Tabuuni
| Tabuuni | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | O-etyyli(N,N)-dimetyylifosforoamidosyanidaatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCOP(=O)(C#N)N(C)C |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C5H11N2O2P |
| Moolimassa | 162,127 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön tai epäpuhtauksien kanssa ruskea neste |
| Sulamispiste | –50 °C |
| Kiehumispiste | 247,5 °C |
| Tiheys | 1,0887 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 980 g/l (25 °C) |
Tabuuni eli O-etyyli(N,N)-dimetyylifosforoamidosyanidaatti on organofosfaatteihin kuuluva, äärimmäisen voimakas hermokaasu. Tabuuni kuuluu G-tyypin hermokaasuihin ja siitä käytetäänkin kirjainyhdistelmää GA. Kirjain G viittaa saksalaiseen alkuperään.[1]
Tabuuni on yleensä väritöntä ja hajutonta, mutta siinä saattaa myös esiintyä hennon hedelmäinen tuoksu[2].
Tabuunin kemiallinen kaava on C5H11N2O2P, moolimassa 162,127 g/mol ja CAS-numero 77-81-6.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tabuunia ei esiinny ympäristössä luonnostaan, vaan sen kehitti Natsi-Saksassa IG Farbenin (Interessen-Gemeinschaft Farbenindustrie AG) Dr. Gerhard Schrader vuonna 1936.[2][3] Schraderin alkuperäisenä tarkoituksena oli luoda tehokkaampi hyönteismyrkky[2]. Tabuunin valmistamista tehostettiin sodan aikana käyttäen keskitysleirien vankeja pakkotyövoimana sekä testihenkilöinä. Tabuunin suurista valmistusmääristä huolimatta Natsi-Saksa ei aktiivisesti käyttänyt tabuunia taisteluissa länsivaltioita vastaan[4]. Myöhemmin tabuunia on käytetty Irakin-Iranin sodassa 1980–1988, sekä Halabjan kurdikylän hyökkäyksessä 1988[5].
Tabuunin valmistus ja varastointi kiellettiin kemiallisten aseiden kieltosopimuksessa (allekirjoitettu 13.1.1993 ja astunut voimaan 29.4.1997). Maailmanlaajuisen sopimuksen mukaisesti ilmoitettujen varastojen suuruus on 2 tonnia ja joulukuusta 2015 alkaen näitä varastoja on tuhottu.[6]
Valmistus ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tabuunia valmistetaan dimetyyliamidofosforidikloridista ja natriumsyanidista. Valmistusprosessista johtuen tabuuni ei yleensä ole puhdasta, vaan sisältää näiden lisäksi hajoamistuotteita sekä tuotannossa syntyneitä sivutuotteita.[7] Tabuunivarastoista otetuissa mittauksissa epäpuhtauksien pitoisuus oli jopa neljännes aineen kokonaismäärästä. Yleisin epäpuhtaus on dietyylidimetyylifosforamidaatti.[8]
Huoneenlämmössä tabuuni esiintyy nestemäisenä, mutta haihtuu hitaasti ilmaan[1]. Mitä suurempi hermokaasun haihtuvuus on, sitä tehokkaammin se muuntuu nestemäisestä kaasumaiseksi ja leviää ympäristöön. Verrattuna muihin hermokaasuihin, tabuuni on haihtuvampaa kuin VX, mutta vähemmän haihtuvaa kuin sariini. Vaikka vähemmän haihtuvat hermokaasut eivät leviä ympäristöönsä yhtä tehokkaasti, jäävät ne toisaalta pinnoille pidemmäksi aikaa, aiheuttaen mahdollisen altistumisen tämän kautta.[3] Tabuuni voi pysyä nestemäisenä yli 24 tuntia[9].
Hajoaminen ja säilyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muiden G-tyypin hermokaasujen tapaan myös tabuuni on varsin epävakaa ja se säilyy huonosti. Kaikista G-tyypin hermokaasuista tabuuni tuottaa eniten hajoamistuotteita. Hydrolyysin tuottamia hajoamistuotteita ovat muun muassa etyylifosforyylisyanidaatti, dimetyyliamiini, etyyli-N, N-dimetyyliamidofosforihappo, vetysyanidi, dimetyylifosforramidaatti ja fosforihappo.[8] Tabuuni voidaan tuhota valkaisuaineella, mutta reaktiossa syntyy syanogeenikloridia[9].
Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tabuunille voi altistua kosketuksen tai hengityksen kautta, jonka vuoksi pelkkä kaasunaamari ei ole riittävä suoja sitä vastaan[1]. Tabuuni on tappavan myrkyllistä ihon kautta jo alle 10 mg annoksilla. Tabuuni myös sekoittuu erinomaisesti veteen, jolloin altistuminen tabuunille voi tapahtua myös nautitun veden kautta. Ilmaa raskaampana tabuuni painuu alaspäin.[3]
Tabuunille altistumisen oireita ovat muun muassa poikkeuksellisen matala tai korkea verenpaine, sumentunut näkö, puristava rintakehä, sekava olotila, yskä, ripuli, kuolaaminen ja liiallinen hikoilu, uneliaisuus, silmäkipu, päänsärky, lisääntynyt virtsaamisen tarve, pahoinvointi, oksentelu tai vatsakivut, nopea hengitys, vuotava nenä, hidas tai nopea syke, pienentyneet pupillit, vetistävät silmät ja yleinen heikkous.[3]
Tabuunin vaikutukset alkavat sekuntien päästä altistumiselle kaasumuodossa olevalle tabuunille. Nestemäiselle tabuunille altistumisen jälkeen vaikutusten näkyminen kestää minuuteista tunteihin. Hermokaasut estävät kehon lihasten toimintaa kontrolloivien koliiniesteraasi-entsyymien toimintaa, jolloin välittäjäaine asetyylikoliini ei hajoa hermostossa ja rauhas- sekä lihastoiminta kiihtyy.[3]
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tabuunimyrkytyksen hoitoon on saatavilla vasta-ainetta, joka on tehokkainta, jos sitä annetaan heti altistumisen jälkeen. Myrkytystä hoidetaan atropiinilla tai pralidoksiimilla. Myrkytyksestä voi parantua kokonaan jos altistuminen on ollut vähäistä, mutta vakava altistuminen voi johtaa jopa kuolemaan.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Kolinergistä stimulaatiota aiheuttavat lääkeaineet (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
- Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Hyönteistorjunta-aineet (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Pass, Allan D., Embar-Seddon, Ayn: Forensic Science. Ipswich, Massachusetts, 2015, Salem Press: Grey House Publishing, 2015.
- ↑ a b c Tabun - an overview | ScienceDirect Topics www.sciencedirect.com. Viitattu 26.5.2020.
- ↑ a b c d e CDC | Facts About Tabun emergency.cdc.gov. 16.5.2019. Viitattu 26.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Collins, Alan: Contemporary Security Studies. Oxford University Press, 2015.
- ↑ 1988: Thousands die in Halabja gas attack news.bbc.co.uk. 16.3.1988. Viitattu 26.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Chemical Weapons Declared and Destroyed as at 31 December 2015. Liite 3, teoksessa: Report of the OPCW on the Implementation of the Convention on the Prohibition of the Development, Production, Stockpiling and Use of Chemical Weapons and on Their Destruction in 2015. 2015, Organisation for the Prohibition of Chemical Weapons. Sivu 42.
- ↑ PubChem: Tabun pubchem.ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 26.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Kroening KK, Easter RN, Richardson DD: Analysis of Chemical Warfare Degradation Products. John Wiley & Sons, 2011.
- ↑ a b Pohanish, Richard P: Sittig's Handbook of Toxic and Hazardous Chemicals and Carcinogens. Elsevier, 2017.
- ↑ CDC - The Emergency Response Safety and Health Database: Nerve Agent: TABUN (GA) - NIOSH www.cdc.gov. 27.9.2018. Viitattu 26.5.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- PubChem: Tabun (englanniksi)
- National Institute of Standards and Technology (NIST): Tabun (englanniksi)
- National Institute for Occupational Safety and Health (NIOSH): Tabun (englanniksi)