Laulurastas
| Laulurastas | |
|---|---|
,_Битцевский_лес.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Rastaat Turdidae |
| Suku: | Rastaat Turdus |
| Laji: | philomelos |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Turdus philomelos |
|
 |
|
| Katso myös | |
Laulurastas (Turdus philomelos) on varpuslintuihin kuuluva rastaslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laulurastas on selkäpuolelta harmaanruskea, rinta ja kyljet ovat mustapilkkuiset ja vatsa valkoinen. Kainalohöyhenet ovat kellahtavat (vrt. punakylkirastas). Jalat ovat pitkät, suuret silmät ovat tummat. Pituus on 20–22 cm, siipien kärkiväli 33–36 cm ja paino 60–70 g.
Ääni on kova tiksahdus ”tsik”. Varoittaa pesällä kiihkeällä säksätyksellä. Laulu on erittäin melodista ja monimuotoista. Koiras esittää sitä yleensä kuusen latvasta, ja tyyninä iltoina laulu kuuluu satojen metrien päähän. Kesä–heinäkuussa laji voi laulaa läpi yön.
Vanhin suomalainen rengastettu laulurastas on ollut 13 vuotta, 7 kuukautta ja 16 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen vähintään 17 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen yksilö.
Laulurastaan kuvaili tieteelle saksalainen Christian Ludwig Brehm.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laulurastasta tavataan lähes koko Euroopassa. Välimerenmaissa kanta on hajanainen. Esiintyy myös paikoin Lähi-idässä ja keskisellä Venäjällä Kiinan rajoille asti. Euroopan populaatio on kooltaan 40–71 miljoonaa yksilöä. Suomessa laji pesii koko maassa, Lapissa harvalukuisempana. Vuosina 2019–2024 Suomen pesimäkannaksi arvioitiin keskimäärin 1 000 000 paria. Lajia esiintyy myös luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle istutettuna vieraslajina Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.[1][3]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 880 000 | 1 300 000 | |
| 2013–2018 | 980 844 | 1 059 773 | 1 175 381 |
| 2019–2024 | 780 000 | 1 000 000 | 1 100 000 |
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Laulurastaan arvo on 34 euroa.[6]
Laulurastas muuttaa syys–lokakuussa Länsi- ja Etelä-Eurooppaan sekä Pohjois-Afrikkaan. Pääosa laulurastaistamme talvehtii Iberian niemimaalla. Keväällä se palaa huhti–toukokuussa, päämuuton sattuessa vapun tienoille. Se on yömuuttaja, ja hyvinä muuttoöinä voi taivaalta kuulla sen tiksahduksia satamäärin.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa kuusivaltaiset havu- ja sekametsät. Voi pesiä varttuneessa havupuutaimikossa, jos sen tuntumassa on muutamia korkeita havupuita laulupuiksi. Etelä-Euroopassa laji on tavallinen puistojen ja puutarhojen pesimälintu, ja paljon pelottomampi kuin suomalaiset lajitoverinsa. Muuttoaikoina hyvin runsas ulkosaariston luodoilla.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sukukypsä 9–12 kk:n iässä. Pesä tavallisesti matalalla nuoressa kuusessa tai katajassa, toisinaan korkeammalla, jopa 10 metrin korkeudella. Pesä on tehty ohuista risuista, sammalista ja jäkälästä, ja sen sisäpuoli on muurattu lahosta havupuusta ja linnun syljestä muodostuneella vahvalla massalla. Naaras munii tavallisesti 5 munaa toukokuun alkupuolella, joskus jo huhtikuun puolivälissä. Naaras hautoo noin 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä noin 2 viikon ikäisinä. Molemmat emot osallistuvat niiden ruokintaan. Tavallisesti laulurastaspari munii toisen pesyeen kesä–heinäkuussa.
Laulurastas hylkää munapesänsä erittäin herkästi.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laulurastas on kaikkiruokainen ja syö hyönteisiä, matoja, nilviäisiä, etanoita ja kotiloita sekä marjoja ja hedelmiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- von Haartman, L., Hildén, O., Linkola, P., Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 BirdLife International: Turdus philomelos IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Laulurastas – Turdus philomelos Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- 1 2 Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Turdus philomelos) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Turdus philomelos) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 20.11.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laulurastas Radio Suomen viikon luontoäänenä
- Pulliainen, Erkki & Marjakangas, Arto 1978: Kaksi laulurastaan Turdus philomelos poikkeuksellista munintaa. – Lintumies 1.1978 s. 21–22. LYL.
- Suomen lintu-opas WSOY 2005, Pertti Koskimies
- LuontoPortti: Laulurastas (Turdus philomelos)
- ITIS: Turdus philomelos (englanniksi)