Pajulanjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pajulanjoki
(Virkaanjoki)
Virkaanjoen alajuoksua
Virkaanjoen alajuoksua
Alkulähde Letku
Laskupaikka Hirsjärvi
Maat Suomi
Pituus 19 km
Alkulähteen korkeus 114,4 m
Valuma-alue 101 km²

Pajulanjoki (myös Virkaanjoki) on Paimionjoen sivujoki Somerolla ja Tammelassa. Joen valuma-alueen pinta-ala on 101 km² ja järvisyys 1,81 %.[1] Joki seuraa koko matkallaan saven täyttämiä kallioperän murroslaaksoja[2][3], joita reunustavat korkeammat kallio- ja moreenialueet.[4] Pellon osuus valuma-alueesta on noin 28,6 %.[5]

Pajulanjoki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajulanjoki saa alkunsa Someron ja Tammelan rajoilta, virtaa Somerolla halki laajojen peltoaukeiden Pajulan, Kultelan ja Ylenjoen kylien sivuitse ja laskee Paimionjoen yläjuoksun järviketjuun kuuluvaan Someron Hirsjärveen Someron Ihamäen ja Kivisojan kylien luona. Joen itärannoille ulottuvat myös Someron Hirsjärven ja Someron, aiemmin Somerniemen, Palikaisten kylien maat.[6][7]

Jokilaakson pohjoisreunaa seurailee Tammelasta Somerolle jatkuva Hämeen Härkätie. Avara maisemakokonaisuus on vähintään paikallisesti merkittävä, mutta laaksonpohjan tasaiset, alavat pellot ovat alttiita tulville ja joen reunat sortumaherkkiä.[5] Someron Kultelassa tie ja joki erkanevat, jokilaakso kapenee ja rannat jyrkkenevät. Samalla joen nimeksi tulee Virkaanjoki.[6]

Jokilaakson yläosalle varsinkin Someron Pajulan kylässä luonteenomaiset laajat, tasaiset pellot laakson pohjalla ovat aiemmin olleet niittyjä, ja todennäköisesti myös joelle nimen antanut kylännimi Pajula johtuu niittyä tarkoittavasta maastoappellatiivista paju.[8]

Latvahaarat ja järvet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen latvahaarat saavat alkunsa Tammelan Letkun, Patamon ja Torron kylistä, karun ja metsäisen Tammelan ylängön reunoilta.[9] Latvahaaroja ovat Tammelan Letkulla joen pääuoman suuntaisesti virtaava Myllyjoki, siihen idästä yhtyvä Pienjoki eli Suojoki sekä Tammelan Torron kylän ja Someron Pajulan Vahlionkulman halki virtaava Torrojoki.

Myllyjokeen laskevat pohjoisesta Haiponjärvi , Mustalammi ja Tourunjärvi Tammelasta. Suojokeen laskevat Valajärvi Tammelasta ja Valkjärvi Tammelan ja Someron rajalta sekä joitain pikkulampia. Torrojokeen ja Pajulanjoen pääuomaan laskee joukko pikkujärviä ja -lampia Someron Pajulan kylän pohjoispuoliselta kallioalueelta.[10][7][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 54-55. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. Aartolahti, Toive: Die Geomorphologie des Gebiets von Tammela, Südfinnland, s. 13. Fennia 97:7. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 1968. (saksaksi)
  3. Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland, s. 8. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A III Geologica–Geographica 116. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
  4. Haavisto, Maija, Tuulikki Grönlund, Pertti Lahermo & Carl-Göran Stén: Someron kartta-alueen maaperä, s. 16–18. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Maaperäkarttojen selitykset. Lehti 2024. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, 1980. ISBN 951-690-131-X. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 29.11.2009).
  5. a b Pakkanen, Tuuli & Sallmén, Ari: Maanviljelysalueiden suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen yleissuunnitelma Pajulanjoki - Virkaanjoki, s. 8-9. Lounais-Suomen Ympäristökeskuksen moniste 7/2005. Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 951-614-062-9 (painettu) ISBN 951-614-063-7 (pdf). Julkaisun verkkoversio (viitattu 14.6.2009).
  6. a b c Peruskartta 1:20 000. 2024 05 Somero. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  7. a b Peruskartta 1:20 000. 2024 08 Palikainen. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  8. Alanen, Timo: Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö. Nimistön vakiintumisen aika, s. 219-220. Somero: Amanita, 2004. ISBN 952-5330-14-1.
  9. Somerpalo, Sirpa & Luppi, Päivi: Hämeen maakunnallinen maisemaselvitys, s. 22-23, 30-31. Hämeen liiton julkaisu II:90. Hämeenlinna: Hämeen liitto, 2003. ISBN 952-9802-54-4.
  10. Peruskartta 1:20 000. 2024 09 Riihivalkama. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1992.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]