Telekuuntelu

Telekuuntelu tarkoittaa pakkokeinoa, jossa suomalainen viranomainen kuuntelee tai tallentaa viestintää ja/tai sen tunnistetietoja salassa sen kohteelta.

Telekuuntelun tarkka lainopillinen käsite määritetään pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun 3 §:ssä. Siinä telekuunteluksi määritetään sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa (917/2014) tarkoitetun yleisen viestintäverkon tai siihen liitetyn viestintäverkon kautta teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen vastaanotettavan taikka siitä lähetetyn viestin kuuntelua, tallentamista ja muuta käsittelyä viestin sisällön ja siihen liittyvien tunnistamistietojen selvittämiseksi.

Telekuuntelulupa

Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on aina ennen telekuuntelun käyttöä pakkokeinona saatava lupa tuomioistuimelta. Lupa telekuunteluun voidaan antaa enintään kuukaudeksi kerrallaan. Edes tapauksessa, jossa toimenpide ei sietäisi viivytystä, ei telekuuntelua saa aloittaa ennen tuomioistuimen lupaa.

Luvan antamisen edellytyksenä on lisäksi, että rikoksella on tavoiteltu erityisen suurta hyötyä ja rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti.

Tuomioistuimelle on päätöksen tekemiseksi kyettävä esittämään seuraavat tiedot:

• epäilty rikos ja sen tekoaika;
• rikoksesta epäilty;
• tosiseikat, joihin epäiltyyn kohdistuva rikosepäily ja telekuuntelun tai telekuuntelun sijasta toimitettavan tietojen hankkimisen edellytykset perustuvat;
• telekuuntelua tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua tietojen hankkimista koskevan luvan voimassaoloaika kellonajan tarkkuudella;
• toimenpiteen kohteena oleva teleosoite tai telepäätelaite;
• telekuuntelun tai telekuuntelun sijasta toimitettavan tietojen hankkimisen suorittamista johtava ja valvova pidättämiseen oikeutettu virkamies;
• mahdolliset telekuuntelun tai telekuuntelun sijasta toimitettavan tietojen hankkimisen rajoitukset ja ehdot.

Telekuuntelulla saatavat tiedot

Telekuuntelulla voidaan saada poliisin tietoon esimerkiksi sähköpostiosoite, IP-osoite, käyttäjätunnus ja salasana, profiili tai muu televerkkoon sisältyvä tieto. Myös välitettäviä "viestejä" voidaan saada tietoon. Viesteillä tarkoitetaan valikoituville vastaanottajille välitettäviä puhelu, sähköposti-, teksti- tai ääniviestiä ja muuta vastaavaa sanomaa.

Teleoperattoreiden avustamisvelvoite

Teleyrityksen on ilman aiheetonta viivytystä tehtävä televerkkoon telekuuntelun edellyttämät kytkennät sekä annettava esitutkintaviranomaisen käyttöön telekuuntelun toimeenpanoa varten tarpeelliset tiedot, välineet ja henkilöstö. Sama koskee niitä tilanteita, joissa telekuuntelua tai televalvontaa toteuttavat esitutkintaviranomaiset teknisellä laitteella. Teleyrityksen on lisäksi annettava tutkinnanjohtajan käyttöön hallussaan olevat teknisen seurannan toimeenpanoa varten tarpeelliset tiedot.

Tarkkailun kohteen oikeudet

Epäiltyyn kohdistetusta telekuuntelusta on viipymättä ilmoitettava hänelle kirjallisesti sen jälkeen, kun asia on saatettu syyttäjän harkittavaksi, taikka esitutkinta on muuten päätetty tai se on keskeytetty. Pakkokeinosta on kuitenkin ilmoitettava epäillylle viimeistään vuoden kuluttua sen käytön lopettamisesta.

Telekuuntelulla selvitettävät rikokset

Asiasta säädetään pakkokeinolain 10 luvun 3 §:ssä.

Esitutkintaviranomaiselle voidaan antaa lupa kohdistaa telekuuntelua rikoksesta epäillyn hallussa olevan tai hänen oletettavasti muuten käyttämäänsä teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen, jos epäiltyä on syytä epäillä:

• joukkotuhonnasta, joukkotuhonnan valmistelusta, rikoksesta ihmisyyttä vastaan, törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan, sotarikoksesta, törkeästä sotarikoksesta, kidutuksesta, kemiallisen aseen kiellon rikkomisesta, biologisen aseen kiellon rikkomisesta, jalkaväkimiinakiellon rikkomisesta;
• Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta, sotaan yllyttämisestä, maanpetoksesta, törkeästä maanpetoksesta, vakoilusta, törkeästä vakoilusta, turvallisuussalaisuuden paljastamisesta, luvattomasta tiedustelutoiminnasta;
• valtiopetoksesta, törkeästä valtiopetoksesta, valtiopetoksen valmistelusta;
• törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisestä;
• lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä;
• taposta, murhasta, surmasta, rikoslain 21 luvun 6 a §:ssä tarkoitetusta kyseisen luvun 1, 2 tai 3 §:n mukaisesta törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta;
• törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä, törkeästä vapaudenriistosta, ihmiskaupasta, törkeästä ihmiskaupasta, panttivangin ottamisesta, panttivangin ottamisen valmistelusta;
• törkeästä ryöstöstä, törkeän ryöstön valmistelusta, törkeästä kiristyksestä;
• törkeästä kätkemisrikoksesta, ammattimaisesta kätkemisrikoksesta, törkeästä rahanpesusta;
• tuhotyöstä, liikennetuhotyöstä, törkeästä tuhotyöstä, törkeästä terveyden vaarantamisesta, ydinräjähderikoksesta, kaappauksesta;
• rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2–7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetusta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta, terroristiryhmän johtamisesta, terroristiryhmän toiminnan edistämisestä, koulutuksen antamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten, kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta, värväyksestä terrorismirikoksen tekemiseen, terrorismin rahoittamisesta, terroristiryhmän rahoittamisesta, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta;
• törkeästä vahingonteosta;
• törkeästä petoksesta, törkeästä kiskonnasta;
• törkeästä rahanväärennyksestä;
• törkeästä ympäristön turmelemisesta; tai
• törkeästä huumausainerikoksesta.

Rikoksen esitutkintaa toimittavalle viranomaiselle voidaan antaa lupa kuunnella ja tallentaa televiestejä, joita epäilty lähettää hallussaan olevasta tai oletettavasti muuten käyttämästään teleliittymästä, teleosoitteesta tai telepäätelaitteesta, taikka tällaiseen teleliittymään, teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen tulevia hänelle tarkoitettuja viestejä, jos saatavilla tiedoilla voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Huumausainerikos on yleisin peruste telekuuntelun käynnistämiseen.

Liiketoimintarikokset

Lupa telekuunteluun voidaan antaa myös, kun jotakuta on syytä epäillä liike- tai ammattitoimintaan liittyvästä:

• törkeästä lahjuksen antamisesta;
• törkeästä kavalluksesta;
• törkeästä veropetoksesta, törkeästä avustuspetoksesta;
• törkeästä väärennyksestä;
• törkeästä velallisen epärehellisyydestä, törkeästä velallisen petoksesta;
• törkeästä lahjuksen ottamisesta, törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä;
• törkeästä säännöstelyrikoksesta;
• törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä, törkeästä markkinoiden vääristämisestä; tai (19.12.2014/1180)
• törkeästä tulliselvitysrikoksesta.

Edellä 3 momentissa tarkoitetun luvan antamisen edellytyksenä on lisäksi, että rikoksella on tavoiteltu erityisen suurta hyötyä ja rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti.

Lupa telekuunteluun voidaan antaa myös, kun on syytä epäillä jotakuta törkeästä parituksesta, jossa on tavoiteltu erityisen suurta hyötyä ja rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti tai jota tarkoitetaan rikoslain 20 luvun 9 a §:n 1 momentin 3 kohdassa.

Myös törkeästä parituksesta epäiltyä taikka edellä mainittujen rikosten rangaistavasta yrityksestä epäiltyä voidaan telekuunnella tietyin edellytyksin.

Kritiikki

Helsingin Sanomien vuonna 2014 tekemän selvityksen mukaan Suomen poliisi pääsee käsiksi epäiltyjen puhelinkeskusteluihin ja teletietoihin hyvin ylimalkaisilla hakemuksilla. Selvitys koski eräitä Helsingin käräjäoikeudessa julkisiksi tulleita telepakkokeinopäätöksiä vuosilta 2010–2013.

Selvityksen perusteella kymmenissä hakemuksissa ja päätöksissä jää täysin epäselväksi, miksi poliisi epäilee jonkin tietyn puhelimen käyttäjää. Myös Helsingin käräjäoikeuden päätökset olivat usein niin huonosti perusteltuja, että salaisten pakkokeinojen käyttöä on jälkikäteen mahdotonta valvoa. Keskusrikospoliisilla puolestaan hakemukset sisälsivät paljon yksityiskohtia ja perusteluja sille, miksi juuri kyseinen puhelinnumero tai IMEI haluttiin poliisin seurantaan. Helsingin poliisi ja Helsingin huumepoliisi tekivät erityisen heikkoja ja ylimalkaisia hakemuksia, joista yksityiskohdat ja perustelut puuttuivat. Tullin hakemukset olivat selvityksessä pääosin yksityiskohtaisia, mutta poikkeuksiakin oli. Epäselvistä hakemuksista huolimatta luvat myönnettiin aina. Ylimalkaisia hakemuksia täydennetään joskus tuomareiden kysymyksillä käräjäoikeudessa tapahtuvissa lupaa hakeneiden poliisien kuulemisissa, joista ei kuitenkaan aina laadita kunnollisia pöytäkirjoja. Tämän vuoksi menettelyn laillisuutta on mahdotonta jälkikäteen tarkistaa. Hakemusten puutteista ei ole kuitenkaan koskaan huomautettu Helsingin poliisia yleisesti, eikä Helsingin apulaispoliisipäällikkö ollut koskaan kuullut yhdestäkään hylätystä kuuntelulupahakemuksesta.

Katso myös

• Televalvonta
• Tekninen tarkkailu

Aiheesta muualla

• Pakkokeinolaki (806/2011) Finlex. (22.7.2011). Arkistoitu 17.12.2013. Viitattu 2.1.2014.