The Rock – paluu helvettiin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. The Rock eli Dwayne Johnson on yhdysvaltalainen näyttelijä ja vapaapainija.
The Rock – paluu helvettiin
The Rock
Virallinen elokuvateatterijuliste
Virallinen elokuvateatterijuliste
Ohjaaja Michael Bay
Käsikirjoittaja
Tuottaja Jerry Bruckheimer
Don Simpson
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Hollywood Pictures
Ensi-ilta
Kesto 136 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Svensk Filmdatabas

The Rock – paluu helvettiin on Michael Bayn ohjaama ja Jerry Bruckheimerin tuottama yhdysvaltalainen toimintaelokuva, jonka ensi-ilta oli 7. kesäkuuta 1996. Elokuvan pääosissa esiintyvät Sean Connery, Nicolas Cage ja Ed Harris. Elokuvan ensi-ilta Suomessa oli 27. kesäkuuta 1996.

Elokuvan tarinassa Vietnamin ja Persianlahden sodan veteraanikenraali yhdessä palkkasotureiksi ryhtyneiden entisten Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaiden kanssa kaappaa museoidun Alcatrazin vankilasaaren ja ottaa panttivangeikseen siellä turistikiertueella olevat ihmiset. Kun hän vaatii Yhdysvaltain hallitusta luovuttamaan maksamaan yhdysvaltalaisissa sotilasoperaatioissa ympäri maailmaa nimettömästi kadonneiden sotilaiden omaisille suuret summat rahaa, häntä vastaan lähetetään kokematon FBI-agentti, ainoana Alcatrazista paennut brittivakooja sekä Yhdysvaltain laivaston Navy SEAL -erikoisjoukkoja. Tällöin kehkeytyy tilanne, jossa yhdysvaltalaiset joutuvat taistelemaan omia sotilaitaan vastaan.

The Rock – paluu helvettiin voitti muutamia elokuva-alan palkintoja,[1] kuten esimerkiksi vuoden 1997 ”parhaan elokuvakaksikon” MTV Movie Awardsin.[2] Elokuva oli myös vuoden 1996 Oscar-gaalassa ehdokkaana parhaan äänityksen Oscar-palkinnosta, mutta se hävisi ehdokkuuden draamaelokuvalle Englantilainen potilas.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Rock – paluu helvettiin oli alun perin Jonathan Helsleighin laatima elokuvakäsikirjoitus[3], jonka kirjoitukseen osallistuivat myös Aaron Solkin ja Quentin Tarantino.[4] Kun käsikirjoituksen lopullinen versio valmistui vuonna 1995, Helsleigh onnistui myymään käsikirjoituksen kuvausoikeudet Hollywood Picturesille. Elokuvayhtiön pyynnöstä käsikirjoittajakolmikko Douglas S. Cook, Mark Rosner ja David Weisberg muuttivat Helsleighin käsikirjoituksen tapahtumia ja dialogia, mutta sen tarina päätettiin säilyttää ennallaan. Cookin, Rosnerin ja Weisbergin tekemien muutosten vuoksi alkuperäinen käsikirjoitus on hieman erilainen kuin lopullisessa elokuvassa; esimerkiksi William Forsythen roolihahmon Ernest Paxtonin sukunimi oli Helsleighin käsikirjoituksessa "Sanchez".

Osa elokuvan kohtauksista kuvattiin Alcatrazissa, minkä vuoksi Sean Connery suostutteli tuottajat rakentamaan hänelle oman asunnon saarelle, jotta hänen ei tarvitsisi matkustaa joka päivä Alcatrazin ja San Franciscon välillä.[4] Kohtaus, jossa turistit teljetään Alcatrazin vankiselleihin, kuvattiin oikeassa Alcatrazin selliosastossa; kuvausten aikana sellien ovijärjestelmä kuitenkin jumittui ja näyttelijät joutuivat viettämään aikaansa tuntikausia pienissä selleissä, kunnes kuvausryhmä onnistui saamaan paikalle avustusta ja näyttelijät pääsivät poistumaan selleistä.

Elokuvassa on muutamia givejäselvennä muihin elokuviin: Vietnamin sotaan osallistunutta nuorempaa Hummelia esittävä valokuva on peräisin Charles Bronsonin tähdittämästä elokuvasta Pako yli rajan, jossa Hummelin näyttelijä Ed Harris esiintyi sivuosaroolissa; John Masonin ensisanat ”But of course you are” (”Tietysti olet”) ovat Sean Conneryn esittämän James Bondin repliikki Plenty O'Toolelle elokuvasta Timantit ovat ikuisia; ja repliikki ”I’ll take pleasure in guttin’ you, boy” (”Suolistan sinut mielelläni, poika”) on suoraan peräisin elokuvasta Pako Alcatrazista.

The Rock – paluu helvettiin on omistettu elokuvan tuottajalle ja Jerry Bruckheimerin yhteistyökumppanille Don Simpsonille, joka huumeriippuvuutensa seurauksena menehtyi kesken elokuvan kuvausten.[4]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan alussa Yhdysvaltain merijalkaväen prikaatinkenraali Francis X. Hummel muodostaa hänelle uskollisista merijalkaväen sotilaista pienen palkkasoturijoukon, joka hyökkää Yhdysvaltain laivaston asevarastoon ja onnistuu varastamaan viisitoista ohjusta ja erittäin tappavaa VX-hermokaasua sisältäviä teräskanistereita. Hyökkäyksen jälkeen Hummelin joukot miehittävät San Franciscon edustalla sijaitsevan, museoidun Alcatrazin vankilasaaren ja ottavat siellä panttivangeikseen 81 ihmistä, jotka olivat saarella turistikiertueella. Hummel on katkeroitunut siitä, että Yhdysvaltain hallitus hylkäsi Vietnamissa ja Persianlahdella palvelleita merijalkaväen sotilaita vihollislinjojen taakse ja jätti heidät kuolemaan. Hummel ottaa yhteyden Yhdysvaltain hallituksen edustajiin ja kertoo heille vaatimuksensa: Hummelille, hänen joukoilleen ja "petettyjen" sotilaiden omaisille on luovutettava yhteensä sata miljoonaa Yhdysvaltain dollaria; mikäli vaatimuksiin ei suostuta 40 tunnin sisällä tai Yhdysvaltain hallitus kertoo tapahtuneesta joukkotiedotusvälineille, Hummel ei ainoastaan teloita panttivankeja vaan myös laukaisee VX-kaasulla varustettuja ohjuksia suoraan San Franciscon keskustaan. Vaikka ohjusten päästämä myrkkykaasupilvi voisikin pahimmassa tapauksessa tappaa suuren osan koko kaupungin väestöstä, Yhdysvaltain hallituksen tekemän päätöksen johdosta kenraalin esittämiin vaatimuksiin ei suostuta.

Hummelin uhkauksista huolimatta Yhdysvaltain hallitus päättää estää kenraalin aikeet ja lähettää Alcatrazille pienen kommandoryhmän, jonka tarkoituksena on tunkeutua museovankilaan ja tehdä ohjukset toimintakyvyttömiksi tuhoamalla niiden virtapiirit ennen kuin ne laukaistaan. Kommandoryhmään kuuluvat kemiallisiin aseisiin perehtynyt FBI-agentti Stanley Goodspeed, jolla ei ole minkäänlaista taistelukokemusta; entinen SAS-agentti John Patrick Mason, joka pakeni ainoana tunnettuna henkilönä Alcatrazilta; sekä pieni ryhmä komentaja Andersonin johtamia Yhdysvaltain laivaston Navy SEAL -erikoisjoukkoja. Tarinan edetessä paljastuu, että Mason joutui aikoinaan vankilaan sen vuoksi, että hän oli brittihallitukselle työskennellessään varastanut ja kätkenyt Yhdysvaltain hallituksen tarkimmin varjeltuja salaisuuksia sisältäneen mikrofilmin, joka esimerkiksi kertoi totuuden Roswellin tapauksesta ja John F. Kennedyn salamurhasta.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Sean Connery  … entinen SAS-agentti John Patrick Mason  
 Nicolas Cage  … kemiallisiin aseisiin perehtynyt FBI-agentti Stanley Goodspeed  
 Ed Harris  … Yhdysvaltain merijalkaväen prikaatinkenraali Francis X. Hummel  
 John Spencer  … liittovaltion poliisin FBI:n johtaja James Womack  
 David Morse  … Yhdysvaltain merijalkaväen majuri Tom Baxter  
 William Forsythe  … FBI:n itärannikon operaatioiden erikoisagentti Ernest Paxton  
 Michael Biehn  … Alcatrazille lähetettävän kommandoryhmän johtaja komentaja Anderson  
 Vanessa Marcil  … Carla Pestalozzi, Stanley Goodspeedin tyttöystävä  
 John McGinley  … merijalkaväen kapteeni Hendrix  
 Gregory Sporleder  … merijalkaväen kapteeni Frye  
 Tony Todd  … merijalkaväen kapteeni Darrow  
 Boceem Woodbine  … merijalkaväen kersantti Crisp  
 Jim Maniaci  … merijalkaväen sotilas Scarpetti  
 Greg Collins  … merijalkaväen sotilas Gamble  
 Brendan Kelly  … merijalkaväen sotilas Cox  
 Steve Harris  … merijalkaväen sotilas McCoy  
 Danny Nucci  … merijalkaväen luutnantti Shephard  
 Claire Forlani  … Jade Angelou, John Patrick Masonin tytär  

Sensuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

The Rock – paluu helvettiin joutui Yhdistyneessä kuningaskunnassa ankaran sensuurin kohteeksi, ja miltei jokaisesta toimintakohtauksesta leikattiin niiden väkivaltaisimmat otokset. Sensuurin kohteeksi joutuivat muiden muassa kohtaus, jossa Mason heittää merijalkaväen sotilaan kaulaan puukon; kohtaus, jossa Mason ampuu sotamies Gamblen jalat ja pudottaa hänen päälleensä katosta roikkuvan ilmastointilaitteen; kohtaus, jossa Mason murtaa merijalkaväen sotilaan niskan; sekä lopun kohtaukset, joissa kersantti Crisp, majuri Baxter ja kenraali Hummel ammutaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Soundtrack[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan The Rock – paluu helvettiin soundtrackin sävelsivät yhdessä Hans Zimmer, Nick Glennie-Smith ja Harry Gregson-Williams.

Kappaleet
Nro Nimi Kesto
1. Hummel Gets the Rockets   6.25
2. Rock House Jail   10.12
3. Jade   2.01
4. In the Tunnels   8.40
5. Mason’s Walk – First Launch   9.34
6. Rocket Away   14.25
7. Fort Walton   1.37
8. The Chase   7.35

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]