Ero sivun ”Esko Rekola” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
OITi (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
6 557 muokkausta
isä-Rekola linkitys
Rivi 30: Rivi 30:
'''Esko Johannes Rekola''' (s. [[10. kesäkuuta]] [[1919]] [[Tampere]]) on moninkertainen [[ministeri]] sekä [[rautatiehallitus|rautatiehallituksen]] pääjohtaja. Hän on koulutukseltaan [[Lakitiede|lainopin]] [[kandidaatti]] (1945) sekä lakitieteen [[lisensiaatti]] (1954) ja on saanut [[varatuomari]]n arvon 1947.
'''Esko Johannes Rekola''' (s. [[10. kesäkuuta]] [[1919]] [[Tampere]]) on moninkertainen [[ministeri]] sekä [[rautatiehallitus|rautatiehallituksen]] pääjohtaja. Hän on koulutukseltaan [[Lakitiede|lainopin]] [[kandidaatti]] (1945) sekä lakitieteen [[lisensiaatti]] (1954) ja on saanut [[varatuomari]]n arvon 1947.


Esko Rekola osallistui [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota]]an kenttätykistössä ja on sotilasarvoltaan reservin kapteeni. Lakimieheksi valmistuttuaan hän on työskennellyt [[asianajotoimisto]]ssa ja vuodet 1948–1954 [[Maalaiskuntien liitto|Maalaiskuntien liiton]] lakimiehenä, apulaistoiminnanjohtajana ja osastopäällikkönä. [[Yhteiskunnallinen korkeakoulu|Yhteiskunnallisen korkeakoulun]] kunnallislainsäädännön yliopettaja hän oli 1954–1956 ja edelleen [[Valtiovarainministeriö]]n vero-osaston päällikkö 1957–1959 ja tulo- ja menoarvio-osaston päällikkö 1959–1965. [[Valtioneuvosto]]n kanslian [[kansliapäällikkö]]nä hän oli 1965–1966 ja uudelleen 1977–1982. [[Rautatiehallitus|Rautatiehallituksen]] pääjohtajana hän oli 1966–1973 ja [[Liikenneministeriö]]n kansliapäällikkö 1973–1976.
Rekola osallistui [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota]]an kenttätykistössä ja on sotilasarvoltaan reservin kapteeni. Lakimieheksi valmistuttuaan hän on työskennellyt [[asianajotoimisto]]ssa ja vuodet 1948–1954 [[Maalaiskuntien liitto|Maalaiskuntien liiton]] lakimiehenä, apulaistoiminnanjohtajana ja osastopäällikkönä. [[Yhteiskunnallinen korkeakoulu|Yhteiskunnallisen korkeakoulun]] kunnallislainsäädännön yliopettaja hän oli 1954–1956 ja edelleen [[Valtiovarainministeriö]]n vero-osaston päällikkö 1957–1959 ja tulo- ja menoarvio-osaston päällikkö 1959–1965. [[Valtioneuvosto]]n kanslian [[kansliapäällikkö]]nä hän oli 1965–1966 ja uudelleen 1977–1982. [[Rautatiehallitus|Rautatiehallituksen]] pääjohtajana hän oli 1966–1973 ja [[Liikenneministeriö]]n kansliapäällikkö 1973–1976.


Rekola toimi viidessä eri hallituksessa ministerinä: [[Valtiovarainministeri]]nä (1963–1964 ja 1976–1977), II valtiovarainministerinä (1976 ja 1977–1979) ja [[Ulkomaankauppaministeri]]nä 1979–1982). Rekola joutui jättämään paikkansa Kalevi Sorsan III hallituksessa, koska [[Suomen Keskusta|Keskustapuolue]] vaati siihen liittyneelle [[Liberaalinen Kansanpuolue|Liberaaliselle Kansanpuolueelle]] ministerinsalkkua. Tasavallan presidentti [[Mauno Koivisto]] asetti Rekolan hallitustunnustelijaksi vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Hän ei kuitenkaan saanut puolueita tavoitteensa taakse, ja myöhemmin muodostettiin [[Harri Holkeri]]n hallitus. Rekola on itse arvioinut olleensa [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] presidenttikauden kolmanneksi pitkäaikaisin valtioneuvoston jäsen [[Ahti Karjalainen|Ahti Karjalaisen]] ja [[Johannes Virolainen|Johannes Virolaisen]] jälkeen.
Rekola toimi viidessä eri hallituksessa ministerinä: [[Valtiovarainministeri]]nä (1963–1964 ja 1976–1977), II valtiovarainministerinä (1976 ja 1977–1979) ja [[Ulkomaankauppaministeri]]nä 1979–1982). Rekola joutui jättämään paikkansa Kalevi Sorsan III hallituksessa, koska [[Suomen Keskusta|Keskustapuolue]] vaati siihen liittyneelle [[Liberaalinen Kansanpuolue|Liberaaliselle Kansanpuolueelle]] ministerinsalkkua. Tasavallan presidentti [[Mauno Koivisto]] asetti Rekolan hallitustunnustelijaksi vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Hän ei kuitenkaan saanut puolueita tavoitteensa taakse, ja myöhemmin muodostettiin [[Harri Holkeri]]n hallitus. Rekola on itse arvioinut olleensa [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] presidenttikauden kolmanneksi pitkäaikaisin valtioneuvoston jäsen [[Ahti Karjalainen|Ahti Karjalaisen]] ja [[Johannes Virolainen|Johannes Virolaisen]] jälkeen.
Rivi 36: Rivi 36:
Rekola toimi lukuisissa luottamustehtävissä: [[Suomen ylioppilaskuntien liitto|Suomen ylioppilaskuntien liiton]] hallituksessa 1945–1946, [[Helsingin yliopiston ylioppilaskunta|Helsingin ylioppilaskunnan]] hallituksessa 1947, [[Suomen kulttuurirahasto]]n hallintoneuvostossa 1959–1965, [[WSOY]]:n hallintoneuvostossa 1964–1970 ja puheenjohtajana 1972–1991. [[Tampereen yliopisto]]n valtuuskunnan puheenjohtajana hän oli 1971–1974. Hän on ollut myös Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien [[kansleri]] vuosina 1987–1996.
Rekola toimi lukuisissa luottamustehtävissä: [[Suomen ylioppilaskuntien liitto|Suomen ylioppilaskuntien liiton]] hallituksessa 1945–1946, [[Helsingin yliopiston ylioppilaskunta|Helsingin ylioppilaskunnan]] hallituksessa 1947, [[Suomen kulttuurirahasto]]n hallintoneuvostossa 1959–1965, [[WSOY]]:n hallintoneuvostossa 1964–1970 ja puheenjohtajana 1972–1991. [[Tampereen yliopisto]]n valtuuskunnan puheenjohtajana hän oli 1971–1974. Hän on ollut myös Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien [[kansleri]] vuosina 1987–1996.


Esko Rekola sai [[ministeri (arvonimi)|ministerin]] arvonimen vuonna 1983. Lisäksi hän on oikeustieteen ([[Helsingin yliopisto]] 1980) ja hallintotieteiden (Tampereen yliopisto 1985) [[kunniatohtori]]. Esko Rekola on julkaissut muistelmateoksen ''Viran puolesta'' vuonna 1998.
Rekola sai [[ministeri (arvonimi)|ministerin]] arvonimen vuonna 1983. Lisäksi hän on oikeustieteen ([[Helsingin yliopisto]] 1980) ja hallintotieteiden (Tampereen yliopisto 1985) [[kunniatohtori]]. Rekola on julkaissut muistelmateoksen ''Viran puolesta'' vuonna 1998.


Esko Rekolan toinen puoliso oli toimittaja [[Anna-Liisa Rekola]] (k. 2009).<ref>[http://www.hs.fi/muistot/Anna-Liisa+Rekola/a1364357956967]</ref> Rekolan isä on juristi ja professori [[Aarne Rekola]].<ref>[http://runeberg.org/kuka/1978/0796.html Kuka kukin on 1978] (Runeberg.org)</ref>
Esko Rekolan isä oli lakimies ja professori '''Tyyko Aarne Johannes Rekola''' ([[29. huhtikuuta]] [[1893]] [[Vesilahti]] – [[20. marraskuuta]] [[1965]] Helsinki). Aarne Rekola toimi aluksi asianajajana Tampereella ja vuosina 1938–1947 hallintoneuvoksena Korkeimmassa oikeudessa sekä Helsingin yliopistossa hallinto-oikeuden professorina vuosina 1947–1952 ja finanssioikeuden professorina vuosina 1952–1962.


== Julkaisut ==
== Julkaisut ==
Rivi 50: Rivi 50:
|Kommentti=[[1963]]−[[1964]]<br>[[1976]]−[[1977]]}}
|Kommentti=[[1963]]−[[1964]]<br>[[1976]]−[[1977]]}}


{{DEFAULTSORT:Rekola, Esko}}
{{AAKKOSTUS:Rekola, Esko}}
[[Luokka:Suomen ministerit]]
[[Luokka:Suomen ministerit]]
[[Luokka:Suomalaiset juristit]]
[[Luokka:Suomalaiset juristit]]
[[Luokka:Suomalaiset kansliapäälliköt]]
[[Luokka:Suomalaiset kansliapäälliköt]]
[[Luokka:valtionlaitosten johtajat]]
[[Luokka:Valtionlaitosten johtajat]]
[[Luokka:Suomalaiset ministerin arvonimen saaneet]]
[[Luokka:Suomalaiset ministerin arvonimen saaneet]]
[[Luokka:Vuonna 1919 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1919 syntyneet]]

Versio 27. huhtikuuta 2013 kello 22.16

Esko Rekola
Suomen valtiovarainministeri
Lehto
1963–1964
Miettunen III
1976–1977
Edeltäjä Mauno Jussila
Paul Paavela
Seuraaja Esa Kaitila
Paul Paavela
Henkilötiedot
Syntynyt10. kesäkuuta1919
Tampere
Tiedot
Puolue Liberaalinen Kansanpuolue

Esko Johannes Rekola (s. 10. kesäkuuta 1919 Tampere) on moninkertainen ministeri sekä rautatiehallituksen pääjohtaja. Hän on koulutukseltaan lainopin kandidaatti (1945) sekä lakitieteen lisensiaatti (1954) ja on saanut varatuomarin arvon 1947.

Rekola osallistui talvi- ja jatkosotaan kenttätykistössä ja on sotilasarvoltaan reservin kapteeni. Lakimieheksi valmistuttuaan hän on työskennellyt asianajotoimistossa ja vuodet 1948–1954 Maalaiskuntien liiton lakimiehenä, apulaistoiminnanjohtajana ja osastopäällikkönä. Yhteiskunnallisen korkeakoulun kunnallislainsäädännön yliopettaja hän oli 1954–1956 ja edelleen Valtiovarainministeriön vero-osaston päällikkö 1957–1959 ja tulo- ja menoarvio-osaston päällikkö 1959–1965. Valtioneuvoston kanslian kansliapäällikkönä hän oli 1965–1966 ja uudelleen 1977–1982. Rautatiehallituksen pääjohtajana hän oli 1966–1973 ja Liikenneministeriön kansliapäällikkö 1973–1976.

Rekola toimi viidessä eri hallituksessa ministerinä: Valtiovarainministerinä (1963–1964 ja 1976–1977), II valtiovarainministerinä (1976 ja 1977–1979) ja Ulkomaankauppaministerinä 1979–1982). Rekola joutui jättämään paikkansa Kalevi Sorsan III hallituksessa, koska Keskustapuolue vaati siihen liittyneelle Liberaaliselle Kansanpuolueelle ministerinsalkkua. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto asetti Rekolan hallitustunnustelijaksi vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Hän ei kuitenkaan saanut puolueita tavoitteensa taakse, ja myöhemmin muodostettiin Harri Holkerin hallitus. Rekola on itse arvioinut olleensa Urho Kekkosen presidenttikauden kolmanneksi pitkäaikaisin valtioneuvoston jäsen Ahti Karjalaisen ja Johannes Virolaisen jälkeen.

Rekola toimi lukuisissa luottamustehtävissä: Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa 1945–1946, Helsingin ylioppilaskunnan hallituksessa 1947, Suomen kulttuurirahaston hallintoneuvostossa 1959–1965, WSOY:n hallintoneuvostossa 1964–1970 ja puheenjohtajana 1972–1991. Tampereen yliopiston valtuuskunnan puheenjohtajana hän oli 1971–1974. Hän on ollut myös Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kansleri vuosina 1987–1996.

Rekola sai ministerin arvonimen vuonna 1983. Lisäksi hän on oikeustieteen (Helsingin yliopisto 1980) ja hallintotieteiden (Tampereen yliopisto 1985) kunniatohtori. Rekola on julkaissut muistelmateoksen Viran puolesta vuonna 1998.

Esko Rekolan toinen puoliso oli toimittaja Anna-Liisa Rekola (k. 2009).[1] Rekolan isä on juristi ja professori Aarne Rekola.[2]

Julkaisut

  • Kunnallisverotuksen pääpiirteet. Lakimiessarja B, numero 73. Porvoo: WSOY, 1955.
  • Viran puolesta. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22965-2.
Edeltäjä:
Mauno Jussila
Paul Paavela 		Suomen valtiovarainministeri
1963−1964
1976−1977 		Seuraaja:
Esa Kaitila
Paul Paavela
  1. ↑ [1]
  2. ↑ Kuka kukin on 1978 (Runeberg.org)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Esko_Rekola&oldid=13218972”