Tarvasjoki (joki)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tarvasjoki
Tarvasjokea Liedossa lähellä Tarvasjoen keskustaa Hämeen härkätieltä nähtynä
Tarvasjokea Liedossa lähellä Tarvasjoen keskustaa Hämeen härkätieltä nähtynä
Alkulähde Mustajärvi
Laskupaikka Paimionjoki
Maat Suomi
Alkulähteen korkeus 87,2 m
Valuma-alue 139 km²

Tarvasjoki on Saaristomereen Varsinais-Suomessa laskevan Paimionjoen suurin sivujoki.

Joki saa alkunsa Mustajärvestä entisen Mellilän kunnan alueella Loimaalla, virtaa Rahkion, Kyrön ja Karinaisten kirkonkylän kautta entisen Karinaisten kunnan aluella Pöytyällä ja yhtyy Paimionjokeen entisen Tarvasjoen kunnan keskustassa Liedossa.[1][2][3] Joen pituus on noin 14 km[4] ja valuma-alueen pinta-ala 139 km²[5].

Joen varren kyliä ovat Karinaisissa Kyrö, Kiukainen, Karinaisten kirkonkylä, Suutarla, Närppi, Mäenpää ja Tilkanen. Tarvasjoen kylistä joen varteen jäävät Seppälä, Suurila, Horinen, Kallela, Tarvasjoen kirkonkylä ja Eura.[6]

Merkittävistä teistä Hämeen Härkätiehen kuuluva yhdystien 2250 osuus ylittää joen lähellä Tarvasjoen kirkkoa ja yhdystie 2250 uudelleen kahdesti Karinaisten kirkonkylän etelä- ja pohjoispuolella. Tarvasjoen Horisissa joen ylittää seututie 224, ja joen latvoilla Rahkiossa sen poikki kulkee yhdystie 2253.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tarvasjoki pakkoliitetään Lietoon 12.6.2014. Turun Sanomat. Viitattu 2.1.2015.
  2. Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 7.2.2010.
  3. Kartta Paimionjoen ja Aurajoen vesistöalueista Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 17.1.2009.
  4. Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland, s. 20. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica–Geographica 116. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
  5. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 54-55. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  6. Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. III:4 Loimaa. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1927. Kartan verkkoversio Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 23.7.2011)
  7. Kartat ja reitit Eniro. Viitattu 22.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuorinen, Esko; Nyqvist, Petra; Anttila, Soile; Juuti, Heljä: Maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuus ja kosteikot : Tarvasjoen valuma-alue. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2012. ISBN 978-952-257-490-9. Julkaisun verkkoversio (viitattu 9.3.2014).