi. Suomessa kesällä saatetaan myös tarkoittaa koulujen kesäloma-aikaa, joka alkaa kesäkuun alussa ja kestää nykyään 9–11 viikkoa vuodesta ja paikkakunnasta riippuen.

Kesän pituuden vaikutus alueen kasvillisuuteen

Kesän pituus vaikuttaa alueen kasvillisuuteen ja samalla myös eläimistöön merkittävästi. Pohjoisilla arktisilla alueilla, kuten Huippuvuorilla, kesää ei tule lainkaan, vaan siellä on joko pysyvä talvi tai lyhyt kevät vaihtuu suoraan syksyksi. Huippuvuorilla on niin kylmä ilmasto, etteivät edes kymmentä senttimetriä korkeammat varpukasvit kasva siellä hyvin. Antarktiksella on myös erittäin kylmä ilmasto. Vostokissa ei edes lämpimimpänä kuukautena — joulukuussa — nousta juurikaan 25 pakkasasteen yläpuolelle. Esperanza sijaitsee Pohjois-antarktiksella, Antarktisen niemimaan pohjoiskärjessä, mutta sinnekään ei varsinaista termistä kesää tule. Kuitenkin lämpimin siellä mitattu lämpötila on ollut noin 25 astetta (joulukuussa) , joka luokiteltaisiin jo hellelukemaksi ja selkeästi termisen kesän lämpötilaksi. Euraasian mantereella Jäämeren kasvillisuus on jo runsaampaa ja käsittää esimerkiksi korkeampia varpuja ja kituliaita puita. Tundralle ei tule termistä kesää, mutta sen eteläosissa saatetaan päästä keskikesällä tilapäisesti helteelle joinakin vuosina.

Pohjoinen metsänraja kulkee yleensä suunnilleen siellä, missä vuoden lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on +10 °C eli kesä kestää noin kuukauden. Tämän eteläpuolella kasvavat boreaaliset havumetsät seuduilla, jossa kesän pituus on 1–4,5 kuukautta. Kokonaan tällä vyöhykkeellä ovat muiden muassa Suomi, Viro ja osa Latviaa. Alueilla, joilla kesän pituus on 4,5–7 kuukautta, kasvaa viileäksi ajaksi lehtensä pudottavia lehtimetsiä, mutta kuivemmilla alueilla on aroa tai aavikkoa. Alueilla, joilla kesän pituus on yli puoli vuotta, ei välttämättä tule termistä talvea, vaan pitkä terminen syksy vaihtuu lopulta kevääksi. Subtrooppisilla alueilla kesän pituus on yli 7,5 kuukautta eikä termistä talvea ole lainkaan. Näillä alueilla kasvillisuus on joko ainavihantaa subtrooppista metsää tai ruohostoa tai aavikkoa, esimerkiksi Saharassa. Näillä alueilla kasvukauden pituuteen eniten vaikuttava ilmastotekijä ei ole lämpötila vaan sademäärä.

Suomen kesäinen luonto

Suomessa ilmastotieteellinen terminen kesä tarkoittaa vuodenaikaa, jolloin vuorokauden keskilämpötila on korkeampi kuin +10 °C. Pohjois-Lapissa kesän pituus on noin kaksi kuukautta, kesäkuun lopulta elokuun lopulle. Oulun seudulla kesän pituus on jo kolme kuukautta, kesäkuun alusta syyskuun alkuun. Etelärannikolla ja Lounais-Suomessa kesän pituus on neljä kuukautta, toukokuun lopulta syyskuun lopulle. Käytännössä kesäksi monissa yhteyksissä lasketaan kesä-, heinä- ja elokuu.

Kesällä yötön yö alkaa Utsjoella 18. toukokuuta, ja ensimmäinen päivä yöttömän yön jälkeen on 28. heinäkuuta.

Etelä-Suomessa terminen kesä alkaa toukokuun lopulla. Tällöin kevään viimeiset muuttolinnut saapuvat Suomeen ja tuomi ja mustikka kukkivat. Viimeisiä kevätmuuttajia ovat tervapääskyt. Kun Etelä-Suomessa on toukokuun lopulla jo kesä, Pohjois-Suomessa vasta lumet sulavat ja kevät tekee tuloaan. Toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa Etelä-Suomea värittää voikukan runsas kukinta. Seuraavaksi puutarhoissa alkaa syreenien ja omenapuiden kukinta ja lähempänä juhannusta lupiinien kukinta. Kuusen vuosikasvaimet kasvavat kesäkuun aikana; Etelä-Suomessa kasvu alkaa jo toukokuun puolivälin jälkeen ja hiipuu kesäkuun alussa. Luonnonkukista näyttävimpiä on heinäkuun aikana kukkiva maitohorsma. Myös monet kellot, kuten kissankellot kukkivat heinäkuussa. Alkukesällä linnuista laulavat muun muassa punakylkirastas, laulurastas ja satakieli, jotka aloittavat pääkonserttinsa vasta yöllä. Yölaulanta hiljenee heinäkuussa, kun pesintäpuuhat edistyvät. Yölaulajat suosivat lehtoalueita, ja siksi ne ovatkin ominaisempia Etelä-Suomelle kuin Keski- ja Pohjois-Suomelle. Kesän edetessä ilmatkin lämpenevät.

Helsingissä vuorokauden keskilämpötila on ylimmillään heinäkuun lopulla, jolloin se on noin 17 astetta. Utsjoella se on korkeimmillaankin vain 13 astetta, heinäkuun puolivälissä. Kun kesä on kuumimmillaan, sataa myös eniten. Ilmiö on lähes sama kuin trooppisissa sademetsissä: kun kasvillisuus haihduttaa vettä hellepäivänä, syntyy paikallisia sade- ja ukkoskuuropilviä. Ukonilmat ovatkin tavallisia heinä-elokuun vaihteessa, ja eniten niitä tulee Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa ukkoskausi kestää vain noin viikon verran heinäkuun lopulla, eivätkä ukonilmat ole siellä edes jokavuotisia. Etelä-Suomen ukkoskausi kestää noin puolitoista kuukautta, alkaen heinäkuun alusta ja päättyen elokuun puoliväliin. Heinä–elokuussa mustikat ja lakat tulevat kypsiksi ympäri Suomea. Etelä-Suomessa monet eteläiset lajit kuten tammet ja pähkinäpensaat saavat terhonsa ja pähkinänsä kypsiksi vasta syyskuussa, jolloin terminen kesä pikkuhiljaa myös alkaa Etelä-Suomessa päättyä. Suomessa kumpikin laji kasvaa vain Etelä-Suomen rannikkoalueella, joskin muutamia esiintymiä on myös sisämaassa varsinkin pähkinäpensaalla. Puutarhojen hedelmäpuut, kuten omenapuut, tuottavat satoaan vasta syyskuussa.

Suomen kesän sääoloista

Lämpimiä kesiä ovat Suomessa olleet muun muassa kesät 1973, 1975, 1988, 1994, 1997, 2001, 2002, 2003, 2006, 2010, 2011 ja 2013. Suomen lämpöennätys mitattiin 29. heinäkuuta vuonna 2010. Silloin Joensuun lentokentällä, Liperissä saavutettiin 37,2 astetta celsiusta. Toiseksi korkein lämpötila, 36,8 astetta, mitattiin samana päivänä Joensuun Linnunlahdella. Edellinen lämpöennätys oli 9. heinäkuulta vuodelta 1914, jolloin Turussa mitattiin 35,9 astetta. Sitä kesää seurannut kesä 2011 oli myös erittäin kuuma keskilämpötiloiltaan, sillä mm. Helsingin Kaisaniemessä kyseinen kesä oli keskilämpötilalta mittaushistorian lämpimin.

Viileitä kesiä taas ovat olleet muun muassa kesät 1981, 1987, 1990, 1993, 1996, 1998, 2004 , 2008 ja 2012.

Anomaalinen kesä 2006

Kesä 2006 oli lähes koko Suomessa ennätyksellisen kuiva, ja lähes jokainen päivä päättyi niin, että taivas oli pilvetön. Maan etelä- ja länsiosissa oli hellettä tihein välein kesäkuun toiselta viikolta asti. Päivälämpötila oli harvoin alle 20 °C. Osassa Suomea lämpötila nousi jopa yli 30 asteeseen. Yölämpötilatkin olivat melko korkeita. Kylmempiä jaksoja oli kesäkuun alussa, juhannuksena ja heinäkuun puolivälin jälkeen, nekin melko lyhyitä. Kesä muistutti erittäin paljon toista huippulämmintä kesää 1997 sekä kesiä 2010, 2011 ja 2013 .

Muita kuivia kesiä on ollut vuosina 1997, 1999, 2002 sekä 2013 .

Katso myös

• Helle
• Syksy
• Talvi
• Kevät