Sotalapset

Suomalaiset sotalapset Turussa.

Sotalasten muistoksi Haaparantaan pystytetty muistomerkki.

Sotalapsen nimilappu ja tuntolevy

Sotalapset (ruots. finländska krigsbarn) ovat lapsia, jotka lähetettiin Suomesta toista maailmansotaa pakoon muihin Pohjoismaihin, lähinnä Ruotsiin. Talvi- ja jatkosodan aikana 1939–1945 Suomesta siirrettiin Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan yhteensä lähes 80 000 lasta. Ruotsiin vietiin tai lähti noin 72 000 lasta, Tanskaan 4 200 ja Norjaan noin sata lasta ja äitiä. Noin 15 500 heistä jäi palaamatta Suomeen.

Toisinaan sanaa sotalapset käytetään myös kuvaamaan lapsia, jotka ovat syntyneet vierasmaalaisen sotilaan ja paikallisen naisen suhteesta.^lähde?

Tausta ja toteutus

Talvisodan aikana Ruotsissa levisi tunnuslause Finlands sak är vår! ("Suomen asia on meidän!"). Maa tarjosi heti turvapaikkaa Suomen lapsille. Suomi olisi halunnut auttamisen tapahtuvan ensisijaisesti Suomessa ja kieltäytyi aluksi. Ruotsalaiset hyväntekeväisyyttä harjoittavat naiset sopivat asiasta Carl Gustaf Emil Mannerheimin kanssa. Ruotsi oli jo aikaisemmin ottanut vastaan sotalapsia, mutta ei näin suurta määrää.

Ensimmäiset sotalapset matkustivat Turusta Tukholmaan 15. joulukuuta 1939 Arcturus-laivalla. Valtaosa lapsista kuljetettiin myöhemmin rautateitse pimennetyin ikkunoin varustetuilla junilla Tornion-Haaparannan raja-aseman kautta. Ensisijaisesti mukaan otettiin kaupunkilaislapsia – kaupungit olivat yleensä myös suurimman pommiuhan kohteita. Talvisodan päätyttyä lapsia palautettiin Suomeen, mutta jatkosodan aikana lapsia vietiin Ruotsiin uudelleen. Palautukset Ruotsista jatkuivat läpi koko 1940-luvun.

Järjestäytyminen ja muistamiset

Keskustelu sotalapsista käynnistyi Neuvostoliiton sortumisen jälkeen 1990-luvulla. Sotalapset järjestäytyivät ja perustivat ensimmäisen yhdistyksensä Suomessa vuonna 1991 ja Ruotsissa vuotta myöhemmin.

26. huhtikuuta 2005 paljastettiin Haaparannalla kuningas Kaarle XVI Kustaan ja presidentti Tarja Halosen läsnä ollessa sotalasten muistolle omistettu, helsinkiläisen arkkitehti Anna Jäämeri-Ruusuvuoren tekemä sotalapsipatsas.

Muistolaattoja ja -merkkejä

• Helsingin rautatieasema, Lastensiirrot Barnstransporterna 1939-1945 [1]
• Helsingin Malmin hautausmaa, Iittalan rautatieonnettomuuden uhrien muistokivi [2]
• Haaparanta
• Hämeenlinnan rautatieasema
• Kemin meripuiston sotalapsipatsas [3]
• Kotkan rautatieasema [4]
• Kööpenhaminan Churchill-puistossa [5]
• Porin rautatieasema [6]
• Lahden rautatieaseman pääsisäänkäynnin oikea ovenpieli, paljastettu 13. maaliskuuta 1997, Lahden seudun sotalapset ry [7]
• Tampereen rautatieasema
• Tukholman keskusta [8]
• Oulun rautatieaseman eteläpääty

Elokuvia

Sotalapset on Erja Dammertin ohjaama suomalainen dokumentti- ja opetuselokuva vuodelta 2003. Se voitti Parhaan dokumentin Jussin.

Äideistä parhain on Klaus Härön ohjaama elokuva vuodelta 2005, ja se pohjautuu Heikki Hietamiehen 1992 julkaistuun samannimiseen kirjaan. Elokuva oli Suomen ehdokas parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi, mutta se ei päässyt varsinaiselle ehdokaslistalle.

Kirjallisuus

• Kavén, Pertti: Sotalapset. Toiveet ja todellisuus. Minerva, 2011.

Lähteet

• Kavén, Pertti: Humanitaarisuuden varjossa : Poliittiset tekijät lastensiirroissa Ruotsiin sotiemme aikana ja niiden jälkeen, Oy Nord Print Ab, Helsinki, 2010, ISBN 978-952-92-8318-7

Aiheesta muualla

• Krigsbarn.se – suomenkieliset sivut
• Tietoa Lastensiirtokomitean asiakirjojen tutkimisesta
• Helsingin kaupunginkirjaston informatiivinen kirja- ja filmiluettelo sotalapsiaiheesta
• Silvo Hietanen: Kahden kodin lapsuus – suomalainen sotalapsi. Kansakunta sodassa osa 3. Kuilun yli, sivut 140–157. Helsinki 1992.