Saarentaanjärvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saarentaanjärvi
Saarentaanjärveä etelästä Saarentaantieltä nähtynä
Saarentaanjärveä etelästä Saarentaantieltä nähtynä
Sijainti Somero
Valtio Suomi
Koordinaatit 60°37′59″N, 23°27′36″E
Pinnankorkeus 81,2 m
Pinta-ala 0,43 km²
Suurin syvyys 16 m
Laskujoki Rautelankoski
Järvinumero 27.032.1.004View and modify data on Wikidata
<mapframe>: JSONin Jäsennysvirhe (syntax error) jäsentäminen epäonnistui

Saarentaanjärvi on Paimionjoen vesistöön kuuluva järvi Somerolla. Se on yksi Paimionjoen yläjuoksun kallioperän murrokseen muodostuneen järviketjun pitkistä ja kapeista järvistä[1], joita katkonainen harjujakso reunustaa.[2] Saarentaanjärven yläpuolisia järviä järviketjussa, jonka kaikkien järvien korkeus merenpinnasta on noin 81,2 metriä, ovat Hirsjärvi ja Someron Kirkkojärvi ja alapuolisia Rautelanjärvi, Pusulanjärvi, Åvikinjärvi ja Pitkäjärvi.[3][4]

Pinta-alaltaan Saarentaanjärvi on 43 ha[5] ja sitä erottaa Kirkkojärvestä kapea salmi Härkälän kartanon luona ja Rautelanjärvestä nykyään avoimeksi vesiväyläksi ruopattu Rautelankoski, jonka yläpuolelta ennen kosken ruoppausta oli Pitkäjärvelle 40 cm pudostus.[6]

Järven etelärannalla sijaitsee Someron Saarentaan kylä ja järveä kirkkojärvestä erottavan salmen etelärannalla Härkälän kartano. Järven pohjoisrannat kuuluvat Someron Pappilan ja Rautelan kyliin, joiden kautta järven pohjoispuolella Rautelannummen harjualueella kulkee Hämeen Härkätie (yhdystie 2810). Someron keskustaajamaan liittyvää omakotiasutusta järven rannoilla on sekä Härkälän, Saarentaan, Pappilan että Rautelan kylissä. Maisemaan järven ympäristössä on vaikuttanut soranotto, jota on tapahtunut järven itäpäässä Pappilankylän Kohnamäessä, järven pohjoispuolella Pappilannummella sekä järven länsipäässä Rautelannummella ja Kertunsalossa.[7]

Vanhempaa kerrostumaa ihmisen luontoa muokkaavassa toiminnassa edustaa järven länsipäässä Kertunsalon harjualueella vieläkin nähtävissä oleva, Saarentaan Hurran talon isännän Mikko Hurran 1800-luvun alkuvuosina kaivattama kaivanto, jonka tarkoituksena oli säädellä Rautelankosken vettä; yrityksestä on jäänyt elämään sanonta: "Kyl voima voi, sano Hurra kun Kukkoharjaa loi". Sama Kertunsalon notkonpohja muistetaan myös ikivanhana nuorison kokoontumis- ja juhlapaikkana.[8] 1930-luvulta vuoteen 1950 Kertunsalon saaressa Rautelanjärvessä oli tanssilava, joka vuonna 1952 vaihdettiin Saarentaanjärven pohjoisrannalle Rautelannummelle, missä se oli käytössä toistakymmentä vuotta, kunnes nykyinen Esakallio perustettiin Salontien varteen.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland, s. 8-9. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica–Geographica 116. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
  2. Geokartta Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 15.2.2010.
  3. Peruskartta 1:20 000. 2024 05 Somero. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1992.
  4. Peruskartta 1:20 000. 2024 02 Pyöli. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  5. Osa-alue 2. Järviketjureitti Someron kalastusalue. Viitattu 15.2.2010.
  6. Elo, Petri: Paimionjoen säännöstelyn kehittäminen. Somero, Koski Tl., s. 16. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 4/2005. Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2004. ISBN 951-614-026-2 (painettu) ISBN 951-614-027-0 (pdf). Julkaisun verkkoversio (viitattu 15.6.2009).
  7. Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 15.2.2010.
  8. Horila, Tapio: Vastinetta nimimerkki Matille. Somero, 3.2.1981. (Julkaistu myös teoksessa: Horila, Tapio: Lehtori ja hänen syrjähyppynsä. Kirjoituksia kansanperinteestä ja kotiseututyöstä, äidinkielestä, ihmisistä, s. 345-346. Somero: Somero-seura, 1990. ISBN 952-90-2450-9. )
  9. Unto Monosen Syntymästä 75 vuotta (doc) Monokas ry. Viitattu 15.2.2010.