Komealupiini
| Komealupiini | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Suku: | Lupiinit Lupinus |
| Alasuku: | Platycarpos |
| Laji: | polyphyllus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lupinus polyphyllus |
|
| Katso myös | |
Komealupiini (Lupinus polyphyllus), arkikielessä usein pelkkä lupiini, on hernekasveihin kuuluva monivuotinen kasvi, jonka luontainen levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Amerikassa Alaskasta Wyomingiin ja Kaliforniaan. Eurooppaan komealupiini tuotiin 1800-luvulla koriste- ja rehukasviksi. Ruotsissa on kirjattu komealupiinin esiintyminen villiintyneenä luonnossa ensi kerran jo vuonna 1870 Skånessa.[2] Komealupiini parantaa maaperän typpipitoisuutta sitomalla typpeä ilmasta juurinystyröidensä bakteerien avulla. Sitä voidaan käyttää keinona lisätä heikkojen hiekkaisten maiden viljavuutta, sekä torjumaan eroosiota.[3] Komealupiini on määritelty Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi[4]. Luettelossa Euroopan unionin kannalta haitallisista vieraslajeista komealupiinia ei kuitenkaan mainita.
Esiintyminen Pohjoismaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa komealupiinia esiintyy koristekasvina puutarhoissa ja sieltä karanneena etenkin tienpientareilla ja ratapenkereillä sekä tienvarsiniityillä. Karkulaisena komealupiini on vallannut paikoin suuria aloja maan eteläosissa. Oulun pohjoispuolella ei juuri esiinny tiheän lupiinikasvuston valtaamia suuria alueita, koska ankarampi talvi ja lyhyempi kasvukausi estävät tehokkaasti siemenistä lisääntymistä. Kesällä kasvaneet hentojuuriset taimet eivät yleensä selviä talvesta, mutta syvälle juurtuneet isommaksi varttuneet yksilöt talvehtivat hyvin myös maan pohjoisimmissa osissa. Ruotsissa komealupiini esiintyy vastaavasti luonnossa etelästä maan keskiosiin asti teiden varsilla.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kukan väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaiseen, sinipunaiseen ja siniseen. Kukinnon väri vaihtelee myös samassa yksilössä riippuen iästä. Kukkimisaika on kesäkuusta heinäkuuhun. Kukinnon rakenne on terttu, ja hedelmä on monisiemeninen palko. Palko on karvainen. Lehdet ovat monisormiset.
Komealupiini haitallisena vieraslajina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ympäristökeskus on voimakkaasti komealupiinin leviämisen estämisen kannalla, koska komealupiini on luonnossa esiintyviä alkuperäisiä lajeja syrjäyttävä haitallinen vieraslaji. Komealupiini lisää maaperän typpipitoisuutta sitomalla typpeä ilmasta juurinystyröidensä bakteerien avulla, kuten monet muutkin hernekasvit, esimerkiksi Suomessa alkuperäinen hiirenvirna. Maaperän koostumuksen muutos heikentää alkuperäisten, köyhässä maaperässä esiintyvien niittykasvien elinmahdollisuutta.
Lupiinit ravinto- ja maanparannuskasveina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Villi lupiini sisältää myrkyllisiä ja kitkeriä alkaloideja, mutta siitä on jalostettu vähäalkaloidisia makealupiiniksi kutsuttuja lajikkeita. Makealupiinin siemenet sisältävät runsaasti proteiinia ja sen juuret sitovat ilmakehän typpeä maaperään. Makealupiinia voidaan käyttää maaperän typpipitoisuuden nostamiseen. Sen vahva pylväsmäinen pääjuuri parantaa myös maaperän rakennetta fysikaalisesti. Siten lupiini sopii hyvin vuorottelukasviksi tavallisten viljojen välillä. Makealupiini ja keltalupiini (Lupinus luteus) ovat potentiaalisia rehukasveja myös alueilla, joilla soija ei kasva.[5] Ihmisetkin voivat syödä makealupiinin siemeniä, mutta maapähkinäallergiasta kärsivät saavat tavallisesti myös lupiinista allergisen reaktion.
Australia tuottaa 80 prosenttia maailman lupiinituotannosta. Siellä se on saanut jalansijaa huokeana valkuaislähteenä sikojen rehussa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Classification of lupins (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Onko komealupiini rikkakasvi vai viljelykasvi?
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Planchuelo, A.M.: Lupinus polyphyllus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Den virtuella floran: Blonsterlupin (Lupinus polyphyllus) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 5.11.2006. (ruotsiksi)
- ↑ http://lupin-fin.blogspot.com
- ↑ Komealupiini (Lupinus polyphyllus) Vieraslajit.fi. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 21.11.2015.
- ↑ a b Hansen, Christian Fink: "Lupiner til grise". Hyologisk nr 10, lokakuu 2010, s. 34–35 (tanskaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Komealupiini Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta - Suomen Lajitietokeskus: Komealupiini (Lupinus polyphyllus)
- Kasviatlas 2020: Komealupiinin (Lupinus polyphyllus) levinneisyys Suomessa
- Luontoportti: Komealupiini (Lupinus polyphyllus)
- Valokki – nettikasvio: Komealupiini (Lupinus polyphyllus)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Lupinus polyphyllus (englanniksi)
- ITIS: Lupinus polyphyllus (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Lupinus polyphyllus (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Lupinus polyphyllus (garden lupin) (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Lupinus polyphyllus (englanniksi)
- Uusi viljelyskasvi tulossa Suomeen, Suomen Kuvalehti, 17.09.1938, nro 37, s. 25, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
|