Ero sivun ”Esko Rekola” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 32: | Rivi 32: | ||
Lakimieheksi valmistuttuaan hän on työskennellyt [[asianajotoimisto]]ssa ja vuodet 1948–1954 [[Maalaiskuntien liitto|Maalaiskuntien liiton]] lakimiehenä, apulaistoiminnanjohtajana ja osastopäällikkönä. [[Yhteiskunnallinen korkeakoulu|Yhteiskunnallisen korkeakoulun]] kunnallislainsäädännön yliopettaja hän oli 1954–1956 ja edelleen [[Valtiovarainministeriö]]n vero-osaston päällikkö 1957–1959 ja tulo- ja menoarvio-osaston päällikkö 1959–1965. [[Valtioneuvosto]]n kanslian [[kansliapäällikkö]]nä hän oli 1965–1966 ja uudelleen 1977–1982. [[Rautatiehallitus|Rautatiehallituksen]] pääjohtajana hän oli 1966–1973 ja [[Liikenneministeriö]]n kansliapäällikkö 1973–1976. |
Lakimieheksi valmistuttuaan hän on työskennellyt [[asianajotoimisto]]ssa ja vuodet 1948–1954 [[Maalaiskuntien liitto|Maalaiskuntien liiton]] lakimiehenä, apulaistoiminnanjohtajana ja osastopäällikkönä. [[Yhteiskunnallinen korkeakoulu|Yhteiskunnallisen korkeakoulun]] kunnallislainsäädännön yliopettaja hän oli 1954–1956 ja edelleen [[Valtiovarainministeriö]]n vero-osaston päällikkö 1957–1959 ja tulo- ja menoarvio-osaston päällikkö 1959–1965. [[Valtioneuvosto]]n kanslian [[kansliapäällikkö]]nä hän oli 1965–1966 ja uudelleen 1977–1982. [[Rautatiehallitus|Rautatiehallituksen]] pääjohtajana hän oli 1966–1973 ja [[Liikenneministeriö]]n kansliapäällikkö 1973–1976. |
||
Rekola toimi viidessä eri hallituksessa ministerinä: [[Valtiovarainministeri]]nä (1963–1964 ja 1976–1977), II valtiovarainministerinä (1976 ja 1977–1979) ja [[Ulkomaankauppaministeri]]nä 1979–1982). Rekola joutui jättämään paikkansa Kalevi Sorsan III hallituksessa, koska [[Suomen Keskusta|Keskustapuolue]] vaati siihen liittyneelle [[Liberaalinen Kansanpuolue|Liberaaliselle Kansanpuolueelle]] ministerinsalkkua. Tasavallan presidentti [[Mauno Koivisto]] asetti Rekolan hallitustunnustelijaksi vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Hän ei kuitenkaan saanut puolueita tavoitteensa taakse, ja myöhemmin muodostettiin [[Harri Holkeri]]n hallitus. |
Rekola toimi viidessä eri hallituksessa ministerinä: [[Valtiovarainministeri]]nä (1963–1964 ja 1976–1977), II valtiovarainministerinä (1976 ja 1977–1979) ja [[Ulkomaankauppaministeri]]nä 1979–1982). Rekola joutui jättämään paikkansa Kalevi Sorsan III hallituksessa, koska [[Suomen Keskusta|Keskustapuolue]] vaati siihen liittyneelle [[Liberaalinen Kansanpuolue|Liberaaliselle Kansanpuolueelle]] ministerinsalkkua. Tasavallan presidentti [[Mauno Koivisto]] asetti Rekolan hallitustunnustelijaksi vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Hän ei kuitenkaan saanut puolueita tavoitteensa taakse, ja myöhemmin muodostettiin [[Harri Holkeri]]n hallitus. Rekola on itse arvioinut olleensa [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] presidenttikauden kolmanneksi pitkäaikaisin valtioneuvoston jäsen [[Ahti Karjalainen|Ahti Karjalaisen]] ja [[Johannes Virolainen|Johannes Virolaisen]] jälkeen. |
||
Rekola toimi lukuisissa luottamustehtävissä: [[Suomen ylioppilaskuntien liitto|Suomen ylioppilaskuntien liiton]] hallituksessa 1945–1946, [[Helsingin yliopiston ylioppilaskunta|Helsingin ylioppilaskunnan]] hallituksessa 1947, [[Suomen kulttuurirahasto]]n hallintoneuvostossa 1959–1965, [[WSOY]]:n hallintoneuvostossa 1964–1970 ja puheenjohtajana 1972–1991. [[Tampereen yliopisto]]n valtuuskunnan puheenjohtajana hän oli 1971–1974. Hän on ollut myös Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien [[kansleri]] vuosina 1987–1996. |
Rekola toimi lukuisissa luottamustehtävissä: [[Suomen ylioppilaskuntien liitto|Suomen ylioppilaskuntien liiton]] hallituksessa 1945–1946, [[Helsingin yliopiston ylioppilaskunta|Helsingin ylioppilaskunnan]] hallituksessa 1947, [[Suomen kulttuurirahasto]]n hallintoneuvostossa 1959–1965, [[WSOY]]:n hallintoneuvostossa 1964–1970 ja puheenjohtajana 1972–1991. [[Tampereen yliopisto]]n valtuuskunnan puheenjohtajana hän oli 1971–1974. Hän on ollut myös Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien [[kansleri]] vuosina 1987–1996. |
||
Versio 24. marraskuuta 2012 kello 09.20
| Esko Rekola | |
|---|---|
 |
|
| Suomen valtiovarainministeri | |
| Edeltäjä |
Mauno Jussila Paul Paavela |
| Seuraaja |
Esa Kaitila Paul Paavela |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. kesäkuuta1919 Tampere |
| Tiedot | |
| Puolue | Liberaalinen Kansanpuolue |
Esko Johannes Rekola (s. 10. kesäkuuta 1919 Tampere) on moninkertainen ministeri sekä rautatiehallituksen pääjohtaja. Hän on koulutukseltaan lainopin kandidaatti (1945) sekä lakitieteen lisensiaatti (1954) ja on saanut varatuomarin arvon 1947.
Lakimieheksi valmistuttuaan hän on työskennellyt asianajotoimistossa ja vuodet 1948–1954 Maalaiskuntien liiton lakimiehenä, apulaistoiminnanjohtajana ja osastopäällikkönä. Yhteiskunnallisen korkeakoulun kunnallislainsäädännön yliopettaja hän oli 1954–1956 ja edelleen Valtiovarainministeriön vero-osaston päällikkö 1957–1959 ja tulo- ja menoarvio-osaston päällikkö 1959–1965. Valtioneuvoston kanslian kansliapäällikkönä hän oli 1965–1966 ja uudelleen 1977–1982. Rautatiehallituksen pääjohtajana hän oli 1966–1973 ja Liikenneministeriön kansliapäällikkö 1973–1976.
Rekola toimi viidessä eri hallituksessa ministerinä: Valtiovarainministerinä (1963–1964 ja 1976–1977), II valtiovarainministerinä (1976 ja 1977–1979) ja Ulkomaankauppaministerinä 1979–1982). Rekola joutui jättämään paikkansa Kalevi Sorsan III hallituksessa, koska Keskustapuolue vaati siihen liittyneelle Liberaaliselle Kansanpuolueelle ministerinsalkkua. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto asetti Rekolan hallitustunnustelijaksi vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Hän ei kuitenkaan saanut puolueita tavoitteensa taakse, ja myöhemmin muodostettiin Harri Holkerin hallitus. Rekola on itse arvioinut olleensa Urho Kekkosen presidenttikauden kolmanneksi pitkäaikaisin valtioneuvoston jäsen Ahti Karjalaisen ja Johannes Virolaisen jälkeen.
Rekola toimi lukuisissa luottamustehtävissä: Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa 1945–1946, Helsingin ylioppilaskunnan hallituksessa 1947, Suomen kulttuurirahaston hallintoneuvostossa 1959–1965, WSOY:n hallintoneuvostossa 1964–1970 ja puheenjohtajana 1972–1991. Tampereen yliopiston valtuuskunnan puheenjohtajana hän oli 1971–1974. Hän on ollut myös Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kansleri vuosina 1987–1996.
Esko Rekola sai ministerin arvonimen vuonna 1983. Lisäksi hän on oikeustieteen (Helsingin yliopisto 1980) ja hallintotieteiden (Tampereen yliopisto 1985) kunniatohtori. Esko Rekola on julkaissut muistelmateoksen Viran puolesta vuonna 1998.
Esko Rekolan isä oli lakimies ja professori Tyyko Aarne Johannes Rekola (29. huhtikuuta 1893 Vesilahti – 20. marraskuuta 1965 Helsinki). Aarne Rekola toimi aluksi asianajajana Tampereella ja vuosina 1938–1947 hallintoneuvoksena Korkeimmassa oikeudessa sekä Helsingin yliopistossa hallinto-oikeuden professorina vuosina 1947–1952 ja finanssioikeuden professorina vuosina 1952–1962.
Julkaisut
- Kunnallisverotuksen pääpiirteet. Lakimiessarja B, numero 73. Porvoo: WSOY, 1955.
- Viran puolesta. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22965-2.
| Edeltäjä: Mauno Jussila Paul Paavela |
Suomen valtiovarainministeri 1963−1964 1976−1977 |
Seuraaja: Esa Kaitila Paul Paavela |