Errol Flynn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Errol Flynn
Errol Flynn1.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Errol Leslie Thomson Flynn
Syntynyt20. kesäkuuta 1909
Kuollut14. lokakuuta 1959 (50 vuotta)
Ammatti näyttelijä
Puoliso
  • Lili Damita (1935–1942)
  • Nora Eddington (1943–1949)
  • Patrice Wymore (1950–1959)
Lapset neljä lasta
Näyttelijä
Aktiivisena 1932–1959
Merkittävät roolit
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Errol Leslie Thomson Flynn (20. kesäkuuta 1909 Hobart, Tasmania, Australia14. lokakuuta 1959 Vancouver, Kanada) oli australialainen näyttelijä, joka tuli tunnetuksi romanttisista miekkailurooleistaan Hollywood-elokuvissa vuodesta 1935 alkaen.[1] Flynnin tunnetuimpia rooleja ovat elokuvan Robin Hoodin seikkailut (1938) nimiosa ja kaapparikapteeni Geoffrey Thorpe elokuvassa Merihaukka (1940).

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Errol Flynn syntyi 20. kesäkuuta 1909 Hobartissa Australiassa. Hänen isänsä, irlantilaissukuinen Theodore Thomson Flynn, työskenteli meribiologian luennoitsijana ja professorina Tasmanian yliopistossa.[1] Flynn kuvaili äitinsä Lily Mary ”Marella” Youngin sukua merenkävijöiksi, ja myös nuorelle Flynnille syttyi Tasmaniassa elinikäinen kiinnostus laivoihin ja merenkulkuun. Flynnin nuorena tunteneet ovat kertoneet Flynnin olleen jo lapsesta asti kapinallinen, minkä takia hän oli usein vaikeuksissa koulussa ja työpaikoillaan.[2]

Vuosina 1921–1924 Flynn kävi koulua Englannissa, missä hänen isänsä työnsä vuoksi usein asui. Palattuaan Tasmaniaan Flynn opiskeli Hobartin high schoolissa. Lukiovuosinaan Flynn oli menestyvä tennispelaaja. Hän oli myös ahkera lukija, kuten myöhemminkin elämässään. Keppostelunsa vuoksi Flynn erotettiin koulusta vuonna 1926. Hänen isänsä hankki hänelle koulupaikan Sydneystä mantereen puolelta. Siellä Flynn menestyi aluksi niin opinnoissaan kuin urheilussakin, kunnes hänet erotettiin koulusta joko seksistä pyykkärin tyttären kanssa tai rahavarkaudesta. Flynn jäi asumaan Sydneyyn ja sai töitä postivirkailijana. Vapaa-ajallaan hän pelasi tennistä ja juoksi naisten perässä. Flynn lopulta erotettiin, kun hän oli ostanut polkupyörän työnantajansa rahoilla.[3]

Flynn lähti Uuteen-Guineaan syksyllä 1927 kuultuaan sieltä löytyvän kultaa. Hän toimi aluksi kaksi kuukautta vartioupseerikokelaana, kunnes saatiin selville, ettei hänellä ollutkaan vaadittua lukiokoulutusta. Sen jälkeen Flynn työskenteli plantaasin valvojana ja vastasi muun muassa paikallisten palkkaamisesta plantaasille töihin lähes orjuutta vastaaviin oloihin. Työ oli vaarallista, ja Flynn väitti joutuneensa kerran ampumaankin erään paikallisen ja joutuneen syytteeseen murhasta, joskaan tästä ei ole löydetty todisteita.[4]

Vuoden 1929 lopulla Flynn avusti dokumenttielokuvan teossa ja työskenteli lyhyen aikaa mallina, jota kautta hän pääsi ensimmäistä kertaa näkyviin elokuvakankaalla. Vuonna 1930 Flynn osti ystäviensä kanssa purjeveneen ja teki puoli vuotta kestäneen huvitteluntäyteisen purjehdusretken Australian rannikolla.[5]

Flynn palasi vuonna 1931 Uuteen-Guineaan ja perusti sinne lainarahalla tupakkaplantaasin. Se ei kuitenkaan menestynyt, joten Flynn palasi Sydneyyn ja myi plantaasinsa myöhemmin pois. Hän näytteli syyskuussa 1932 In the Wake of the Bounty -nimisessä elokuvassa Bountyn kapinajohtaja Fletcher Christiania. Hän oli kuitenkin melko rahaton, joten hän varasti rikkaan naisystävänsä jalokivet ja pakeni Uuteen-Guineaan. Ei tiedetä, saiko hän koskaan rangaistusta jalokivivarkaudesta. Saarella hän ystävystyi itävaltalaisen Hermann Erberin kanssa, ja kaksikko lähti huhtikuussa 1933 laivalla kohti Englantia. Flynn saapui Northamptoniin loppukesällä 1933 ja alkoi etsiä näyttelijän töitä.[6]

Näyttelijänura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flynn esiintyi Northampton Repertory Players -teatteriryhmässä joulukuun 1933 ja toukokuun 1934 välillä yhteensä 22 näytelmässä ja keräsi suuren ihailijakunnan.[7]

Warner Bros. -elokuvayhtiön tuottaja Irving Asher otti Flynnin trillerin Murder at Monte Carlo miespääosaan. Asiaan oli vaikuttanut näyttelijätähti Douglas Fairbanks Jr:n antama suositus. Flynn matkusti alkuvuonna 1935 Yhdysvaltoihin Hollywoodiin ja ryhtyi Warnerin sopimusnäyttelijäksi.[8] Ennen saapumistaan Hollywoodiin Flynn oli kertonut lehdistölle osallistuneensa vuoden 1928 olympiakisoihin, joskus australialaisena uimarina, joskus englantilaisena nyrkkeilijänä.[9] Vaikka Flynn oli australialainen, Warner Bros. alkoi markkinoida häntä irlantilaisena seikkailijana, joka oli purjehtinut Etelämerellä. Irlantilaisuus keksittiin osittain siksi, että amerikkalaisessa elokuvayleisössä oli paljon amerikanirlantilaisia, mutta Yhdysvaltoihin oli myös helpompi päästä brittiläisellä viisumilla kuin australialaisella.[10]

Flynn elokuvassa Kapteeni Blood (1935), joka teki hänestä tähden.

Flynnin ensimmäiset roolit Hollywoodissa olivat elokuvassa The Case of the Curious Bride (1935) sekä kaksi kohtausta torjuttuna kosijana romanttisessa komediassa Don’t Bet on Blondes (1935). Seikkailuelokuvan Kapteeni Blood (1935) koekuvaukset vakuuttivat studion Flynnin tähtikarismasta, ja hän sai elokuvan pääosan. Elokuva oli suurmenestys ja nosti Flynnin heti tähdeksi. Myös hänen ja nuoren naispääosan esittäjän Olivia de Havillandin keskinäinen kemia toimi, ja he tekivät seuraavien seitsemän vuoden aikana yhdessä kaikkiaan kahdeksan elokuvaa, joista seitsemän oli historiallisia draamoja.[11]

Kapteeni Bloodia seurasivat uudet pelottoman sankarin roolit, joita Flynn näytteli elokuvissa Ne 600 urhoollista (1936), Robin Hoodin seikkailut (1938) ja Merihaukka (1940), sekä suuren budjetin lännenelokuvat, kuten Lännen valloittajat (1939) ja He kuolivat saappaat jalassa (1941).[12]

Flynnin kaikista rooleista tunnetuimmaksi ja kiitellyimmäksi nousi englantilaisen lainsuojattoman Robin Hoodin rooli.[13] Elokuva-arvostelijat kiittelivät Flynnin komeita kasvoja ja hymyä sekä urheilullista vartaloa ja itsevarmaa liikkumista. Monissa muissakin rooleissaan Flynn esitti todellisen minänsä kaltaisia huolettomia ja häpeämättömiä hahmoja, jotka eivät ota itseään kovin vakavasti.[14]

Flynn kärsi jo ennen Hollywoodin tuloaan toistuvasta malariasta ja poskiontelontulehduksesta, ja Hollywoodissa hän sai tuberkuloosin ja useita sukupuolitauteja. Kun myös jatkuva juopottelu oli rasittanut hänen maksaansa, hän sai toisessa maailmansodassa vapautuksen palveluksesta. Elokuvastudio salasi Flynnin terveysongelmat, mutta ne alkoivat pian näkyä jo ulospäin.[15] Sodan aikana Flynn näytteli sotilaita muun muassa elokuvissa Ilmojen seikkailijat (1942) ja Kosto Burmassa (1945).[12]

Sodan jälkeen Flynn ei ollut enää niin suosittu kuin aiemmin ja hän menetti rahaa liiketoimissaan, joten hän siirtyi Englantiin ja Eurooppaan elvyttääkseen uransa. Flynn palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1956 ja sai jälleen lyhytaikaista menestystä elokuvistaan, kuten Ja aurinko nousee (1957), Taivaan juuret (1958) ja Liian paljon – liian varhain (1958). Flynnin elämäntyyli oli ollut kuluttava, ja uransa loppupuolen Hollywood-elokuvissa hän näyttää ikäistään vanhemmalta ja esittää usein itsetuhoista juoppoa.[12]

Näyttelemisen lisäksi Flynn juonsi televisiossa The Errol Flynn Theater (1957) -sarjaa.[12] Hän myös juonsi Fidel Castrosta kertovan dokumenttielokuvan Cuban Story (1959) aikana, jolloin Castro vielä piileskeli viidakossa, sekä käsikirjoitti elokuvan Cuban Rebel Girls (1959) ja näytteli siinä.[16][17]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flynn kuoli sydänkohtaukseen lokakuussa 1959 Vancouverissa Kanadassa. Sydämen lisäksi myös hänen maksansa oli jo lähes toimintakyvytön.[18] Flynn on haudattu Kalifornian Glendalen Forest Lawn Memorial Park Cemeteryyn. Hänen arkussaan väitetään olevan kuusi pulloa viskiä, erolahja kavereiltaan.[19]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Errol Flynn ensimmäisen vaimonsa Lili Damitan kanssa vuonna 1941

Flynnin vaimot olivat Lili Damita (1935–1942), Nora Eddington (1944–1949) ja Patrice Wymore (1950–). Damitan kanssa Flynn sai yhden pojan, Eddingtonin kanssa kaksi tytärtä ja Wymoren kanssa yhden tyttären.[20]

Flynnin ja Damitan poika Sean Flynn oli näyttelijä ja myöhemmin huomattava sotakirjeenvaihtaja. Hän katosi Kambodžassa vuonna 1970 Vietnamin sodan aikana, kun hän työskenteli freelance-valokuvajournalistina Time-aikakauslehdelle. Punaiset khmerit surmasivat hänet luultavasti vuonna 1971.[21]

Flynn oli ihastunut vastanäyttelijäänsä Olivia de Havillandiin, omien sanojensa mukaan jopa rakastunut tähän. Vaikka myös de Havilland kertoi ihastuneensa Flynniin, hän ei koskaan antautunut suhteeseen naimisissa olevan, huikentelevaisen Flynnin kanssa. Kaksikon eroon kahdeksannen elokuvan jälkeen vaikutti myös se, että Flynn käyttäytyi huonosti kuvauksissa.[22]

Flynn ja hänen kolmas vaimonsa Patrice Wymore muuttivat erilleen vuonna 1957, jolloin Flynn aloitti suhteen tuolloin 15-vuotiaan Beverly Aadlandin kanssa. Heidän suhteensa kesti Flynnin kuolemaan 1959 saakka.[23]

Errol Flynnistä on sanottu, että elokuvissa hän oli kirkasotsainen sankari ja siviilissä pimeä roisto.[24] Nuoruudessaan häntä syytettiin Papua-Uudessa-Guineassa taposta, ja hän ryösti naisystävänsä korut Sydneyssä.[16][25] Hollywood-aikoinaan Flynn oli legendaarinen tappelupukari, juomari, huumeiden käyttäjä ja kyltymätön naistenmies, joka petti jokaista vaimoaan.[25] Flynn sai vuonna 1942 syytteet kahden alaikäisen tytön raiskauksesta ja joutui oikeuteen. Hänet vapautettiin syytteistä, kun hänen asianajajansa onnistuivat mustamaalaamaan tyttöjen luonteet ja todistajanlausunnot. Oikeudenkäynti ja paljastukset Flynnin hedonistisesta elämäntyylistä saivat kuitenkin paljon julkisuutta, ja vaikka Flynnin ura jatkuikin sen jälkeen melko entiseen tapaan, hänen kirkasotsaisen sankarin sädekehänsä oli himmentynyt.[15]

Flynnin rakkain harrastus naisten ohella oli purjehtiminen.[9] Flynn rakasti Jamaikaa. Hän asui saarella paljon vuodesta 1942 alkaen ja omisti siellä suuren Titchfield-hotellin.[26]

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flynn kirjoitti kolme kirjaa: kuvauksen purjehdusmatkoistaan Beam Ends, seikkailuromaanin Showdown ja postuumisti ilmestyneen omaelämäkerran My Wicked, Wicked Ways, joka ei kaikin osin pidä yhtä totuuden kanssa.[16]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Alkuperäinen nimi Suomenkielinen nimi Rooli
1933 In the Wake of the Bounty
1935 Murder at Monte Carlo
The Case of the Curious Bride
Don’t Bet on Blondes
Captain Blood Kapteeni Blood
The Charge of the Light Brigade Ne 600 urhoollista
1937 Green Light
The Prince and the Pauper Prinssi ja kerjäläispoika
Another Dawn Taistelu aamunkoitteessa
The Perfect Specimen Herrasmies seikkailee
1938 The Adventures of Robin Hood Robin Hoodin seikkailut Robin Hood
Four’s a Crowd Kahteen rakastunut
The Sisters
The Dawn Patrol Lentoeskaaderin hyökkäys
1939 Dodge City Lännen valloittajat
The Private Lives of Elizabeth and Essex Elisabeth ja Essex Essexin jaarli
1940 Virginia City
The Sea Hawk Merihaukka Geoffrey Thorpe
Santa Fe Trail Santa Fen sankari
1941 They Died with Their Boots On He kuolivat saappaat jalassa
Footsteps in the Dark Askeleet pimeässä
Dive Bomber Pilvien veikot
1942 Gentleman Jim Seikkailujen mies: Gentleman Jim
Desperate Journey Ilmojen seikkailijat
1943 Edge of Darkness He tarttuivat aseisiin
Thank Your Lucky Stars Onnen tähti
Northern Pursuit Punatakkien sankari
1944 Uncertain Glory Hän kaatui kunnialla
1945 San Antonio San Antonio
Objective, Burma! Kosto Burmassa
1946 Never Say Goodbye Ei hyvästi – vaan näkemiin
1947 Escape Me Never Älä jätä minua
Cry Wolf Tapaamme keskiyöllä
1948 Silver River Hopeavirta
The Adventures of Don Juan Don Juanin uudet seikkailut
1950 Montana Montana
Rocky Mountain Aavevuori
Kim Kim
1951 Adventures of Captain Fabian Sankari mereltä
1952 Mara Maru
Against All Flags Kaikkia lippuja vastaan
1953 The Master of Ballantrae Merten veijarit
1954 Il maestro di Don Giovanni Laulava miekka
1955 King's Rhapsody Kuninkaan romanssi
1955 Dark Avenger Tumma kostaja
1956 Istanbul Istanbul
1958 The Roots of Heaven Taivaan juuret
1959 Cuban Story
Cuban Rebel Girls

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hark, Ina Rae (toim. McLean, Adrienne L.): Glamour in a Golden Age: Movie Stars of the 1930s. Rutgers University Press, 2011. ISBN 9780813549040.
  • McNulty, Thomas: The Life and Career of Errol Flynn. McFarland & Company, 2004. ISBN 0-7864-1750-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Errol Flynn Encyclopædia Britannica. 2018. Viitattu 16.03.2018.
  2. McNulty 2004, s. 5–9.
  3. McNulty 2004, s. 10–13.
  4. McNulty 2004, s. 13–16.
  5. McNulty 2004, s. 17–19.
  6. McNulty 2004, s. 19–24.
  7. McNulty 2004, s. 24–26.
  8. McNulty 2004, s. 26–31.
  9. a b Hark 2011, s. 165.
  10. Hark 2011, s. 159.
  11. Hark 2011, s. 154–157.
  12. a b c d Errol Flynn Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.2.2017.
  13. Hark 2011, s. 169.
  14. Hark 2011, s. 157–158.
  15. a b Hark 2011, s. 172.
  16. a b c Peltonen, Timo: Tähti Errol Flynn seikkaili elokuvissa ja elämässään. Helsingin Sanomat, 23.12.2008, s. D5. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.12.2008.
  17. Cuban Rebel Girls (1959) Leffatykki. Viitattu 14.2.2017.
  18. Errol Flynn The History of Metropolitan Vancouver. Arkistoitu 16.3.2017. Viitattu 16.2.2017.
  19. Errol Flynn 1909 - 1959 Cemeteryguide.com. Viitattu 16.2.2017.
  20. Errol Flynn The Famous People. Viitattu 9.11.2022.
  21. Lydia Price: Inside the Mysterious Disappearance of Errol Flynn's Son People.com. 11.5.2015. Viitattu 16.2.2017.
  22. Hark 2011, s. 167.
  23. McNulty 2004, s. 278, 294–295.
  24. Gordon, Stuart: Suurten Huijausten Kirja, s. 162–163
  25. a b Neil Clark: Errol Flynn: First of the hellraisers Express. 20.6.2009. Viitattu 14.2.2017.
  26. Sarfraz Manzoor: In search of Errol Flynn's Jamaica The Guardian. 26.9.2010. Viitattu 14.2.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuliara, Pekka: ”Errol Flynn – unohtumaton Robin Hood”, Filmihullu 2/2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Errol Flynn.
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Errol Flynn. (englanniksi)