Ero sivun ”Sadan miekan mies” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 71: Rivi 71:


== Tuotanto ja palkinnot==
== Tuotanto ja palkinnot==
Elokuvan ulkokuvaukset tehtiin [[Parainen|Paraisilla]] [[Kuitia]]n keskiaikaisen kartanon ympäristössä ja Turussa [[Luostarinmäki|Luostarinmäellä]] ja linnan tienoilla. Elokuvassa kahdesti näkyvä kokokuva Turun linnasta on pienoismalli, sillä linnan ympäristö ei käynyt enää 1600-luvun kuvauksiin. Miekkailua näyttelijöille opetti suomalaisten olympiamiekkailijoiden ranskalaisvalmentaja [[Roger Blanc]].<ref name=muut>[http://www.elonet.fi/title/ek2mln/muut Muut tiedot, Elonet.fi], viitattu 14.12.2012</ref>
Elokuvan ulkokuvaukset tehtiin [[Parainen|Paraisilla]] [[Kuitia]]n keskiaikaisen kartanon ympäristössä ja Turussa [[Luostarinmäki|Luostarinmäellä]] ja linnan tienoilla. Elokuvassa kahdesti näkyvä kokokuva Turun linnasta on pienoismalli, sillä linnan ympäristö ei käynyt enää 1600-luvun kuvauksiin. Miekkailua näyttelijöille opetti suomalaisten olympiamiekkailijoiden ranskalaisvalmentaja [[Roger Blanc]],<ref name=muut>[http://www.elonet.fi/title/ek2mln/muut Muut tiedot, Elonet.fi], viitattu 14.12.2012</ref> joka opetti pari vuotta myös Teatterikoulussa.<ref>[https://www.teak.fi/general/Uploads_files/kumpulainen_netti.PDF Seppo Kumpulainen, Hikeä ja harmoniaa, opinnäyte 2011, TeaK], pdf</ref>


[[Roy]], Tapio Vilpponen, sai elokuvan lavastuksesta [[Jussi-palkinto|Jussi-palkinnon]]<ref name=muut/> tilaisuudessa, joka pidettiin 19. marraskuuta 1951 [[Aulanko|Hotelli Aulangossa]].
[[Roy]], Tapio Vilpponen, sai elokuvan lavastuksesta [[Jussi-palkinto|Jussi-palkinnon]]<ref name=muut/> tilaisuudessa, joka pidettiin 19. marraskuuta 1951 [[Aulanko|Hotelli Aulangossa]].

Versio 14. joulukuuta 2012 kello 08.36

Sadan miekan mies
Ohjaaja Ilmari Unho
Käsikirjoittaja Simo Penttilä
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä Tauno Pylkkänen
Kuvaaja Eino Heino
Leikkaaja Armas Laurinen
Lavastaja Roy
Pääosat Kalervo Nissilä
Marja Korhonen
Toini Vartiainen
Uljas Kandolin
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi
Ensi-ilta 31. elokuuta 1951
Kesto 78 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 17 501 812 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sadan miekan mies on Ilmari Unhon ohjaama suomalainen 1630-luvun Varsinais-Suomeen sijoittuva seikkailukomedia-elokuva vuodelta 1951. Mustavalkoelokuva kertoo tarinan sankarillisesta miekkamiehestä, jolla on kuninkaan antama tehtävä suoritettavanaan. Mestarimiekkailija-sankarin ja hänen parinsa tielle sattuu konnia ja kaunottaria. Lukuisista salajuonista selvittyään sankari saa valitsemansa kaunottaren omakseen. Televisiossa elokuva nähtiin ensimmäisen kerran 7. maaliskuuta 1964.

Näyttelijät

 Näyttelijä  Rooli  
 Kalervo Nissilä  kapt. Kaarnaoja eli Barkenhjelm  
 Marja Korhonen  Elisabeth Gyllenskiöld  
 Toini Vartiainen  Kristiina Gyllenskiöld  
 Uljas Kandolin  kersantti Hannu Eerikinpoika  
 Ture Junttu  Krister Kristerinpoika Gyllenskiöld  
 Aku Korhonen  vanginvartija  
 Oke Tuuri  Kymäläisen Taavetti  
 Jorma Nortimo  Isä Morano, Martens van Heeren  
 Heikki Savolainen  Komsi  
 Vilho Siivola  maisteri Matias Mollerus  
 Matti Aulos  krouvari Bachter  
 Maija Karhi  pikkupiika Liisa  
 Kauko Käyhkö  kersantti Susi  
 Arvo Lehesmaa  Jonne  
 Leo Riuttu  sotamies  
 Lauri Lahtinen  sotamies  
 Oiva Sala  Nikko  
 Ilmari Peitsalo  Henrikki  
 Veikko Linna  piiskuri Turun linnassa  

Juoni

Koskelan kartano

Vuosi on 1634, kaksi vuotta on kulunut siitä kun Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf kaatui Lützenin kentällä. Sadan miekan mies, "köyhä mies merien takaa", "Ota-henki-Olavi" eli Kaarnojan kapteeni ratsastaa toverinsa, Hannu Eerikinpojan kanssa kohti Koskelan aateliskartanoa. Siellä hän kohtaa Krister Kristerinpojan ja päätyy miekkailemaan tätä vastaan kauniin Elisabeth Gyllenskiöldin, Kristerin serkun, neitsytkammiossa. Elisabeth ei pidä serkustaan ja paljastaa Kaarnojan kapteenille serkkunsa salajuonen kapteenin pään menoksi. Kapteenilla on huipputärkeä kuninkaan kirje eräälle Ståhlhanskelle. Hän luovuttaa kirjeen Elisabethin haltuun ennen lähtöään Koskelasta.

Salajuonen mukaan kapteeni ja tämän toveri, Hannu Eerikinpoika on tarkoitus yllättää Lehikon autiotorpalla matkalla Turkuun. Kaksikko tietää varoa kyseistä torppaa, eivätkä he lopulta kohtaa siellä muita kuin hyväntahtoiset, vuolasta Karjalan murretta puhuvat palkkasoturit Komsin ja Taavetin, jotka ovat elokuvan koomisen hahmon ritareita.

Kolmen tuopin majatalo

Turussa Kaarnojan kapteeni ja Hannu majoittuvat Kolmen Tuopin Majataloon. Heidän läsnäolonsa kaupungissa herättää huomiota. Majatalon piika Liisa varoittaa miehiä Martens van Heerenin juoksupojasta, Molleruksesta. Miehet saavat Mollerukselta arvokkaita tietoja uhkaamalla häntä kidutuksella. Seuraava kohtaus sijoittuu Kurjen taloon, joka on van Heerenillä vuokralla. Krister Kristerinpoika juonittelee siellä van Heerenin kanssa seuranaan serkkunsa, vaalea kaunotar Kristiina Gyllenskiöld. van Herrenin motiivit paljastuvat: hän haluaa palauttaa Ruotsin valtakunnan Pyhän Kirkon eli Vatikaanin suojaan.

Sankaripari Kaarnojan kapteeni ja Hannu ovat tunkeutuneet Kurjen taloon yön pimeydessä. Kristiina on saanut tehtäväkseen viekoitella kapteenin, mutta hänen makuuhuoneeseensa tunkeutuukin Hannu, jota Kristiina luulee kapteeniksi. Hannu lumoutuu Kristiinan sääristä. Kaarnojan kapteeni puolestaan tunkeutuu tumman Elisabethin, Kristiinan serkun, makuuhuoneeseen. Elisabeth ja kapteeni tuntevat jo toisensa. Heidän välilleen kehittyy riita, joka päättyy kiihkeisiin suudelmiin. Krister ja van Heeren taasen vaativat saada tietää onko Kaarnojan kapteeni Elisabethin luona. Maatessaan sängyssä kapteenin vieressä Elisabeth valehtelee Kristerille, ettei kapteeni ole läsnä.

Turun linna

Ilman taistelua sankarit eivät kuitenkaan pääse poistumaan Kurjen talosta. He voittavat kamppailun miesylivoimaa vastaan ja hyvästelevät kaunottaret Elisabethin ja Kristiinan miekat tanassa ja ratsastavat kohti Turun linnaa. Krister Kristerinpoika on kuitenkin virittänyt ansan Turun linnaan, joten Kaarnojan kapteeni ja Hannu joutuvat tyrmään. van Heeren ja Krister kuulustelevat kapteenia kuninkaan kirjeestä. Kapteeni säilyttää itsevarmuutensa ja lopulta valtaa Turun linnan Komsin ja Taavetin avulla. Linnan karmivista maanalaisita vankiluolista sankareiden matka jatkuu jälleen Koskelan aateliskartanoon.

Hyvä voittaa pahan

Serkukset Elisabeth ja Kristiina palaavat Koskelaan ennen kapteeni Kaarnojaa. Koskelassa renki kertoo Ståhlhansken saapuneen paikalle. Se on kuitenkin valhe, jonka takaa paljastuu van Heeren. Kaunottaret ajautuvat miekkataisteluun van Heereniä vastaan. Kaarnojan kapteeni saapuu juuri silloin Koskelaan. Hän voittaa van Heerenin kamppailussa, tämän todellinen henkilöllisyys paljastuu kapteenille ja van Heeren luovutetaan Ståhlhanskelle, joka sillä välin on todella saapunut Koskelaan. Elisabeth antaa hallussaan olleen kirjeen Ståhlhanskelle ja van Heerenin peli on pelattu.

Loppunäytös näytellään Turun linnassa. Elisabeth ujostelee lähestyä Kaarnojan kapteenia, mutta pienen juonen avulla hänet houkutellaan Kaakon sarvelle. Linnan muurien päällä yön tummuudessa aateliskaunotar ja sankari, Sadan miekan mies, antautuvat loppusuudelmaan.

Tuotanto ja palkinnot

Elokuvan ulkokuvaukset tehtiin Paraisilla Kuitian keskiaikaisen kartanon ympäristössä ja Turussa Luostarinmäellä ja linnan tienoilla. Elokuvassa kahdesti näkyvä kokokuva Turun linnasta on pienoismalli, sillä linnan ympäristö ei käynyt enää 1600-luvun kuvauksiin. Miekkailua näyttelijöille opetti suomalaisten olympiamiekkailijoiden ranskalaisvalmentaja Roger Blanc,[1] joka opetti pari vuotta myös Teatterikoulussa.[2]

Roy, Tapio Vilpponen, sai elokuvan lavastuksesta Jussi-palkinnon[1] tilaisuudessa, joka pidettiin 19. marraskuuta 1951 Hotelli Aulangossa.

Arviot

Suomen kansallisfilmografia -teossarjan päätoimittaja Kari Uusitalo valitsi Sadan miekan miehen sadan merkittävän suomalaisen näytelmäelokuvan joukkoon MMM 1990 -kirjassa. Pääosan esittäjää, Kalervo Nissilää kutsuttiin elokuvan vuoksi Suomen Errol Flynniksi.

Aikalaisarvioijien yleinen mielipide oli, että kotimainen seikkailuelokuva puolustaa hyvin paikkaansa, joskin ohjauksen puutteisiin kiinnitettiin huomiota.[3]

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla